Hiusten tehopuhdistus ja -hoito 30.6.2012

Kyllästyin palashampoopesun kanssa yhtäkkiä ilmenneeseen tahmaisuuteen tänään ihan perusteellisesti. Ongelmaa on siis ollut edellisestä hiusten värjäyksestä eli viime torstaista asti. Värjäsin ihan tavallisella marketin hiusvärillä, olisiko ollut joku Garnierin tuote. Perjantaina kaikki oli ihan ok, juhannusviikonloppuna en paljoakaan kiinnittänyt hiuksiini huomiota koska olimme mökillä ja pesin joka ilta saunassa hiukset palashampoolla. Viikolla aloin ihmettelemään, kun hiukset eivät enää tuntuneet ihan niin keveän puhtailta kuin aiemmin. En kuitenkaan kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota ennen torstaita, jolloin hiusten takaosassa oli keskiviikon pesusta huolimatta selkeä, tahmainen läiskä. Ajattelin pesun tai huuhtelun jääneen hieman vajaaksi tai ja pesin hiukset aamulla uudestaan. Sama ongelma kuitenkin toistui tänään, vaikka eilen pesin hiukset erityisen huolellisesti, huolellisesti saippuoiden ja vaahdottaen joka puolelta. Päälaelta hiukset eivät rasvaannu yhtään, ainoastaan ihan takaa pituuksista. Samaa ongelmaahan minulla oli jo keväällä, jolloin lopulta siirtyin käyttämään Urtekramin shampoota. Myös hiusharjaan kertyy omituista, harmahtavaa töhnää, jonka vuoksi pesen hiusharjat kerran tai kahdesti viikossa.

Olen nyt pohdiskellut asiaa parin päivän ajan. Hylkäsin ihan itsepäisyyttäni ajatuksen, ettei palashampoopesu soveltuisi minulle, koska se on kuitenkin toiminut hyvin monta kuukautta. Veden kanssa ei ongelmaa pitäisi olla, muuten tahmaisuus olisi ilmennyt jo aikaa sitten. Ensin ajattelin, että ongelma johtuu liian suuresta ylirasvoituksesta palashampoossa, mutta vaihto pienempään (2 %) ei vaikuttanut mitenkään. Toisaalta hiukset ovat tahmaiset vain tietystä kohtaa ja olettaisin liikarasvoituksen aiheuttavan ongelmia joka puolelle. Vähäisestä huuhtelusta ei ole kyse, koska huuhtelen shampoon aina huolellisesti lämpimällä vedellä ja sitten vielä kylmällä vedellä tai hiushuuhtelulla, jossa on teetä, yrttiteetä tai sitruunahappoa. Ongelmaa on vain pesun jälkeen, ei niinä päivinä jolloin en pese (joita olen onnistunut pitämään aina kunhan ensin saan hiukset ylipäänsä puhtaiksi). Muuten hiukset ovat oikein ihan tuntuiset, kiiltävät ja terveet. Hieman raskaamman tuntuiset kuin aiemmin, kenties, mutta se voi olla vainoharhaisuuttakin.

Hiuslakka ja hennaväri

Tutkin asiaa netistä erilaisista keskusteluista, blogeista ja artikkeleista ja tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti ongelma johtuu hiuksiini kertyneistä kemikaalijäämistä. Muillakin on ollut samaa ongelmaa palashampoopesussa siihen asti, että he ovat luopuneet hiusten värjäyksestä kokonaan tai siirtyneet kasviväreihin. Myös hiuslakka saattaa kertyä hiuksiin niin, ettei palashampoopesu riitä sen pois saamiseen. Olen edelleen käyttänyt ihan tavallisia kaupan hiusvärejä ja hiuslakkaa, vaikka ajatus paremmasta onkin kypsynyt takaraivossa jo jonkin aikaa. Hiuslakkahan kerrostuu muuten myös silmälaseihin niin, ettei sitä saa ilman asetonia pois. Tänään päätin vihdoin hankkiutua eroon kyseisistä aineista ja kävin ostamassa varsin hintavan Santen hiuslakan sekä Mac Urthin mahonginruskean hennajauheen. Mac Urth ei ole ihan pelkkää hennaa, seassa on myös indigoa (ruskeaa väriä varten) sekä mustasta katekupuusta (akaasialaji) saatavaa väriainetta. Aion kokeilla sitä tässä lähiviikkoina, mutta todennäköisesti teen tulevaisuudessa sitten omat sekoitukseni hennasta ja indigosta. Mac Urthin värjäysohjeet ovat myös varsin poikkeavat "tavallisen" hennajauheen käytöstä, koska väri levitetään välittömästi (johtuu indigosta) ja annetaan vaikuttaa vain parin tunnin ajan. Tavallista hennaväriähän kypsytellään jopa vuorokausi, jonka jälkeen indigo lisätään siihen ja lätkäistään tahma päähän 2 - 8 tunnin ajaksi.

Ongelmani ei kuitenkaan häviä, jollen saa hiusten värjäyksestä ja lakasta kertyneitä jäämiä pois hiuksista. En halunnut ostaa mitään valmista syväpuhdistusshampoota, ihan periaatteen vuoksi. Lopulta päädyin käyttämään tehopuhdistukseen valmiiksi kaapista löytyviä tarvikkeita eli soodaa ja kaoliinia.


Syväpuhdistava savinaamio

Kaoliini ja ruokasooda

5 rkl kaoliinia, bentoniittia tai muuta vastaavaa savea
1 tl ruokasoodaa
vettä sen verran, että koostumus on sopiva

Sekoitin ainekset kylminä, sooda tietenkin alkoi heti vedessä kuplimaan. En lisännyt mitään eteeristä öljyä, mutta toki esimerkiksi teepuu tai rosmariini sopisi varsin mainiosti tähän. Tuoksu on savinen, maanläheinen ja mielestäni varsin miellyttävä. Kaoliini imee hiuksista rasvaa ja syväpuhdistaa, sooda poistaa kertyneitä ainejäämiä tehokkaasti.

Tällainen käsittely voi kuitenkin olla hiuksille sen verran rankka, että päätin tehdä samantien hiuksille tehohoitonaamion, jolla voisin hoitaa hiuksia puhdistuksen jälkeen. Käytin naamioon cassiaa, joten tein molemmat naamiot yhtä aikaa. Cassianaamion tulisi antaa muhia puolesta tunnista tuntiin.

Savinaamio hiuksille

Naamioiden tekemisen jälkeen kastelin hiukset ja levitin savinaamion päähän. Olisin tarvinnut loppujen lopuksi noin kaksinkertaisen määrän vähän yli olkapäille ulottuviin hiuksiini, vaikka kosteat hiukset helpottivatkin savinaamion levittämistä. Annoin naamion vaikuttaa viitisen minuuttia, jonka jälkeen lisäsin päähän kämmen kerrallaan lämpöistä vettä päänahkaa ja hiuksia koko ajan hieroen. Lopuksi huuhtelin saven huolellisesti pois hiuksista.

Savinaamio päässä

Savinaamio tuntui päässä ihan miellyttävältä, hieman viilentävältä ja sikäli myöskin hiuspohjaa rauhoittavalta. Savi kuivui päähän nopeasti, mutta se oli kuitenkin helppo pestä pois. Hiukset tuntuivat ihan puhtailta, mutta olisin odottanut niiden tuntuvan varsin karheilta tällaisen käsittelyn jälkeen. Hiukset olivat niinkin hyväntuntuiset, että aloin epäilemään oliko syväpuhdistuksesta mitään apua. Kuivasin hiukset pyyhkeeseen ja levitin cassianaamion hiuksiin, se oli tässä vaiheessa saanut muhia reilut puoli tuntia.

Cassianaamio

Hoitava cassianaamio
3 rkl cassiaa
n. 2 tl kauraproteiinia
n. 10 tippaa rosmariinin eteeristä öljyä
nokkosteetä niin, että muodostuu sopivan paksuinen seos
(2 rkl Mac Urth henna/indigo -seosta, sitruunamehua) 

Cassia eli nk. väritön henna tuo vaaleisiin hiuksiin kevyen kullanhohteen. Cassia myös hoitaa hiuksia ja antaa niille kauniin kiillon, tummia hiuksia se ei värjää. Kauraproteiini rakennepaikkaa hiusta, nokkonen kiihdyttää hiustenkasvua ja tervehdyttää hiuspohjaa. Rosmariini puolestaan kirkastaa hiusten omaa väriä, antaa kiiltoa ja tummentaa hiuksia hieman. Hennaväri tuskin näin lyhyellä aikavälillä antaa väriä, mutta siitä voi olla hoito- ja kiiltoapua. Sitruunamehu tehostaa hennan ja cassian vaikutusta. Sekoitin ensin cassian lämpöiseen nokkosteehen, lisäsin sen jälkeen kauraproteiinin ja rosmariinin eteerisen öljyn ja vasta lopuksi hetken mielijohteesta hennaseoksen ja sitruunamehun. Seos sai muhia kelmun alla kupissa reilun puoli tuntia, jonka jälkeen levitin sen päähän, peitin hiukset hedelmäpussilla ja vanhalla pipolla ja annoin vaikuttaa noin kaksi tuntia. Tuntikin riittää, mutta minulla aika meni niin huomaamatta että tunti muuttui kahdeksi. Kuten kuvasta huomaa, naamiota olisi saanut olla isompikin satsi, koska osa hiuksista jäi lähes kokonaan ilman. No, ensi kerralla sitten.

Cassianaamio päässä ja korvatulppa korvassa

Ensin ajattelin, että mössö päässä on tylsää istuskella monta tuntia, koska olen tottunut noiden kaupan värien ja muutaman hiusnaamion kanssa siihen, että aikaa istuskeluun menee korkeintaan puolisen tuntia. Toisaalta pidempi vaikutusaika on mukava, koska on aikaa oikeasti tehdä kaikenlaista: blogata, lukea tai vaikka torkkua. Tätä kokeiltuani hennavärin pitkä vaikutusaika ei tunnu ollenkaan pahalta, sillä voihan siinä välissä tehdä vaikka mitä. Naamioiden varsinaisista vaikutuksista palaan kertomaan vasta vähän myöhemmin, koska cassianaamio on minulla vielä hetken päässä ennen suihkuun siirtymistä.

Päivitys 30.6. klo 21.20.
Hiukset on nyt pesun jälkeen jo kunnolla kuivaneet ja ne tuntuvat ilmavilta ja puhtailta, rasvainen/tahmainen läntti on hävinnyt. En siis pessyt tuota cassianaamiota palashampoolla, huuhtelin vain huolellisesti pois samalla taktiikalla kuin savinaamionkin. Rosmariinin tuoksu on ihan selvä, en siitä kyllä välttämättä hirveästi pidä. Täytyy ensi kerralla joko jättää se pois tai käyttää lisänä jotakin muuta tuoksua. Hiusten väri on kirkastunut selvästi, aiemmin väri näytti mielestäni samealta, hieman harmaalta siitä huolimatta, että värjäyksestä on niin vähän aikaa. Jotenkin palashampoo tuntuu minulla "syövän" tuota kaupan hiusväriä pois. Hiusten pinta on sileä ja pehmeä, väri on saanut kenties hieman ruskeaa ja punertavaa sävyä, mikä johtunee enemmänkin hennasta ja indigosta kuin rosmariinista. Täytyy joskus kokeilla pelkän rosmariinin vaikutusta. Hiukset ovat tuuheammat, latvat vähän karheat, mutta niitä ei olekaan leikattu pitkään aikaan. Kaiken kaikkiaan naamiot tuntuivat toimivan hienosti, joten varmasti tulee kokeiltua toistekin. Syväpuhdistavaa naamiota ei varmastikaan kannata kovin usein käyttää, se saattaa kuivattaa päänahkaa ja hiusta erityisesti tuon soodan takia. Ajoittainen syväpuhdistus kuitenkin tekee varmasti hyvää, varsinkin jos käyttää hiuslakkaa tai muita tuotteita, joihin palashampoon (tai muunkaan shampoon) teho ei välttämättä pysty. Hoitava naamio on sekin varmasti hyvä lisä hiusten hoitoon, varsinkin jos hiusta tulee rasitettua esim. föönillä, suoristusraudalla tai tuolla tehopuhdistuksella. Kissat tuntuvat tykkäävän rosmariinin tuoksusta, joku yrittää jatkuvasti syödä hiuksiani!

Päivitys 4.7.2012
Tehopuhdistus tuntuu auttaneen rasvoittumisongelmaan, tosin olen pessyt hiukset vasta kerran sen jälkeen. Hiuksissa ei ole jälkeäkään siitä tahmaisesta läntistä, joka viime viikolla ilmestyi joka pesun jälkeen. Hieman vielä hirvittää, että se kohta ilmaantuu siihen takaisin, mutta sitten teen puhdistuksen uudestaan. Jotain perää johtopäätöksessäni ainejäämistä täytyy silti olla, koska ainakin nyt ongelma näyttää hävinneen. Hiusten hoito teki myös hyvää, mutta en kyllä enää ole niinkään varma tuosta värin muuttumisesta. Välillä hiuksissa tuntuu välähtävän jotain pientä punertavaa, mutta toisaalta tuntuu, että naamion väri ja marketin väri ovat kumpikin hävinneet lähes kokonaan.  

Päivitys 11.7.2012
Tehopuhdistus tosiaan auttoi hiusten rasvoittumisongelmaan, joten sen täytyi johtua kemikaalijäämien ja palashampoopesun yhdistelmästä. Ongelma on hävinnyt nyt kokonaan, itse asiassa hiusten rasvoittuminen pesujen välipäivinä tuntuu huomattavasti rauhoittuneen. Harmi, etten keväällä tajunnut kokeilla tätä, vaan vaihdoin suoraan Urtekramin shampooseen.

Päivitys 28.7.2012
Rasvainen läntti ilmestyi taas takaraivolle, ihan samaan kohtaan kuin viimeksikin. En tosiaan ole käyttänyt tämän puhdistuksen jälkeen mitään muuta kuin Santen hiuslakkaa ja värjännyt hiukset kerran hennalla. Toisaalta voi olla, ettei yksi syväpuhdistus riitä poistamaan kaikkia ainejäämiä. Tein syväpuhdistuksen uudestaan keskiviikkoiltana, tällä kertaa tein kaksinkertaisen annoksen ja laitoin kaksi kertaa enemmän soodaa, eli yhteensä neljä teelusikallista. Pidin savinaamiota päässä puolisen tuntia, jonka jälkeen huuhdoin sen pois. En käyttänyt mitään hoitonaamiota, mutta hiukset olivat silti hyvän tuntuiset. 

Porkkanaemulsio 15.6.2012

No ehkei ihan porkkana, mutta lisäaineena on karoteeniöljyä.

Vesifaasi:
170 g vesi
5 g glyseriini

30 g neitsytkookosöljy
10 g kirsikansiemenöljy
20 g avokadoöljy
20 g mangovoi
5 g BTMS
5 g setyylialkoholi
5 g emulgointihiutaleet

1,5 g Optiphen
5 g karoteeniöljy
5 g kauraproteiini
3 g e-vitamiiniöljy

Tuoksut: GF Tropicana, GF Omena, GF Kurkku

Karoteeniöljyä en ole laittanut voiteeseen vähään aikaan, mikä johtuu pääasiassa siitä, että olen tehnyt vain paksua vartaloemulsiota, johon en glyseriiniä lukuunottamatta mitään "lisäaineita" laita. Nyt kuitenkin päätin tehdä lisäksi kevyemmän vartaloemulsion, johon pystyin laittamaan glyseriinin lisäksi myös ihoa hoitavaa kauraproteiinia, vitamiinirikasta karoteeniöljyä ja e-vitamiiniöljyä. Porkkanasta jalostettu karoteeniöljy sisältää siis A-, B-, C-, D- ja E-vitamiineja ja sen sanotaan edistävän ruskettumista. En tiedä, missä määrin tämä viimeinen on totta. Toki porkkana edistää ruskettumista, mutta en tiedä voiko voiteeseen laittaa siinä määrin karoteeniöljyä, että rusketusta edistävää vaikuttusta huomaisi. Ravitsevaa se kuitenkin on, värikin oikein henkii terveellisyyttä. Suositeltu käyttömäärä on 2 - 5 %, suuremmat määrät voivat värjätä ihoa ja vaattteita. Karoteeniöljyssä on mieto, makea tuoksu, jonka huomasin nyt kaikkein parhaiten, koska se vaikutti muihin käyttämiini tuoksuihin.

Emulsiovoide ennen aktiivi- eli "lisäaineita"

Minulla on sellainen kuva, että monet lämmittävät glyseriinin vesifaasissa, mutta itse sekoitan sen punnittuun veteen vasta veden keittämisen jälkeen. Tykkään tietää tarkat mitat, joten punnitsen vettä reseptin vaatiman määrän vasta sitten, kun sitä on keitetty tarpeeksi. Karoteeniöljy ja muut lisäaineet lisätään jäähtyneeseen voiteeseen, yleensä pyrin odottamaan että voide on huoneenlämpöistä. Kylmä vesihaude ja jääkaappi auttavat kärsimätöntä :)

Raaka-aineiksi valitsin pitkästä aikaa neitsytkookosöljyn, koska halusin kevyestä emulsiosta erityisen kosteuttavaa. Mangovoista voiteeseen saadaan hoitavuutta, kirsikansiemenöljy on taas kevyt, hyvin imeytyvä öljy. Mielestäni kevyiden ja tuhdimpien öljyjen yhteiskäyttö tasapainottaa voiteen koostumusta ja tekee siitä parempaa. Avokadoöljy on vitamiinirikas öljy, joka edistää aktiiviaineiden imeytymistä.

Emulsio karoteeniöljyn ja muiden aktiiviaineiden jälkeen

Pidän tästä voiteesta hyvin paljon, olen käyttänyt sitä nyt valmistuspäivästä lähtien. On ihanaa käyttää välillä kevyempää voidetta, joka on kuitenkin niin kosteuttavaa ja hoitavaa, että pärjään sillä näin kesällä varsin hyvin. Kevyt koostumus, hedelmäiset rasvat ja kevyen hedelmäinen tuoksu sopivat hyvin kesään, samoin kuin voiteen aurinkoinen väri. Rusketusta edistävästä vaikutuksesta en osaa sanoa, koska en ole juuri aurinkoa nähnyt tällä viikolla. Reseptin raaka-ainemäärällä voidetta tuli kaksi ja puoli 60 ml:n purkkia, jotka riittänevät vielä reilun viikon. Toisaalta käytän varmaan välillä paksumpaakin emulsiota, etten kuivata ihoa.

Saippuaa

Käyn läpi hieman useammman saippua kerralla, koska kolme viikkoa sitten tehtyjen lisäksi muutamia vanhempia tapauksia on kokonaan unohtunut blogista. Reseptit, kuvat ja muut tiedot on kiva saada tänne ihan senkin takia, että voin jatkossa hyödyntää niitä itsekin.

Ensimmäisenä joskus tammi-helmikuussa tehty hunajasaippua. Luin ja tutkin kaikenlaisia reseptejä silloin ja jostain syystä syntyi välttämätön pakko päästä kokeilemaan hunajasaippuaa. Tällä kertaa en käyttänyt maitopurkkia muottina, vaan laakeaa uuninpellin tyyppistä astiaa, jonka päällystin leivinpaperilla. Tämä toki mahdollisti myös pinnan kuvioinnin tai muotoilun, joka ei kuitenkaan valmiissa saippuassa erotu hirveän hyvin koska massa ei ollut kuviointivaiheessa riittävän paksua. Pinta näyttää ainoastaan hieman epätasaiselta, aaltoilevalta mutta silti sileältä. Väriä en halunnut käyttää, koska halusin nähdä, mikä saippuan luonnollinen väri on. Toisaalta tuoksuöljy värjää jonkin verran. Mehiläisvahaa reseptissä on 25 g ja hunajaa myöskin 25 g. Ylirasvoitus on 7 %. Muina raaka-aineina oliivi-, rypsi- ja risiiniöljy sekä kookosrasva ja rasvojen yhteismäärä siis 500 g. Tuoksuna GF:n sitruuna. Saippuasta tuli mielestäni varsin kivan näköinen, joskin se saisi olla paksumpikin. Tuoksua ei juurikaan enää tunnu, vaikka sitruuna-hunaja olisikin ollut ihana. Pitäisi varmaan käyttää enemmän tuoksua seuraavalla kerralla. Vaahtoaa varsin mukavasti hunajan, risiiniöljyn ja kookosrasvan ansiosta, mutta on kuitenkin hellävarainen. En oikein sen tarkemmin osaa sanoa, millainen tämä on käytössä koska en ole vähään aikaan käyttänyt. Pitänee ottaa uusi pala käyttöön, nyt saippua on jo viisi-kuusi kuukautta vanha joten kypsymisaikakin on ollut varsin mukava.

Hunajasaippua

Hunaja-mehiläisvahasaippuan tekemisessä on omat kommervenkkinsä, jotka kannattaa pitää tarkkaan mielessä. Ensin kannattaa tehdä lipeävesi, joka saa jäähtyä rauhassa ja kunnolla huoneenlämpöiseksi, vaikkapa kylmässä vesihauteessa. Sitten sulatetaan öljyt ja mehiläisvaha. Seos ei saa jäähtyä liikaa, muuten mehiläisvaha alkaa rakeistumaan. Lipeä sekoitetaan rasvoihin todella varovasti, vähän kerrallaan, koska seos kuohuu ja vaahtoaa. Sekoittamisessa käytetään lusikkaa kunnes vaahto on hävinnyt, jonka jälkeen otetaan sauvasekoitin käyttöön. Hunaja sekoitetaan mukaan kiisselivaiheessa. Hunajasaippua kannattaa laittaa laakeaan tai pieneen muottiin ja jääkaappiin, jotta massa ei ylikuumene. Laakealle muotille riitti tunnin jääkaappijäähdytys, mutta paksumpi muotti vaatii pidempää aikaa. Saippua oli hieman tahmainen ja pehmeä vielä vuorokaudenkin kuluttua, mutta leikkasin sen silti ja tein ylijäämäosista palloja tulevaa käyttöä varten. Hunajasaippuaa aion ihan varmasti tehdä jatkossakin, en tosin tiedä milloin koska kaikkea uutta kokeiltavaa tuntuu ilmaantuvan lähes jatkuvasti.

"Ympyräsaippua"

Seuraavan saippuan suunnittelin palashampooksi 4 %:n ylirasvoituksella. Rasvoina saippuassa on risiiniöljy, kookosrasva, kaakavoi, sheavoi, oliiviöljy ja rypsiöljy. Kiisselivaiheessa lisäsin vielä yhden teelusikallisen veteen liuotettua sokeria. Tuoksuna on Limettisokeri -tuoksuöljy (ei GF:n), jonka kyllä haistaa selkeästi. Käytin sitä täyden 10 ml:n pullon. Ihana, karkkinen tuoksu, joka ei näytä enää kuuluvan Pienen tuoksukaupan valikoimaan. Massan väri oli tuoreena kaunis, aavistuksen vihertävä verrattuna tavalliseen vaaleaan oliivi-kookosmassaan. Tuoksuöljy taisi kuitenkin värjätä saippuan vaalean rusehtavaksi. Pidin saippuaa jääkaapissa tunnin, mutta saippuaan jäi silti ruma geelirympyrä keskelle, koska muotti (maitopurkki) oli liian syvä. Olisi kannattanut tehdä laakeaan muottiin. Muuten varsin hyvä saippua, mutta itseäni saippuan  ruma ulkonäkö häiritsee. Tämä on ollut viime aikoina kuitenkin ihan vakikäytössä sekä vartalolle että hiuksille ja miehen mielestä nuo geeliympyrät ovat kuulemma hauskat. Vaahtoa mukavasti, mutta vaahto tuntuu varsinkin hiustenpesuun olevan hieman liian lyhytkestoista, koska se ikäänkuin loppuu kesken, jopa häviää.

Sitten olikin pidempi tauko saippuan tekemisessä, kunnes yhtäkkiä syttyi sisäinen palo tehdä piparminttusaippuaa. Aioin ensi alkuun käyttää nesteenä piparminttuteetä, mutta hylkäsin idean kun luin, että se saattaa muuttaa saippuan värin kellertävän oranssiksi. Päädyin käyttämään vihreää nestemäistä saippuaväriä (Forest Green) ja piparmintun eteeristä öljyä.

Piparminttusaippua

Tässä väri näkyy paremmin, s

Jaoin massan kiisselivaiheessa kolmeen osaan, joista yhden värjäsin tumman vihreäksi ja yhden vaaleammaksi. Yhden osan jätin värjäämättä. Kaadoin näitä massoja muottiin vuorotellen, mutta en sekoittanut massaa lopuksi, jolloin väri jäi tuollaisiksi läiskiksi. Piparmintun tuoksu on edelleen varsin vahva, käytinkin sitä lähes 10 ml puoleen kiloon rasvoja. Rasvoina saippuassa on risiiniöljy, oliiviöljy, kaakaovoi ja kookosrasva, ylirasvoitus on vain 2 % koska tämä on tarkoitettu hiusten pesuun.

Jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä voinut säästää tuon piparmintun eteerisen öljyn ja saippuavärin ihan tavalliseen käsi- tai vartalosaippuaan, ajatus hiustenpesusta vihreällä piparminttusaippualla tuntuu kieltämättä vähän oudolta. Nyt jälkeenpäin hieman hirvittää, tuliko väriä sittenkin liikaa koska vihreä on niin tummaa. Toisaalta 10 ml:n väripullosta on vielä ainakin puolet jäljellä. Saippuan pintaan muodostui hauska, vihertävä huurre joka lienee kalsiumkarbonaattia eli saippuatuhkaa.

Ihan kuin siinä olisi silmät, nenä ja suu

Toinen oli testisaippua. Minulla on roikkunut palmuöljyä kaapissa varmaan pari kuukautta ja päätin, että on aika kokeilla sitä ihan käytännössäkin. Pidin reseptin yksinkertaisena, jotta näen varmasti palmuöljyn vaikutukset. Rasvoina on kookosrasvaa, oliiviöljyä ja 100 g palmuöljyä, rasvoja yhteensä 500 g. Värinä on tuttu ja turvallinen kaakaojauho, tuoksuna GF:n suklaa. Näyttää vähän Paula-vanukkaalta :) Testasin juuri, miten saippua pesussa käyttäytyy ja sehän vaahtoaa ihanasti! Palmuöljy taisi päästä suosikkilistalle. Ylirasvoitusprosentti tässä saippuassa on 4 %. Kaakaojauhoa saattoi jälleen kerran tulla liikaa, mutta en muista paljonko sitä tarkalleen laitoin joten täytynee odottaa ja testata, valuuko saippuasta ruskeaa nestettä käytössä. Tuoksusta en alkuun pitänyt, mutta saa nähdä mitä saippuan kypsyessä tapahtuu. GF:n sulkaan pitäisi värjätä ruskeaksi, joten nähtäväksi jää myös se, mitä vaaleille laikuille tapahtuu.

Kaakaopalmusaippuan pintaa

Tämän saippuan pinta lohkeili geelivaiheen jälkeen ihan aavistuksen ja siihen muodoistui hauska, valkea tai vaaleahko kerros, joka taitaa olla kalsiumkarbonaattia. Lipeää se ei ainakaan ole.

Vielä on yksi saippua esittelemättä, eli eilisiltainen projektini. Sitä saatte kuitenkin odotella hetken aikaa, koska se ei ole päässyt vielä edes muotista ulos :) Pahoittelen tässä tekstissä esiintyviä asetteluomituisuuksia, varsinkin noiden kappaleiden välien kanssa, mutta blogger kenkkuaa enkä kerta kaikkiaan saa niitä välejä nyt kohdilleen.

P.S. Kannattaa käydä kurkkaamassa Karkkipäivä -blogin kirjoitus vierailusta Flow kosmetiikan tehtaalla, se oli ainakin minun mielestäni varsin kiinnostava kirjoitus. Toivottavasti blogin kirjoittaja ei pane pahakseen tätä linkitystä, mutta omassani ja varmaan lähes jokaisen kotikemistin takaraivossa kutkuttaa pieni ajatus siitä, josko joskus saisi omaa kosmetiikkaa johonkin myyntiin. Flow kosmetiikka eli entinen Vihreä Kosmetiikka on mielestäni yksi hieno esimerkki siitä, kuinka tässä onnistutaan. Tuotteet ja niiden pakkaukset ovat kauniita, luonnollisia mutta kuitenkin tyylikkäitä ja nettisivut on erittäin hyvin toteutettu. Nettisivuilta löytyy tuotteista myös hyvät selostukset ja inci-listat. Tuotteet itsekin ovat varmasti kehun arvoisia, mutta olen valitettavasti kokeillut vain yhtä saippuaa, josta olen blogissakin tainnut joskus mainita. 

Päivitys 19.6.2012
Muutama päivä sitten otin käyttöön hunajasaippuan hiusten ja vartalonpesuun ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Miehen mielestä saippua ei vaahtoa yhtä hyvin kuin aiemmat, mikä voi olla osittain tottakin. Toisaalta vaahto on kestävämpää, eikä se häviä latvoistani yhtä nopeasti kuin muilla saippuoilla. Pidempiin hiuksiin (miehellä n. 1,5 cm) saippua myös vaahtoaa paremmin. Aavistuksen sitruunaista tuoksua myös tuntee, mutta vain kunnolla tuoksuttelemalla.

Päivitys 4.7.2012
Ajattelin ensin, ettei tuo hunajasaippua sovellu hiuksilleni, koska takaraivolle jäi tahmainen läiskä, kun olin useamman kerran sillä pessyt. Siirryin siksi ensin takaisin "ympyräsaippuaan", josta on muuten perheessä tykätty todella paljon. Sillä saa kyllä komean vaahdon aikaiseksi, kunhan käyttää kasteltua saippuaa ja riittävästi vettä. Hiukseni jäivät edelleen tahmaisiksi, joten siirryin vihreään piparminttusaippuaan. Se vaahtoaakin varsin komeasti, olen oikein ihastunut. Piparmintun tuoksu on edelleen selvä, mutta ei liian voimakas. Vaahto on selvästi vihreää, joten väriä voisi olla vähemmänkin. Tykkään saippuasta kuitenkin niin paljon, ettei värikäs vaahto haittaa. Hiusten tahmaisuus jatkui edelleen, mutta se johtui ilmeisesti ainejäämistä, jotka poistettuani kaikki on nyt muutaman päivän ajan ollut hyvin. Jotain ihon kunnosta kertonee se, että voin käyttää tätä saippuaa koko vartalon pesuun, enkä siltikään tarvitse paksua vartaloemulsiota kuin kerran tai kaksi viikossa.

Avomieskin tykkää tästä vihreästä kuulemma ainakin nyt kesällä enemmän kuin tuosta ympyräsaippuasta, karitevoin pois jättäminen ja pienempi ylirasvoitus teki saippuaan itseasiassa varsin ison eron. Iho tuntuu pesun jälkeen paljon nahkeammalta, mutta itse saippuakin on ihan eri tuntuinen, ei yhtään niin liukkaan limainen kun karitevoita sisältävät saippuani.

Laiska lauantai

Tarkoitus oli, että käyn päivällä kulmakarvojen muotoilussa ja iltapäivällä muutaman tunnin auttamassa muutossa. Muuten ajattelin vain olla ja pötkötellä, lukea ja katsoa telkkaria. Tein tarkoituksella eilen (eli perjantaina) kahta eri emulsiovoidetta, jotta minun ei tarvitsisi lauantaina tai sunnuntaina miettiä niitä. Aikomuksena oli herätä kahdenksan - yhdeksän aikoihin, juoda rauhassa kahvi ja syödä aamupala ja käydä ruokakaupassa ennen kulmakarvojen hoitoa.

No, nukuin ilmeisesti sitten hieman univelkojani pois, koska olin vain sammuttanut herätyskellon ja heräsin vasta yhdeltätoista. Siitä sitten kiireellä kahvit naamariin ja kulmakarvojen hoitoon, jonka jälkeen ruokakauppaan, kotiin syömään ja samalla juoksulla muuttoavuksi. Siellä onneksi meni vain kolme - neljä tuntia, jonka jälkeen juostiin taas kaupan kautta kotiin syömään, koska miehellä oli omia suunnitelmia illaksi. Itsehän sain äkkinäisen saippuainspiraation (pakkomielteen), jonka vuoksi siellä kaupassakin käytiin toiseen kertaan. Hetken aikaa hengähdin kotona, meinasin jo jättää saippuanteon sunnuntaille, mutta en sitten kyennytkään siihen... Saippuat sain muottiin tuossa puoli yhdentoista maissa, jonka jälkeen nopea keittiön siivous ja suihkun kautta sohvalle. Nyt kello onkin jo niin paljon, ettei varmaankaan enää kannata mitään elokuvia alkaa katselemaan. Saippuamieli on kuitenkin rauhoitettu ja voin käydä kurkkimassa ja tuoksuttelemassa tekeleitäni siihen asti, että on pakko raahautua lakanoiden väliin. Huomenna en meinannut tehdä mitään, yksi ideanpoikanen kyllä kutittelee mielessä, mutta sitä en (onneksi) voi toteuttaa ennen tuoksukaupan tilauksen saapumista.. Huomenna voisin kirjoitella sen saippuatekstin loppuun, mihin olen jo kuvatkin saanut otettua. Muutakin tekstiä on valmistumassa ja toki myös näistä tämän viikonlopun puuhailuista tulee merkintöjä aikanaan.. jotenkin olen nykyään vähän vastahakoinen esittelemään saippuoita ennen kuin olen kokeillut niitä, tiedä sitten miksi. Toki onnistuneista resepteistä on varmasti iloa jollekin, joka haluaa niitä kokeilla tai muokata omaan käyttöönsä, mutta miksi ei myös epäonnistuneista?

Epäonnistumisia onkin ollut matkan varrella jonkin verran, mutta tänne niitä ei ole juurikaan eksynyt. Saippuoissa ongelmia on tullut vastaan melko vähän, esimerkiksi vanilja-kaakao ruutusaippuassa, mutta senhän tänne kirjoittelinkin. En taida enää yrittää vanilja-kaakaomarmorointia uunisaippualle. Risiiniöljyä sisältävää saippuaa en myöskään taida laittaa enää uuniin, koska tämä massa meinasi tulla yli kattilasta. Sokeria sisältävät saippuat laitan jatkossa pikkumuotteihin ja jääkaappiin.

Voiteissa epäonnistumisia on tullut enemmänkin. Tein muun muassa mehiläisvaha-hunajaemulsiovoidetta, joka vaati kaksi suihkupesua saippualla, että sain sen iholta pois. Jostain syystä tämän voiteen tekemisessä ei ollut yhtään järkeä mukana, sillä siinä oli kohtuullisen normaali määrä muita aineita, mutta lisäksi 35 g mehiläisvahaa ja 80 g hunajaa, mikä on ihan järkyttävä määrä näin jälkiviisaana. Voide imeytyi käsiin ja jalkateriin varsin hyvin, tuntui oikeastaan käsille aika hyvältä, mutta vartalolle se tahmautui niin että minulla oli inhottava olo vielä seuraavanakin päivänä. Hunajavoidetta aion kyllä jatkossa vielä kokeilla, resepti kaipaa vain todella paljon muokkausta. Ja tosiaan, haluan tehdä sen oikeasta hunajasta, en hunajajauheesta.

Lisäksi olen kokeillut tehdä voidetta merisuolaveteen, koska merisuola on hyväksi kuivalle iholle. Voide emulgoitui hyvin, muttei paksuuntunut ollenkaan. Päätin työntää siihen guarkumia, mutta siitähän tuli sellainen klimppinen limapuuro, etten itsekään uskonut sitä käyttäväni. Laitoin sen kuitenkin purkkeihin Parin päivän päästä se oli paksuuntunut, muistaakseni se muuttui hieman vaahtomaiseksi. En koskaan kokeillut tätä voidetta, joten en tiedä millaista se olisi ollut. Takaraivossa kutittelee kuitenkin edelleen hinku tehdä sekä merisuola- että hunajavoidetta. Olen myös yrittänyt tehdä emulsiovoidetta, jossa on aloemehua, mutta jostain syystä tämä sekoitus ei emulgoidu ihan täysin eikä myöskään paksuunnu, mitä olen ihmetellyt. Käsittääkseni moni on kuitenkin tehnyt emulsiovoiteita, joissa osa nesteestä on aloemehua? Aloevoidetta olen kokeillut parikin kertaa, mehun olen tehnyt Pienen tuoksukaupan aloejauheesta. Paksun vartalovoiteen useita versioita olen saanut juoksettumaan lisäämällä liikaa glyseriiniä tai muita aktiiviaineita.

Toki monia ei niin hyviä emulsiovoiteita ja öljy-rasvaseoksia on tullut tehtyä, esimerkkinä vaikkapa vaahdotettu kaakaovoi, jossa oli 60 g kaakaovoita ja 70 g öljyä ja joka oli silti käyttökelvottoman kovaa. Lisäksi yritin tehdä vedetöntä vartalovoita kookosöljystä, sheavoista ja öljystä, mutta siitä tuli vain omituista kookosöljyn ominaisuuksien vuoksi. Useampikin vedetön vartalovoi on rakeistunut käytössä ja tuoksua on monta kertaa tullut aivan liikaa. Emulsiovoiteet eivät alkuun olleet kovinkaan hyviä, koska en ollut yhtään perehtynyt eri rasvojen ja öljyjen ominaisuuksiin. Mutta kaikkea ei voi oppia etsimällä tietoa netistä, koska kaikkeen ei löydy vastausta muuten kuin kokeilemalla. Lisäksi erilaisten asioiden kokeileminen tyydyttää sitä luovuutta ja uteliaisuutta, jonka vuoksi tähän touhuun on niin koukkuun jäänyt. Ne perusemulsiovoiteet ja -saippuat kun voi käyttöön tehdä pikaisesti, sen enempää suunnittelematta, mutta johonkin se luovuus ja kokeilunhalukin on purettava!

Eipä sitten muuta kuin hyvää yötä, palaan huomenna asiaan saippualla!

OCM eli oil cleansing method (aloitettu 2.6.2012)

Lueskelin hieman lisää öljypuhdistuksesta (oil cleansing method eli OCM) ja päätin kokeilla ihan tätä "oikeaa" tapaa tehdä öljypuhdistus. Aiemmin käytin öljyä meikin poistoon päivittäin, mutta huomasin sen liian kuivattavaksi iholleni. En kuitenkaan tehnyt varsinaista öljypuhdistusta, poistin vain meikin ja lian öljyllä.

Tällä kertaa perehdyin etukäteen myös ihmisten kokemuksiin, joita löytyy siis sekä todella positiivisia että todella negatiivisia. Öljypuhdistus saattaa parantaa monenlaisia iho-ongelmia: aknea, ihon kuivuutta, punaisuutta, ärtynyttä ihoa ja jopa ryppyjä. Toisaalta joillekin on seurannut ryppyjen pahenemista, ihon kuivumista tai aknen pahenemista. Joillakin menetelmä ei ole ilmeisesti vaikuttanut suuntaan eikä toiseen. En osaa sanoa, ovatko kaikki käyttäneet menetelmää samalla tavoin, mutta kannattaa toki varautua siihen, ettei öljypuhdistus välttämättä sovi kaikille.

Öljy on varsin riittävä aine kasvojen puhdistukseen, koska vesiliukoisen lian saa irti vedellä ja rasvaliukoisen öljyllä. Voimakkaat puhdistusaineet kuivattavat ihoa, jonka seurauksena iho yrittää epätoivoisesti tuottaa lisää rasvaa. Siitä seuraa tukkeutunut, rasvainen iho joka voi kuitenkin tuntua kuivalta. Ärtynyt ja kuiva iho myös punoittaa, eikä sen värikään voi siis olla terve ja hehkuva. Toki päivän aikana iholle kertynyt lika on hyvä poistaa, mutta sen voi tehdä hellävaraisesti ihon normaaleja toimintoja vahingoittamatta.

Öljypuhdistus toimii, koska se puhdistaa ihon tehokkaasti mutta silti riittävän hellävaraisesti, jotta ihon oma toiminta ei häiriinny. Tärkeää on valita omalle iholleen sopiva öljy ja etsiä itselleen sopiva pesuväli. Toiset puhdistavat ihon öljyllä päivittäin, mutta en suosittele sitä ainakaan kuivaihoisille - liiallinen öljyn käyttö voi kuivattaa ihoa entisestään. Rinnalle kannattaa siis hankkia tai tehdä itse joku hellävarainen puhdistustuote, esimerkiksi puhdistusemulsio. Tärkeää on muistaa myös sisäinen kosteutus, eli juoda riittävästi vettä.

Öljypuhdistusta varten tarvitaan neljä asiaa: risiiniöljyä, jotakin muuta kasviöljyä, kuumaa vettä ja pyyhe tai muu sopiva kangas. Kankaan pitää olla riittävän iso, että sillä voi peittää kasvot kokonaan. Veden pitää olla mahdollisimman lämmintä, mutta ei polttavaa. Risiiniöljy on olennainen asia öljypuhdistuksessa, koska se kiskoo epäpuhtauksia ihohuokosista puhdistaen ne läpikotaisin.

Ensin sekoitetaan öljyseos, jolla puhdistus tehdään. Suositus kuivalle iholle on 10 % risiiniöljyä ja 90 % muuta kasviöljyä, esimerkiksi oliiviöljyä. Normaalille iholle voi käyttää 20 % risiiniöljyä ja rasvaiselle iholle 30 %. Nämä ovat vain ehdotuksia, omalle iholle sopivin yhdistelmä täytyy etsiä itse. Itse päätin aloittaa 20 % risiiniöljyä mutta siirryin heti seuraavalla puhdistuskerralla 10 prosenttiin.

Seuraavaksi otetaan pieni määrä öljyseosta puhtaiden käsien väliin ja lämmitetään öljy hieromalla käsiä yhteen. Sitten öljy levitetään kasvoille ja aloitetaan kasvojen hierominen. Sopivan "vahvuuden hieromiseen" löytää kyllä helposti, sormia ei käytetä hipaisten mutta ei väkivalloinkaan. Liian kovalla painalluksella ei edes jaksa hieroa tarpeeksi kauaa. 

Itse käyn kasvojen ihon tarkasti läpi ehkä 5-6 kertaa kokonaisuudessaan, hieron niin kauan kuin jaksan. Pyrin kuluttamaan aikaa ainakin viitisen minuuttia. Monet käyttävät aikaa enemmänkin, jopa kaksikymmentä minuuttia.

Seuraavaksi kastellaan pyyhe kuumassa vedessä ja levitetään se kasvoille. Pyyhkeen annetaan olla niin kauan, että se on viileä (eli huoneenlämpöinen). Tässä ei mene kauaa, ehkä minuutti tai kaksi. Seuraavaksi kasvot pyyhitään samalla pyyhkeellä. Höyrytys toistetaan yhteensä kaksi tai kolme kertaa, jonka jälkeen puhdistus on valmis. Itse koen, että kolme höyrytystä kuivattaa ihoa, joten teen vain kaksi.

Ihoa voi hieroa myös höyrytyksen jälkeen tai höyrytysten välissä puolisen minuuttia, jolloin saa tukkiutuneet ihohuokoset varmasti puhdistettua. Sitten iho pyyhitään pyyhkeellä puhtaaksi. Öljypuhdistuksen voi tehdä kuivalle, meikatulle iholle suoraan. Itse haluan ensin ainakin kastella kasvot, koska en pidä öljyn tunteesta kuivalla iholla. Teen öljypuhdistuksen suihkun päätteeksi, koska mielestäni kasvoille jää raikkaampi tunne näin.

Olen nyt tehnyt puhdistuksen peräti kaksi kertaa, mutta saatan nyt siirtyä käyttämään puhdistusta kaksi kertaa viikossa, koska kerta viikossa ei ole saanut mitään vahinkoa aikaan, mutta ei oikeastaan mitään suurta hyötyäkään. Näpyt ehkä paranevat hieman nopeammin, eikä niitä kuukautisten aikaan tullut niin montaa kuin yleensä. En tosin odottanutkaan, että näen mitään tuloksia näin lyhyen ajan jälkeen.

Päivitys 14.6.2012
Eilen päätin vaihtaa oliiviöljyn manteliöljyyn, koska siitä minulla on paljon hyviä kokemuksia, eikä oliiviöljy tuntunut niin hyvältä, kuin ajattelin. Ei se pahaltakaan tuntunut, mutta ehkä hieman paksulta, ei riittävän kosteuttavalta eikä se tuntunut myöskään puhdistavan tarpeeksi. Mittasuhteet pidin samoina, laitoin siis 10 % risiiniöljyä ja 90 % manteliöljyä. Lopputulos olikin paljon parempi kuin oliiviöljyn kanssa: mielestäni ihon väri näyttää tasaisemmalta, myös tulossa olleet näpyt ovat tasoittuneet ja niiden punoitus on hävinnyt. Iho tuntuu paremmalta ja kosteutetummalta. Kaiken kaikkiaan tunne kasvoilla oli paljon parempi kuin oliiviöljyn kanssa. Kannattaa siis luottaa omiin tuntemuksiinsa, vaikka mitään konkreettisia hyviä tai huonoja vaikutuksia ei olisi ilmennytkään.  

Päivitys 19.6.2012
Manteliöljyyn vaihtaminen oli ilmeisen hyvä valinta, koska huomaan eron jo nyt, vaikka olen tehnyt öljypuhdistuksen manteliöljyllä vain kaksi kertaa. Iho tuntuu paremmalta, kosteus ja kimmoisuus säilyvät paremmin. Tänään ei tarvinnut laittaa suihkun jälkeen edes kosteusvoidetta, vaikka laitan varmaan kuitenkin hieman myöhemmin. Etten vaan aiheuta vahinkoa sillä, että jätän muun kosteutuksen väliin. Mutta kaikki, jotka joutuvat rasvaamaan ihoaan päivittäin, joskus useammin kuin kerran päivässä, ymmärtävät varmaan kuinka ihanaa on välillä jättää iho rasvaamatta. Varsinkin kesällä rasvaus on välillä todella vastenmielistä, kun tietää että edessä on hikinen yö. Takaisin asiaan, iho siis tuntuu paremmalta. Kuivat, hieman hilseilevät alueet nenän päältä ja leuasta ovat hävinneet, joten toki myös meikki levittyy nätimmin. Myös näpyt paranevat nopeammin, senhän kyllä olen todennut manteliöljystä jo monta kertaa.

Päivitys 30.6.2012
Juhannusviikonloppu aiheutti kasvoilleni sellaisen katastrofin, etten tiennyt mitä tehdä. Muutamasta siideristä (en ole nyt keväällä juonut alkoholia kuin kerran ennen tätä) ja grilliruoasta seurasi koko kasa näppyjä, lisänä vielä tolkuton määrä hyttysen pistoja ja hieman nokkosen polttamia. Voitte vain kuvitella, kuinka hehkeä näky maanantaina kurkisti peilistä. Manteliöljy oli loppu enkä viitsinyt käydä ostamassa, koska olin jo tilannut sitä lisää ison pullon. Epätoivoisena päätin kuitenkin, että jotain oli kokeiltava, joten tein öljypuhdistuksen aprikoosinsiemenöljyllä. Päätös ei todellakaan ollut oikea, koska aprikoosinsiemenöljy ei parantanut tilannetta ollenkaan, vaan ehkä jopa pahensi. Seuraavana aamuna naamassa komeili kolme uutta, kipeää ja kovaa finniä, joille en voinut tehdä yhtään mitään. Olin hieman ihmeissäni, koska voiteissa aprikoosinsiemenöljy tuntuu sopivan myös kasvoilleni varsin hyvin. En kuitenkaan uskaltanut enää lisätä sitä kasvoille, joten päädyin peittämään näpyt mineraalimeikillä ja toivomaan parasta. Eilen saapui onneksi Tuoksukaupasta 250 ml:n pullo manteliöljyä, jota illalla hölväsinkin heti näppyjen päälle. En siis tehnyt varsinaista puhdistusta, käytin öljyä vain täsmähoitona finneihin. Oi autuutta, tänä aamuna kaksi isoimmista, kipeistä finneistä on kokonaan kutistunut pois ja kolmaskin huomattavasti rauhoittunut! Muukin punoitus on iholta hellittänyt ja aionkin jatkaa tätä täsmähoitoa vielä tänään, ehkä huomennakin. Manteliöljy <3

Puhdistusemulsio 10.6.2012

Meikinpoistoemulsioni loppui perjantaina, joten päädyin tekemään uutta tänään. Käytän puhdistusemulsiota päivittäin huolimatta siitä, etten meikkaa ihan joka päivä. Eilen tein kuitenkin öljypuhdistuksen, joten en tarvinnut vielä muuta puhdistusainetta. Jos joskus oppisin tekemään lisää ennen vanhan loppumista, olisin kovin tyytyväinen. Menee kuitenkin aina päivä tai pari, ennen kuin tuore voide "asettuu" lopulliseen olotilaansa.

Teen puhdistusemulsiot aina kasvovoiteen mittasuhteilla (80 % vesifaasi), koska ohut emulsio on mielestäni helpompaa käyttää. Ensimmäisen puhdistusemulsion tein joskus tammikuussa, mutten tainnut laittaa siitä reseptiä tänne. Siinä oli 10 g risiiniöljyä ja 6 g avokadoöljyä, emulgointiaineenan 4 grammaa BTMS:ää. En ollut siihen syystä tai toisesta kovinkaan tyytyväinen, osasyynä tuoksuvalintani (Palmarosan eteerinen öljy), joka ei loppujen lopuksi miellyttänyt omaa nenää ollenkaan. Toisen puhdistusemulsion tein joskus huhtikuun alussa, siinä käytin pelkästään oliiviöljyä enkä tuoksua ollenkaan. Tämä puhdistusemulsio oli jo varsin hyvä, mutta mielestäni se saisi huuhtoutua paremmin kasvoilta. Lisäksi minulla oli hieman ongelmia saada meikki pois leuan alta, mutta sama ongelma on ollut aina, ilmeisesti en pese sieltä tarpeeksi kärsivällisesti. Päätin kuitenkin muuttaa puhdistusemulsion sisältöä tällä kertaa vähän puhdistavampaan suuntaan.

Puhdistusemulsio suuremmassa pullossa

Puhdistusemulsio
160 g vettä

32 g oliiviöljyä
6 g risiiniöljyä
4 g BTMS
2 g setyylialkoholia
2 g emulgointihiutaleita

Oliiviöljy on hyvä ja hoitava, mutta kuitenkin edullinen öljy, joka näin ollen sopii mielestäni varsin hyvin puhdistusemulsioon. En näe järkeä käyttää kalliita öljyjä puhdistusemulsiossa, joka kuitenkin huuhdellaan iholta pois. Risiiniöljy on puolestaan puhdistava öljy, joka sopii siis puhdistusemulsioon kuin nenä päähän. Laitoin nyt reilusti vähemmän risiiniöljyä kuin ensimmäisellä kerralla (n. 15 % öljyistä, viimeksi 63 %), koska risiiniöljy saattaa myös kuivattaa ihoa. Emulgointiaineiksi valitsin pelkän BTMS:n sijaan myös setyylialkoholin ja emulgointihiutaleet, koska yksi BTMS:n ominaisuus on heikohko huuhtoutuvuus. Sen kuuluukin jäädä iholle tai hiuksiin hoitamaan, kun taas toiset emulgointiaineet huuhtoutuvat paremmin pois. Tai näin olen lukenut, menen vasta kohta suihkuun testaamaan, kuinka käy.

Puhdistusemulsion vaahto jo vähenemään päin

Hassua on se, että risiiniöljy vaahtoaa jonkin verran myös emulsiovoiteessa. Ensimmäisenen risiiniöljyä sisältänyt puhdistusemulsioni oli koostumukseltaan todella lähellä vaahtoa, joka ei hävinnyt ajan myötä. Tällä kertaa vaahto tuli vain valmistusvaiheessa, nyt se on jo hävinnyt. Mielenkiintoista on myös se, että kosmetiikassa (siis kaupallisessa) vaahtoavat aineet ovat yleensä niitä, jotka myös kuivattavat kaikkein eniten. Tämä pätee niin shampoissa, suihkugeeleissä kuin meikinpoistoaineissakin. Myös saippuassa hyvin vaahtoava kookosrasva kuivattaa, samoin risiiniöljy ainakin kasvopuhdistuksessa käytettäessä. Tosin kumpikaan näistä ei kuivata riittävän pienillä määrillä, toisin kuin synteettiset vaahtoavat aineet, esimerkkinä vaikkapa SLS.

Kuvassa puhdistusemulsiopullon vieressä näkyy myös pieni pullo, joka sisältää c-vitamiiniseerumia, jonka tein tuossa samalla. C-vitamiinivoide on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta osoittautui melko mahdottomaksi toteuttaa c-vitamiinin nopean hapettumisen vuoksi, joten päädyin kokeilemaan tällaista seerumia. Ohjeen löysin netistä ja esittelen seerumin tarkemmin myöhemmin, kunhan katson minkälaisia vaikutuksia sillä on.

Kuinkahan monta postausta olen jo teille luvannut.. Ainakin tekemäni saippuat, joita on "esittelemättä" tällä hetkellä 3-4 erilaista. Lisäksi on tulossa teksti öljypuhdistuksesta, joka onkin ollut tekeillä jo viikon ajan. Olen kirjoitellut sitä pikku hiljaa, kun jotakin uutta on tullut mieleen. Sitten olen tehnyt sisarelleni käsivoiteen, jota jäi itselleni testattavaksi jonkin verran. Siinä ei kylläkään ole mitään erikoista, joten saatan jättää sen pois tästä. Olen myös tilannut tuoksukaupasta kasan kaikkea uutta ja kivaa sekä täydentänyt vanhoja varastoja. Suunnitteilla on myös hieman suurempi saippuaprojekti, joka ylittää mittasuhteiltaan viime jouluprojektin ihan kevyesti. Katsotaan, josko siitäkin jotain tänne laittaisin, kunhan tuloksia tulee :) Toki päivitystä tulee myös vanhempiin teksteihin, ainakin palashampoopesuun mutta luultavasti muutamiin muihinkin...

Päivitys 12.6.2012
Jouduin ottamaan puhdistusemulsion heti valmistuspäivänä käyttöön, koska entinen oli ihan loppu. Se on vähän harmillista, koska tietenkään se ei ollut ensimmäisenä päivänä vielä ihan käyttökunnossa. Nyt parin päivän jälkeen se on paksuuntunut jo "täyteen mittaansa", mutta on selkeästi ohuempaa kuin pelkällä BTMS:llä tehty emulsiovoide. Saavutin kuitenkin tavoitteeni, koska se huuhtoutuu paljon paremmin pois kuin BTMS-emulsio. Risiiniöljy teki myös siitä ainakin sikäli puhdistavampaa, että meikit lähtevät leuan alta paremmin pois.  

Tuotearviointeja

Luonnollinen deodorantti

Urtekram deodorantti

Olen nyt jotakuinkin viikon verran käyttänyt deodoranttina Urtekramin nestemäistä, tuoksutonta kristallideodoranttia ja olen ollut siihen varsin tyytyväinen. Hajut eivät tule deodorantin läpi, enkä ole myöskään huomannut, että kainalot olisivat kastuneet (vaikka luontaistuotekaupan myyjä sanoikin, että näin tulee käymään). Tällä viikolla deodorantti onkin ollut aika kovassa testissä, koska kuukautisten aikaan minulla tulee aina hirveitä lämpöaaltoja, jotka tietenkin hikoiluttavat normaaliolotilaa enemmän. Deodorantti ei ole kuitenkaan pettänyt.

Laitan sitä aina illalla suihkun jälkeen puhtaalle, kuivalle iholle. Aamulla pesen kainalot ja levitän lisää deodoranttia. Kokeilin myös Aloe vera -versiota, jossa on tuoksuna appelsiinin eteeristä öljyä, mutta se ei mielestäni toiminut yhtä hyvin. Täytyy kokeilla vielä myöhemmin uudestaan.

Vaihdoin tähän deodoranttiin Nivean Pure&Natural -sarjan alumiinittomasta deosta, joka kyllä petti minut aina välillä. Tai lähes päivittäin. Sitä ennen käytin Adidaksen Control -deodoranttia, joka sekin petti aina välillä. Loppujen lopuksi Urtekramin deodorantti on siis pärjännyt varsin hyvin verrattuna sekä alumiinilliseen että alumiinittomaan markettisisarukseensa. Toki hintaakin on reilusti enemmän.

Toistaiseksi olen siis varsin tyytyväinen, mutta uskoisin että syksy ja talvi tuovat mukanaan muutoksen, jollen siirry käyttämään pelkästään luonnonkuituisia vaatteita. Tekokuidut kuitenkin hiostavat sen verran enemmän, etten usko deodorantin niistä selviävän (eipä ole kyllä mikään muukaan deodorantti selvinnyt). Olen kyllä harkinnut, että hankkisin pikkuhiljaa enemmän luonnonkuituisia vaatekappaleita kaappiini, koska ne olisivat muutenkin näitä halpa-tekokuituja parempia, hengittävämpiä ja lämpimämpiä.

Mineraalimeikit ja siveltimet

Olen käyttänyt bareMineralsin mineraalimeikkipohjaa nyt jotakuinkin kuukauden ja olen siihen varsin tyytyväinen. Alkuun väriä liian tummana itselleni, mutta kun oikean levitystekniikan oppii, meikkipohjaa ei tule laitettua liikaa eikä se näin ollen näytä luonnottomalta. Alussa mainitsin myös siitä, etten pidä bareMineralsin iholle tuomasta kiilteestä. Tämä on edelleen totta, mutta toki kiillettäkään ei erota niin hyvin, kun meikkipohja kasvoilla on ohuempi. Haluan kuitenkin kokeilla myös Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjaa, joten laitoin eilen testerit tilaukseen.

Barefaced Beautylta tilasin viime kuussa myös pari luomiväriä ja kaksipäisen luomivärisiveltimen. Luomivärisiveltimeen rakastuin välittömästi, jopa minä saan sillä nättiä jälkeä aikaiseksi. Luomivärit ovat kauniin väriset ja yhteen sopivat (Black Pearl ja Peridot), mutta valitettavasti ne eivät minun luomillani pysy Lumenen luomivärinpohjustusaineen kanssa. Myöskään Lily Lolon luomivärit eivät pysy tuolla Lumenella, joten täytynee hankkia parempi pohjustusaine. Lily Lololta minulla on käytössä myös poskipuna, jonka väriä en nyt muista, mutta jossa on mielestäni myöskin hieman liikaa kiillettä. Hankin myös Lily Lolon peitevärin sävyssä Barely Beige ja se on ollut ihan ok - joskin tuntuu katoavan päivän mittaan joistakin paikoista. Valitettavasti se myös kasautuu silmänalusten vakoihin ihan aavistuksen verran, mutta ei se nyt juurikaan näy. Lisäksi minulla on Lily Lolon viimeistelypuuteri, jota en ole kyllä juurikaan käyttänyt.

Kokeilujen perusteella en kyllä ole Lily Loloon mitenkään erityisen ihastunut. Muutama tilaamani tuote oli ihan ok, mutta parempiakin varmasti löytyy. Aionkin jostain metsästää kohtuuhintaisen, mutta parempilaatuisen peitevärin. Poskipunankin haluaisin kiilteettömänä, mutta laatuun olin ihan tyytyväinen. Barefaced Beauty saa jäädä odottamaan lopullista tuomiota, koska olen kokeillut vain luomiväriä.

Kabukini on Ecotoolsin kabuki, joka saa kätevästi peitettyä metallikotelolla. Näin se pysyy siistinä vaikka meikkipussissa. Olen siihen niin tyytyväinen, että ostin jo toisen, jotta voin välillä pestä siveltimen. Lisäksi minulla on Ecotoolsilta erilaisia luomivärisiveltimiä, jotka eivät kyllä mielestäni olleet mitenkään erityisen hyviä. Barefaced Beautyn luomivärisivellin on paljon parempi. Ecotoolsin peitevärisiveltimiä minulla on kaksi ja niihinkin olen kovin tyytyväinen. Ecotoolsin valikoimasta löysin myös poskipuna- ja puuterisiveltimeni. Silmänrajaukseen käytän Duroyn sivellintä, joka onkin ollut ihan hyvä.

Ripsivärini on ollut jo vuosikausia Kanebon 38°, aiemmin se tavallinen versio mutta nykyisin Volumising. Tämä tuskin tulee ikinä muuttumaan, pidän Kanebon ripsiväristä niin paljon. Erityisesti sen takia, että se kestää sateen, pakkasen ja sulamisen, lumen, kyyneleet ja helteen, mutta lähtee silti pois pelkällä vedellä. Toki muillakin merkeillä on 38 asteessa lähteviä ripsivärejä, en ole niitä kokeillut mutta en tunne kyllä mielenkiintoakaan kokeiluun. Kulmiin käytän Lumenen mineraalikulmakynää, joka ei luultavasti ole mineraaleja nähnytkään. Pidän kuitenkin Lumenen kulmakynien väreistä ja pehmeästä koostumuksesta.

Kaupan kosmetiikka

Teen itse nykyään lähes kaikki käyttäni voiteet ja pesuaineet, mutta muutama tuote on jäänyt silti käyttööni, koska en vain jotenkin onnistu korvaamaan niitä itse tekemilläni.

Ensinnäkin jo aiemmin kehumani Avènen Gentle Eye Make-up remover. En yksinkertaisesti kykene luopumaan tästä, eikä puhdistusemulsio edes mielestäni poista meikkejä yhtä hyvin (tai ainakaan yhtä vaivattomasti). Lisäksi tuote on todella riittoisa ja hellävarainen. Se on kirkas, hieman geelimäinen, mutta kuitenkin ohut. Tummakin silmämeikki on lähtenyt aina helposti pois.

Toinen käyttöön jäänyt tuote on apteekin perusvoide, joko Aqualan L, Plus tai Humektan. Käytän sitä pääasiassa käsivoiteena töissä. Käsittelen koko ajan paperia, jolloin kädet kuivuvat ja niitä tarvitsee rasvata usein. Voiteen pitää kuitenkin olla kevyt, jotta tietokoneen näppäimisto ja paperit eivät ole täynnä rasvaisia sormenjälkiä. En ole itse vielä onnistunut kehittämään riittävän kevyttä ja nopeasti imeytyvää käsivoidetta - toisaalta en ole oikeastaan yrittänytkään.

Kolmas vakiotarvike on Bebanthen, jota käytän rikkonaiselle iholle. Tämähän nyt on lääkevoide, jota en edes voisi korvata mitenkään. Eikä ole tarvettakaan.

Toki myös muitakin kaupan tuotteita löytyy, esimerkiksi hammastahna ja suuvesi, mutta yllättävän paljon teen nykyään itse. Käytän omaa saippuaa hiusten, vartalon ja käsien pesuun. Meikit poistan öljyllä tai puhdistusemulsiolla (ja silmämeikinpoistoaineella), kasvoille ja vartalolle minulla on itse tekemäni rasvat, hiusten hoitoaineeksi joko itse tehty hiushuuhde tai hoitoaine, joskus myös väripakkauksesta jäänyt hoitoaine. Kasvovetenä käytän joko pelkkää kylmää teetä tai sitten teetä ja omenaviinietikkaa. Kasvonaamiot ja ihon kuorinta-aineet teen myöskin itse.

Tällaista tällä kertaa, tulossa kyllä postaus myös ihan omista aikaansaannoksistani! :)

Päivitys 12.6.2012
Jostain syystä unohdin ihan täysin, että käytän mineraalimeikkien lisäksi muutakin meikkiä. Lisäsin tuotteet tuonne meikkiosioon.

Päivitys 6.7.2012

Vivisanté mineraalikivi

Urtekramin hajuton deodorantti alkoi tuoksumaan pahalta joten jouduin kaatamaan sen pois. Aiemminhan se ei tuoksunut ihan oikeasti miltään. Tuoksun muuttuminen kieli siitä, että deodorantti on jotenkin pilaantunut, joten heitin sen pois. Pilaantuminen johtunee siitä, että säilytin deodoranttia kylppärin kaapissa, joka oli varmastikin liian lämmin ja kostea säilytyspaikka. Tarkoitus oli moneen kertaan siirtää se sieltä pois, mutta sinne se jäi.

Tällä hetkellä käytössä on enimmäkseen Vivisantén mineraalikivi, joka onkin osoittautunut varsin hyväksi deodorantiksi. Se on myös tuoksuton. Deodorantti ei ole näillä helteilläkään kertaakaan pettänyt, ei edes siivouspäivänä. Kainalotkaan eivät ole kostuneet yhtään normaalia enempää (eli hyvin vähän). Nämä alumiinittomat mineraalideodorantit vaikuttaisi minulla toimivan varsin hyvin, sillä kaupan deodorantit ovat pettäneet yksi toisensa jälkeen ja myös kainalot ovat olleet märkänä. Hajuveden käyttö on kummasti jäänyt, joten yleensä en tuoksu varmaan juuri miltään. Joskus olisi kuitenkin kiva tuoksua joltain, joten toiveena olisi löytää luonnollinen hajuvesi, minusta kun ei taida tuohon tuoksujen sekoitteluun olla. Suosituksia saa halutessaan antaa!

Mineraalimeikkipohjat

Mineraalimeikkipohjan vaihdoin joskus viime kuussa Barefaced Beautyn pohjaan, johon olenkin ollut varsin tyytyväinen. Kiillettä on selvästi vähemmän kuin Baremineralsin pohjassa, jolloin meikki näyttää mielestäni luonnollisemmalta. Tilasin Greenlipsiltä kolme näytepohjaa, jotka vaikuttivat kuuluvan jokseenkin samaan kastiin Baremineralsin sävyn Light kanssa.

Bareminerals Light, BFB Promise, Honest ja Angelic

Värejä vertaillessa osoittautui, että sävy Promise oli lähinnä Lightia, joten käytän sitä nykyään pohjana. Honest käy minulle varsin hyvin peiteväriksi, Angelic oli iholleni liian tumma. Pienistä, 1,5 gramman purkeistä riittää mineraalimeikkiä varsin pitkäksi aikaa, mutta ne ovat hieman hankalia käyttää. Täytynee jossain vaiheessa hankkia parempi purkki jostain, ainakin Saippuapajalta löytyy sirottimellisia purkkeja, jotka ovat varmaan ihan hyvän kokoisia tähän. Tilasin näitä joululahjahuulirasvoja varten, mutta eihän niitä ole yhtään enää jäljellä.

Kabuki ja meikit

Kuvasta näkee hyvin, kuinka hankala Ecotoolsin kabukilla on noita minipurkkeja käyttää. Käytänkin yleensä apuna Baremineralsin purkin kantta, jotta saan meikkipohjan levittymään kabukiin. Ecotoolsin kabukista pidän edelleen kovin paljon, onneksi hankin niitä kaksi.