Palashampoo

Reilu viikko sitten kehittelin siis suihkusaippuan lisäksi itselleni myös palashampoon reseptin. Palasaippuaahan sekin on, siinä missä muutkin, mutta pidin reseptiä suunnitellessani aivan erityisesti mielessäni hiusteni tarpeet ja käyttökokemukset niistä kookosrasva-oliiviöljysaippuoista, joita olen käyttänyt tähän asti.
Vääntelyn ja kääntelyn jälkeen muodostui seuraava resepti, joka muistuttaa hyvin suuresti tekemääni palasaippuaa. Ratkaiseva ero on siinä, että tässä on 40 % eli 200 g kookosrasvaa ja vastaavasti vähemmän oliiviöljyä. Myös ylirasvoitusprosentti on huomattavasti pienempi – saippua on siis vähemmän hellävaraista. Toisaalta tämäkin voi osoittautua hyväksi suihkusaippuaksi tai huonoksi palashampooksi, en ole voinut vielä kokeilla niin en tiedä.

Palashampoo, 4-5 % ylirasvoitus
200 g oliiviöljy
200 g kookosrasva
50 g risiiniöljy
25 g kaakaovoi
25 g karitevoi
182 g vesi
73 g lipeä
5 ml eteerisiä öljyjä (mm. greippi, litsea, appelsiini, mandariini)

Tein palashampoon OHP-menetelmällä, jotta pääsisin testaamaan sitä mahdollisimman pian. En tiennyt yhtään, miten valitsemani raaka-aineet kuumennuksessa käyttäytyisivät, joten pysyttelin keittiössä koko ajan. Ensimmäiset 15 minuuttia sujuivat ihan hyvin, mutta yhteensä 25 minuuttia uunissa oltuaan saippuamassa kuohui melko paljon yli astian reunojen. Onneksi se oli niin jähmeää, että se ei valunut reunojen yli uunin pinnoille. Sekoitin massan huolellisesti ja pidin sitä uunissa yhteensä 43 minuuttia (eli vielä lähes 20 lisää) ja otin 5-10 minuutin välein ulos sekoittamista varten. Saippuamassan koostumus tässä vaiheessa oli hieman erilainen kuin edellisillä resepteillä, ei niin voimakkaan keltainen eikä niin vaseliinimainen, vaikka massassa olikin vähän kiiltoa. Annoin seoksen jäähtyä hieman ennen tuoksun lisäämistä ja kaadoin sen muottiin kovettumaan pariksi – kolmeksi tunniksi ennen leikkaamista

Tuoksua saippuassa ei juurikaan huomaa, ehkä ihan aavistuksen nyt, kun tuoreen saippuan haju on lähes hävinnyt. En kuitenkaan usko, että tulen tuoksua käytössä huomaamaan ollenkaan. Saippuan väri on hieman tummahko vaalea, ei niin puhdas vaalea kuin esimerkiksi oliiviöljysaippualla. Valkoiset pilkut eivät ole lipeätaskuja, vaan kuivahtanutta massaa, jonka kaavin kattilan reunoilta muottiin mukaan. Muutenkaan ulkonäkö ei ole mielestäni kovinkaan kaunis. Taidan jatkossa tehdä tämän tyyppiset saippuat kylmämenetelmällä. Viikonloppuna pääsen vihdoin kokeilemaan tätä käytössä.

Päivitys 22.1.2012
Olen käyttänyt tätä hiusten pesuun nyt torstai-illasta lähtien. Sitruunainen tuoksu tuntuu ihan aavistuksen verran, mutta pääasiassa tuoksu on hyvin saippuamainen. Se kuitenkin luultavasti mietonee ajan kuluessa. Saippua vaahtoaa hyvin, mutta ei tietenkään yhtä paljon kuin aiempi, jossa oli puolet kookosrasvaa. Vaahto on pienikuplaisempaa ja kermaisempaa kuin pelkällä kookosrasvalla. Hiuksiin vaahtoa on kuitenkin ihan riittävästi. Ensimmäisen pesun jälkeen ennen hapanhuuhtelua hiuksissa oli hieman tahmainen tuntu, mutta se hävisi huuhtelun jälkeen. Nyt tuota ilmiötä ei ole enää ollut. Hiukset ovat selkeästi vähemmän kuivat kuin aiemmin, mutta silti puhtaat ja ilmavat. Hoitoainetta ei ole tarvinnut käyttää. 

Päivitys 4.2.2012
Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän palashampooseen. Se on todella kovaa, joten se kuluu hitaammin kuin pelkkä kookosrasva-oliiviöljysaippua mutta kuitenkin huomattavasti hellävaraisempaa. Saippua vaahtoaa todella hyvin, vähempikin saattaisi hiustenpesuun riittää. Ajattelin vielä vähentää hieman risiiniöljyn määrää ja korvata sitä jollain hoitavalla öljyllä. Ylirasvoitusprosentti on ihan ok, tosin näillä kireillä pakkasilla hiukset kaipaisivat jotain vielä hoitavampaa.

Floppisaippua eli kaakao-vaniljasaippua OHP-menetelmällä 17.12.2011

Ainekset:

250 g kookosrasvaa

250 g oliiviöljyä

188 g vettä

75 g lipeää

4 g leivontakaakaojauhetta

9 g vanilliinisokeria

Halusin kokeilla marmorointikuviota, mutta minulla ei ollut värejä joten päädyin käyttämään kaakaojauhetta. Löysin jostakin ohjeen, että keskiruskeaan tarvitaan kaakaojauhetta 1 – 2 % saippuamassasta. Määrän laskin puolikkaasta massasta, koska tarkoitus oli värjätä vain sen verran. Käytin tosin laskussa vain rasvojen määrää, en ottanut vettä enkä lipeää huomioon. Laitoin jauhetta 1,6 %. Vaniljan ajattelin sopivan kaakaon kanssa hyvin yhteen. Tiedän, että vanilja todennäköisesti värjää myös ruskeaksi, mutta ajattelin, että ei yhtä tummaksi kuin kaakao. Oikeaa vaniljasokeria ei kaapissa ollut, joten päätin kokeilla vanilliinia. En onnistunut löytämään mitään ohjetta vaniljasokerin määrälle, joten päätin hajustaa näppituntumalla.

Tein saippuan ihan samalla tavoin kuin edellisen uunisaippuan. Tällä kertaa otin myös kuvia, jotka lisään ensimmäisen uunisaippuan ohjeeseen vielä tällä viikolla. Ennen muottiin laittamista jaoin massan silmämääräisesti puoliksi ja laitoin toiseen gramma kerrallaan kaakaojauhetta, kunnes se oli mielestäni riittävän ruskeaa. Sitten työnsin massan sivuun ja aloin laittamaan vanilliinisokeria toiseen puolikkaaseen. Siihen en onnistunut saamaan tuoksua millään, lopulta luovutin kun vanilliinisokeria tuntui olevan jo ihan älytön määrä. Päätin lisätä kumpaankin seokseen vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä ylirasvoituksen vuoksi. Oikeasti sillä ei ilmeisesti ole mitään merkitystä, missä vaiheessa ylirasvoitusöljyn lisää, koska saippuoituminen on jo alkanut, uunisaippuassa kaikki lipeä on itseasiassa jo hävinnyt. Lisäksi massa on jo valmiiksi ylirasvoitettu, joten lipeä ei kuitenkaan saippuoi kaikkea öljymäärää. 

Värjätty saippuamassa, joka ei vielä ole jäsähtänyt

Sen lyhyen hetken aikana, jolloin hain öljypullon keittiöntasolta, kumpikin massa oli jäsähtänyt ihan täysin. Lopputulos on suurin piirtein sama, kun lisäisi joulupiparitaikinaan vielä puolisen litraa jauhoa. Minulla oli edessäni kaksi kupillista kovaa pöpperöä, jota oli täysin mahdotonta sekoittaa lusikalla. En uskonut siitä myöskään tulevan kasassa kestävää saippuaa. Lisäsin öljyn siinä toivossa, että massa löysenisi hieman, mutta eihän näin pieni öljymäärä tietenkään niin paljoa auta. Istuin hetken vain tuijottamassa, mietin että heitänkö koko satsin roskiin, kunnes päässä heräsi pieni ajatuksenpoikanen. Olin lukenut, että kypsästä saippuasta voi tehdä koristeita raastamalla ne ja lisäämällä joukkoon hieman vettä. Tuloksena on muovailtavaa massaa, jota voi sitten uusiin saippuasatseihin laittaa sekaan. Päätin siis lisätä joukkoon hieman lämpöistä vettä. Laitoin vettä ihan arviolta ja vaivasin massaa samalla käsin. Kun se oli kohtuullisen pehmeää ja helposti muovailtavaa painelin sen tiiviisti muottiin. Jotta homma ei olisi ollut liian helppo, päätin tässä vaiheessa tehdä ruutusaippuaa. Voitelin vielä massojen välit pienellä määrällä vettä, ajattelin sen auttavan kiinni tarttumista. Lopuksi painoin vielä massaa tyhjän glögipurkin pohjalla, jotta se oli varmasti tiivis ja tasainen. Keittiön siivoamisessa vierähtikin tovi, koska tiskien lisäksi pieniä saippuamurusia oli pitkin pöytää ja lattioita. Annoin saippuan olla muotissaan pari tuntia, jonka jälkeen uskaltauduin leikkaamaan sen. Oli varsin mukava yllätys, kun saippua pysyi leikatessa hienosti koossa. Siitä en tiedä, alkaako se hajota käytössä, mutta sen näkee sitten. Voihan saippuan käyttää sitten koristemassana, jos ei muuta.

Ruutusaippua

Saippuassa on ihan pieni aavistus kaakaon tuoksua, mutta ei juurikaan vaniljan. Saa nähdä, muuttuuko asia kypsymisen edetessä, usko siihen ei ainakaan ole kovin suuri. Ihan hauskan näköistä siitä tuli, joten tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen. Seuraavaan vanilja-kaakaosaippuaan taidan tosin käyttää ihan tuoksuöljyjä, jotta saan oikeasti tuoksua.

Saippuan kokokin on ihan hyvä, kun pienensin muotin litran vetoiseksi

Tämä saippua on ainakin ihan täyttä käsityötä, koska itse tekemisen lisäksi se täytyy vielä muovailla muottiin. Työvälineinä oli glögipurkin lisäksi vain omat sormet, mikä tietysti näkyy myös lopputuloksesta. Eihän nuo ruudut ihan tasaisia ole, lisäksi jokainen saippua on ihan eri näköinen ja hieman eri kokoinenkin, mutta itse tehty on aina itse tehty. Tästä määrästä massaa litran maitotölkkimuotilla tuli 10 saippuaa.

Joululahjaprojekti on edennyt sen verran, että tein tänään emulsiovoiteet. Kevensin edellistä voidettä käyttämällä vähemmän kiinteitä rasvoja ja kevyempiä öljyjä, itse asiassa vaihdoin kaikki rasvat ja öljyt toisiin. Tein kaksi annosta, josta tuli kuusi 60 ml purkkia täyteen sekä vielä itselle jäi yli n. 40-50 ml. Pääsen siis kivasti testaamaan voiteen kunnolla ennen pakettiin käärimistä. Tuoksusta tein huomattavasti kevyemmän, mutta käytin tälläkin kertaa greippiä ja appelsiinia. Siitä tulee niin mukavan hedelmäinen ja raikas tuoksu! Vielä täytyy tehdä huulirasvat ja voidetuoksut sekä sekoittaa tietysti tuoksut, joihin onkin kaksi pohjaa valmiina. Suunnitelmana on myös askarrella pyörölistasta saippua-alustat, koska en löytänyt mieleisiä kauppojen valikoimista. Halusin nimenomaan puiset. Lisäksi jokaiseen pakettiin lähtee valikoima saippuaa, joka varmaan hieman vaihtelee lahjan saajasta riippuen. Suolasaippuaa en ehtinyt valitettavasti tehdä, koska olin hieman sairaana sunnuntaina. Mutta varastossahan on jo eukalyptusta, kardemummaa, oliiviöljysaippuaa sekä ruutusaippuaa. Paketoinnin kanssa on vielä miettiminen, perinteinen kori sellofaanissa olisi tietysti sievä, mutta nuo korit ovat aivan hirveän hintaisia.

Päivitys 12.1.2012
Otin ensimmäisen näistä käyttöön pari päivää sitten ja kokeilin sitä sekä hiuksille että vartalolle. Jostain syystä saippua tuntuu hellävaraisemmalta kuin eukalyptuksen tuoksuinen saippua, vaikka rasvojen mittasuhteet ovat ihan samat. Ero ei voi johtua kypsymisajasta, koska eukalyptuksen tuoksuinen saippua on kypsynyt pidempään. Ainoa ero resepteissä on se, että tässä on kaakaojauhetta ja vanilliinisokeria, toisessa eukalyptuksen eteeristä öljyä. Jotenkin järkeni sanoo, ettei ero voi johtua tästä. Täytyy selvitellä asiaa ja testata saippuat vielä hieman huolellisemmin.

Tätä saippuaa oli myös joululahjapaketeissa ja yksi sanoi tuoksua syötävän hyväksi. Tuoksu onkin tullut hyvin esiin saippuan kypsyessä, vaniljaakin voi havaita ihan aavistuksen. Vaikka tuoksu on mieto se tuntuu jopa pestessä.

Kaakao-vaniljasaippuaa teen myös jatkossa, mutta luultavasti en tällä samalla reseptillä, vaan hellävaraisemmalla.
 

Saippuan valmistus uunissa eli OHP-menetelmällä

OHP tulee sanoista oven hot process. Saippua valmistetaan kiisselivaiheeseen asti samalla tavoin kuin kylmämenetelmässä, johon on selkeät, kuvalliset ohjeet täällä. Kiisselivaiheessa seos laitetaan esilämmitettyyn, 100-asteiseen uuniin. Lämpö nopeuttaa saippuan kypsymistä, jolloin geeliytyminen tapahtuu jo ennen muottiin laittamista. Näin ollen tuoksuja tarvitaan vähemmän ja saippua on myös käyttövalmista nopeammin, vain parin viikon kypsyttämisen jälkeen.

En aio käydä kylmäprosessia yksityiskohtaisesti läpi, koska hyvät ohjeet löytyvät jo mainitsemaltani nettisivulta sekä monesta muustakin paikasta. Itsekin olen asiasta ohjeet tänne blogiin kirjoittanut. OHP-menetelmästä löytyy lisätietoa saippuafoorumilta. Olen soveltanut tuon ohjeen lisäksi myös Soapnuts ja BellaOnline sivustojen ohjeita.

Reseptinä voi käyttää mitä tahansa saippuaohjetta, jotkut aineet saattavat tosin aiheuttaa massan kuohumista astian yli, kun massaa kuumennetaan. Vettä OHP-menetelmässä käytetään enemmän kuin kylmäprosessissa, koska vettä haihtuu kuumennusvaiheessa paljon. Suositukset vaihtelevat 2,5 – 3,5 välillä, itse olen käyttänyt 2,5-kertaista määrää.

Rasvat kannattaa sulattaa ja saippuamassa valmistaa uuninkestävässä astiassa, jotta myöhemmin ei tarvitse vaihtaa ja liata uutta astiaa. Astian tulisi täyttyä saippuamassasta vain puoleen väliin, jotta massa ei mahdollisesti kuohuessaan valu uunin pinnoille. Astian tulee myös olla alumiiniton. Nyt varsinaiset ohjeet:

1. Laita uuni lämpiämään 100 asteeseen.

2. Valmista haluamasi saippuamassa kylmämenetelmällä kiisselivaiheeseen asti. Älä kuitenkaan lisää mitään ”lisäaineita”, kuten tuoksuja vielä.

3. Laita saippuamassa uuniin 15 minuutiksi, ota ulos ja sekoita hyvin.

Massa ensimmäisen kuumennuksen jälkeen

Ensimmäisen 15 minuutin kuumennuksen jälkeen massa muistuttaa paksua piparitaikinaa, se on hyvin jähmeää ja vaikeasti sekoitettavaa, mutta väriltään ja koostumukseltaan tasaista. Pyörittele sitä mahdollisuuksien mukaan pohjaa myöten.

4. Laita takaisin uuniin 15 minuutiksi, ota ulos ja sekoita hyvin.

Nyt saippuamassa muistuttaa hieman vaseliinia tai omenahilloa, se on hyvin pehmeää ja helposti sekoitettavaa, mutta ei kuitenkaan väriltään läpikuultavaa.

5. Laita massa vielä takaisin uuniin 15 minuutiksi. Sammuta liesi, ota saippuamassa ulos ja sekoita taas huolellisesti.

Massa toisen kuumennuksen (vas.) ja viimeisen kuumennuksen jälkeen (oik.)

Saippuamassa ei ole enää koostumukseltaan paljoakaan muuttunut. muuttanut. Massalle voi nyt tehdä yksinkertaisen lipeätestin: laita vesi valumaan viileälle, ota pieni pala massaa käteen ja pese kätesi. Jos minkäänlaista poltetta ei tunnu, saippuassa ei ole lipeää.

6. Anna massan jäähtyä astiassaan, kunnes pystyt paljain käsin koskemaan astian kylkiin. Lisää haluamasi lisukkeet. Tuoksua tarvitaan korkeintaan puolet siitä määrästä, mitä kylmämenetelmässä käytetään, koska massa ei enää kuumene. Sekoita hyvin.

7. Kaada (tai kaavi) massa muottiin ja tasoittele pinta. Voit tipauttaa muottia pari kertaa pöydälle pieneltä matkalta ilmakuplien poistamiseksi. Muottia ei tarvitse peittää.

8. Kun massa on kovettunut riittävästi, leikkaa saippua paloiksi ja laita palat ilmavaan paikkaan kypsymään.
Suositellut aikarajat kovettumiselle ovat melko laajat, 2 – 12 tuntia raaka-aineista riippuen. Niitä ei kannata turhan tarkasti tuijottaa, koska sopiva kovuus on melko helppoa päätellä. Saippua ei tunnu joustavalta, siltä kuin kovan kuoren sisällä olisi juokseva sisäpuoli. Pinnasta ei jää käsiin selkeää tahmaa, vaikka jonkinlainen pieni nahkeus saattaakin tuntua. Saippua tuntuu siis kauttaaltaan siltä, että se on sopivan pehmeää helposti leikattavaksi mutta riittävän kovaa säilyttääkseen muotonsa. Kannattaa luottaa vaistoihinsa.

Nyt saippualle voi tehdä toisenkin lipeätestin: ota saippua eteesi ja tökkää kielesi siihen kiinni. Jos kielessä ei tunnu poltetta, saippuassa ei ole lipeää. Olen itse saanut pari kertaa raakaa saippuamassaa käsilleni ja lipeän aiheuttaman poltteen kyllä huomaa, se tuntuu ihan palovammalta.

Uunimenetelmällä saa nopeasti aikaan tuloksia, vaikka itse valmistus viekin enemmän aikaa kuin kylmäprosessissa. Hyviä puolia ovat myös saippuan nopea kovettuminen, tarvittavien tuoksujen vähäinen määrä sekä lyhyempi kypsymisaika. OHP-saippua on käyttövalmista jo kahden viikon kypsymisen jälkeen, toki pidempi kypsytysaika lisää hellävaraisuutta, kuten muidenkin kotitekoisten saippuoiden kohdalla.

Erilaiset värisekoitukset tai muut ulkonäköön vaikuttavat seikat on kuitenkin helpompi toteuttaa kylmämenetelmällä, kun massa on juoksevampaa. Lisäksi tietyt tuoksut jähmettävät saippuamassaa, jolloin uunimenetelmällä aikaansaatu jähmeähkö seos voi olla hyvin hankalaa saada muottiin siististi. Kaikkia uunisaippuan karkeampi ulkonäkö ei myöskään miellytä. Kannattaa harkita reseptin mukaan, kumpaa menetelmää haluaa käyttää.

Astiat voi pestä heti valmistuksen jälkeen. Koska saippua on jo valmista, pesuun ei tarvita edes tiskiainetta. Astiat tulisi pestä käsin, koska saippuaa ei saa laittaa astianpesukoneeseen. Itse pesen astiat ensin käsin ja laitan sitten vielä tiskikoneeseen, varsinkin lipeäkattilan ja öljyastiat.

Eukalyptuksen tuoksuinen saippua 10.12.2011
250 g kookosrasvaa
250 g oliiviöljyä
75 g lipeää
188 g vettä
n. 2-3 ml eukalyptuksen eteeristä öljyä

Tein saippuan yllä kuvatulla OHP-menetelmällä. Rasvoiksi valitsin oliiviöljyn lisäksi kookosrasvan, koska se tuo saippuaan kovuutta ja vaahtoavuutta. Kovien rasvojen käyttäminen saattaa myös lyhentää kovettumisaikaa muotissa. Lipeän määrä on laskettu Soapcalcin lipeälaskurin avulla, sen voi laskea myös käsin, mutta laskuri on hyvä apuväline. Vettä laitoin 2,5 kertaa lipeän määrän.

Saippuamassa oli muotissa kovettumassa noin kaksi tuntia, ennen kuin se oli leikattavaa. Kävin kokeilemassa sitä aina välillä, jotta tiesin missä vaiheessa mennään. Leikatut saippuapalat laitoin leivinpaperin päälle kenkälaatikkoon ja kaappiin vielä pariksi viikoksi kypsymään ennen varsinaista käyttöönottoa.

Saippuoita tuli paljon mutta ne ovat melko pieniä, joten seuraavalla kerralla täytyy pienentää maitopurkkimuottia. Käyttämäni maitopurkkimuotti on siitä hyvä, että sen pituutta voi helposti muunnella ja näin ollen muuttaa saippuan kokoa. Tällä kertaa muotissani oli kaksi maitopurkkia sisäkkäin leikattuna sivusta auki. Seuraavalla kerralla teen muuten samoin, mutta lyhennän muottia hieman. En halua pitää purkkia pystyssä, koska kuvittelisin saippuapaloista tulevan siten liian isoja ja hankalia käyttää.

Päivitys 2.12.2012
Kokeilin saippuaa ensimmäisen kerran vajaa viikko sitten. Se vaahtoaa todella ihanasti runsasta, melko pienikuplaista, valkeaa, jopa kermaista vaahtoa. Vartalosaippuaksi se ei minulle valitettavasti sovellu, koska kookosrasva kuivattaa ihoa liikaa. Käytän sitä tällä hetkellä käsien ja hiusten pesuun, josta on lisätietoa palashampoo -tekstissä.

Päivitys 11.12.2012
Käytän saippuaa edelleen hiusten pesuun, tosin se on hieman liian kuivattava hiuksillekin. Siitä on tosin tullut huomattavasti hellävaraisempaa kun aikaa on kulunut, joten uskallan silloin tällöin pestä sillä vartaloakin. Hukkaan tämäkään saippua ei mene! Äitini, jolle annoin myös yhden palan tätä lahjaksi, on kyllä kuulemma tykännyt käyttää saippuaa ihan koko vartalon pesuun, joten se saattaa sopia jollekin, jolla ei ole kuiva iho.