Hemmottelua

Linjoilla taas! Häähulluuden lomassa meinasi kosmetiikan teko unohtua kokonaan, siinä määrin, että käsivoide ja kevyempi vartalovoide olivat loppu viikon, ennen kuin jaksoin nyt viikonloppuna tehdä niitä lisää. Samalla valmistui kaksi satsia saippuaa. Jätetään nämä tarinat kuitenkin tulevaisuuteen, nyt kerron hieman siitä, miten hemmottelin itseäni ennen ystävämme häitä pari viikkoa sitten.

Suihkussa kuorin ihoni merisuolan ja öljyn seoksella, kuten yleensäkin. Sekoitin mukaan myös hieman raastettua suolasaippuaa, josta sain myös mukavan kasvokuorinnan. Se tuntuu hieman lempeämmältä kuin pelkkä merisuola, mutta kuorii kuitenkin tehokkaasti. Suolasaippuan raastaminen on kyllä vähän tuskallista, se kun on aika paljon kovempaa kuin tavallinen saippua. Kuorin vartalon ja kasvojen lisäksi myös kynsinauhat varpaista ja sormista, koska kuorinta tekee myös kynsinauhoille hyvää. Suihkun jälkeen käytin poikkeuksellisesti ihoöljyä, koska öljy tuntuu kuorinnan jälkeen ihan lurahtavan ihoon, ja ihosta tulee silkkisen pehmeä, jotenkin hieman hohtava.

Suihkun jälkeen tein jalkakylvyn pelkällä merisuolalla ja asetuin mukavasti sohvalle istuskelemaan. Jalkakylvyn aikana viilasin kynnet parempaan muotoon ja öljysin kynsinauhat. Levitin öljyn lopulta käsiin kokonaan, käsistä tuli kuorinnan ja öljyn avulla ihanan pehmeät. Jalkakylvyn viilennyttyä levitin öljyn myös varpaisiin ja jalkoihin, jalkaan laitoin ihan tavalliset sukat, koska en ole vielä hankkinut "rasvaussukkia". Jalat tuntuivat ihanan pehmeiltä ja rentoutuneilta, täytyy tehdä tästä lähtien jalkakylpyjä useamminkin. Lakkasin kynnet vasta seuraavana päivänä, jotta öljy sai rauhassa imeytyä, eikä haitannut lakkaamista. Jalkaraspia en käyttänyt, eikä sitä lukemani mukaan pitäisi käyttää ollenkaan, koska siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kynsinauhaöljy
3 g avokadoöljy
3 g jojobaöljy
n. 10 tippaa e-vitamiiniöljyä
4 tippaa laventelin eteeristä öljyä
4 tippaa palmarosan eteeristä öljyä
4 tippaa rosmariinin eteeristä öljyä
4 tippaa eukalyptuksen eteeristä öljyä

Avokadoöljy on vitamiinirikas öljy, joten se on ihan mainio kynsinauhaöljyyn. E-vitamiini tekee kynsille ja kynsinauhoille todella hyvää ja jojobaöljy auttaa sitä imeytymään syvemmälle ihoon. Laventelin ja rosmariinin eteeriset öljyt vahvistavat kynsiä ja eukalyptus kosteuttaa. Palmarosan ominaisuuksia en enää muista, täytyy yrittää etsiä niitä. Se on ainakin antifungaalinen, eli ehkäisee kynsisientä, mutta muistaakseni siinä oli muutakin. Kynsinauhaöljyn tuoksu on mielenkiintoinen, muttei millään muotoa epämiellyttävä. Olen käyttänyt sitä nyt kerran pari päivässä, kostealle iholle tietenkin.

Jotakin tälläistä olen ajatellut toteuttaa myös ennen omia häitäni, mutta haluaisin keksiä ja kokeilla vielä muitakin hemmottelu- ja rentoutushoitoja. Kotona itse tehden, tietenkin :) Mielessä on ainakin hiusnaamioita, kasvonaamioita ja puhdistuksia. Ajattelin kokeilla savea myös kasvoihin, punasavesta olen kuullut positiivisia kokemuksia, täytyisi katsoa, että löytyykö sitä jostain ihan raaka-aineena. Ehdotuksia erilaisista hemmotteluista saa kovin mielellään antaa, jos niitä löytyy!

Yritän jatkossa kirjoittaa ainakin yhden tekstin viikossa, jotta tämäkään touhu ei jää ihan pimentoon. Huomasin taas eilen illalla, että kosmetiikan teko on ylikierroksillä käyville aivoille juuri sopivaa tyhjentymistä, sen ansiosta mielessä pyörii taas monta uutta ideaakin :)

Häähullutusta

Blogihiljaisuus on taas vähän venynyt. Osittain siihen on syynä mainitsemani koneen siivous ja Windowsin uudelleenasennus, mutta olen myös uppoutunut pitkästä aikaa häiden valmisteluun. Innostus lähti ystävien häistä reilu viikko sitten, eikä ole laantunut - mikä lienee hyväkin, koska omiin häihimme on enää viitisen kuukautta aikaa ja nyt asiassa ollaan vasta päästy kunnolla eteenpäin. Toki tätä ennen oli varattuna jo kirkko, pitopalvelu ja juhlapaikka, mutta juuri muuta emme tehneet tätä ennen pohdiskelua lukuunottamatta.

Toisaalta pitkän ja rauhallisen suunnittelun jälkeen moni asia on selvää - kutsujen malli on selvä ja testattu ja olen niitä alkanut askartelemaankin. Sama linja toistuu koristeissa, opasteissa ja muissa kylteissä joten nekin tarvitsee enää testata ja toteuttaa, tarvikkeitakin täytyy titenkin hankkia. Juhlan linja ja tyyli on selvillä, enää tarvitsee etsiä sopivaa ohjelmaa. Hankintojakin on tehty, viimeisimmän haluankin jakaa, koska se on niin suloinen!

Kakunkoriste

Eikö ole ihana? Alunperin halusin kakun päälle Circle of Loven Always -koristeen, joka olisi ollut hyvä myös siksi, että äitini on kyseisestä koristeesta piirtänyt kuvan kutsukortteihin. Koriste on kuitenkin ihan liian kallis ja sen verran iso, että päätin jättää sen väliin. Kakunkoristeita olen selaillut jo viime keväästä asti, mutta mieleistä ei löytynyt. Lopulta päätin, että otan sen ihan perinteisen hääparin, mutta nekin tuntuivat kovin kalliilta. Ajattelin, että jätämme koko koristeen väliin, mutta yllätyksekseni mies sanoi, että kyllähän kakunkoriste täytyy olla! Onneksi löysin Paperikuusta tällaiset suloiset hahmot, jotka ovat jotakin keramiikkaa, savea tai vastaavaa ja maksoivat vain noin kahdeksan euroa!

Arvatkaa mitä tästä (toivottavasti) tulee?

Kosmetiikkapostausten rinnalle on varmasti nyt syksyn ja talven aikana odotettavissa enemmänkin näitä häihin liittyviä aiheita, mutta jättäkää huoletta välistä jos ei kiinnosta :) Nämä puuhat vievät kuitenkin huomattavasti aikaa tässä viiden kuukauden aikana, varsinkin kun koristeiden teko ja muut askartelut alkavat ihan kunnolla. En pääse vielä aloittamaan, koska ensin pitää käydä mittaamassa juhlapaikan pöydät ja vähän suunnitella istumajärjestystä. En viitsi häille erillistä blogia perustaa, joten työnnän nämä tänne samaan soppaan :)

Vartalo- ja kasvoemulsiot 15.7.2012

Vartaloemulsiot

Karoteeniöljyä sisältävä vartaloemulsioni loppui ahkeran käytön ansiosta kuukaudessa, joten minun täytyi tietysti tehdä sitä lisää. Olen käyttänyt koko kesän pääasiassa tätä kevyempää emulsiota, jossa öljyfaasin koko on siis noin 30 %. Paksun vartaloemulsion käyttö on harventunut entisestään, joten sitä on vielä reilusti jäljellä. Resepti on muuten melko samanlainen kuin viimeksi, mutta muutamia muutoksia tuli pakostikin. Ensinnäkin tassut tärisi sen verran avokadoöljyn ja neitsytkookosöljyn kohdalla, että niitä lipsahti muutama gramma enemmän, kuin oli tarkoitus ja näin ollen vähensin kevyen öljyn määrää. Lisäksi vaihdoin kirsikansiemenöljyn aprikoosinsiemenöljyyn, koska kirsikansiemenöljyä oli niin vähän. Kauraproteiinin jätin kokonaan pois. Tein kaksinkertaisen annoksen, jotta voidetta riittää vähän pidemmäksi aikaa.

Vesihauteessa jäähtymässä

Karoteenivartaloemulsio
340 g vesi
10 g glyseriini

62 g neitsytkookosöljy
16 g aprikoosinsiemenöljy
22 g avokadoöljy
20 g mangovoi
10 g BTMS
10 g Setyylialkoholi
10 g Emulgointihiutaleet

10 g karoteeniöljy
6 g e-vitamiiniöljy

3 g optiphen

Voide paksuuntui ja jäähtyi melko hitaasti, koska sitä oli niin paljon. Sain jäähdytellä ja vispata hyvän aikaa ennen tuoksujen ja aktiiviaineiden lisäämistä, lähes kyllästymiseen asti. Kyllästymistä ehkäistäkseni päätin hajustaa voiteen kahdella eri tuoksulla, joten jaoin sen puoliksi ja laitoin toiseen puolikkaaseen GF Madagascar- ja toiseen GF Hawaiji -tuoksuöljyä. Olen aivan huumaantunut tuohon Madagascarin vaniljantuoksuun, joka pysyy ihollakin yllättävän hyvin. Toisaalta sitä tuli lurautettua voiteen joukkoon melko reippaalla kädellä, joten pysyvyys voi johtua siitäkin. Hawaiji on hyvä, makea mutta miedohko hedelmätuoksu, ei niin makean-kirpakka kuin esimerkiksi Tropicana tai Tangerine. Voiteen tehosta tuskin tarvitsee sen enempää jaaritella, tämä on hyvää tavaraa kuten edellinenkin.

Kasvoemulsiooni en ollut tyytyväinen, joten minun täytyi tehdä uutta. Edellinen kasvoemulsio päätyi käsi- ja jalkavoiteeksi joten se on tullut kuitenkin käytettyä jo melkein loppuun. Tarkoituksena oli pysytellä tällä kertaa perusasioissa, jotta saisin toimivan, kevyen kasvovoiteen perusohjeen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Päätin laittaa puolet ruusuvettä, koska halusin kokeilla sitä kasvovoiteessa. Lisäksi laitoin sitten kuitenkin puolet skvalaania, koska se on niin hyvää ainetta mineraalimeikin alle.

BTMS-rakeet alkavat sulaa

Kevyt kasvoemulsio (ÖF 13 %)
40 g vesi
40 g ruusuvesi

5 g aprikoosi
4 g skvalaani
3 g BTMS

0,6 g optiphen
2,5 g karoteeniöljy
Tuoksuna GF Tropical

Tein voiteen yksifaasisena, koska se tuntui helpommalta. Kaikki ainekset aktiiviaineita lukuunottamatta siis kuppiin ja vesihauteeseen sulamaan. Voidetta sekoitetaan niin kauan, että emulgointiaine on sulanut. Kannattaa tarkkailla voidetta koko ajan, koska liikaa lämmetessään se voi puuroutua ja alkaa haista pahalle. Emulgoitunutta seosta sekoittelin ja jäähdyttelin aktiiviaineiden lisäämiseen asti, sitten annoin sen olla. Kaadoin sen melko ohuena pulloon, jotta se sai levittyä sinne nätisti.

Voide sekoitettavana

Emulgoitunutta voidetta sekoitin ja jäähdyttelin siihen asti, että se oli riittävän viileää aktiiviaineiden ja tuoksujen lisäämiseen, sitten annoin sen olla kupissa, jotta se paksuuntuisi viiletessään lisää. Se oli kuitenkin vielä varsin ohutta, kun myöhemmin kaadoin sen pulloon.

Itse asiassa voide oli hyvin löysää vielä vuorokauden kuluttuakin, mutta nyt se on ajan kanssa vähän paksuuntunut. Se on kuitenkin edelleen selvästi ohuempaa kuin esimerkiksi viimeksi tekemäni kasvovoide, mutta kuitenkin riittävän paksua jotta sitä pystyy käyttämään. Tuoksu on riittävän kevyt, jotta se ei pitkässäkään käytössä rupea haihtumaan. Toki se myös haihtuu iholta nopeasti.

Valmis kasvovoide

Tähän versioon olen vihdoin tyytyväinen. Skvalaanin silottava vaikutus ei tunnu tässä niin vahvasti, kuin ajattelin, mutta halutessaan skvalaania voi tietysti lisätä iholle levitettäessä. Voide on kuitenkin hyvä näin, koska käytän sitä sekä päivä- että yövoiteena, eli ihan tavallisena kosteusvoiteena kasvoille. Minulla ei itse asiassa koskaan ole ollut päivä- ja yövoidetta erikseen. Väri näyttää kuvassa huomattavasti keltaisemmalta kuin se oikeasti on, ylempi kuva vastaa väriltään todellisuutta paremmin.

Luulen, että tämä on lopullinen tämän kesän kasvovoiteeni, seuraavaksi alan sitten syksyllä tai talvella panostaa sopivan voiteen kehittämiseen niihin olosuhteisiin. Olen kyllä varsin helpottunut, että minulla on nyt käytössä toimivat kasvo- ja vartalovoiteet, koska voin keskittyä paremmin muun kosmetiikan kehittämiseen. Vielä pitäisi kehittää riittävän hyvä käsivoide (joka ei mielellään sisällä skvalaania, koska se on niin hintavaa), huulirasva ja vielä vähän parempi hoitoaine. Toki monia muitakin, ei niin välttämättömiä kehityskohteita löytyy, kuten vaikkapa c-vitamiiniseerumi.

Nyt on tosiaan sitten kone korjauksen alla (tämä teksti on ajastettu), en pääse kirjoittamaan uusia tekstejä ennen kuin saan kuvat kamerasta tänne. Toivottavasti saan sunnuntain aikana koneen asenneltua uusiksi ja hommat toimimaan, jotta pääsen ensi viikon alussa takaisin asiaan.

Ratamosalva 7.7.

Piharatamo (hyl.edu.hel.fi)

Maseroin ratamoöljyn nimenomaan tätä voidetta varten. Ratamon käyttö kosmetiikassa on pyörinyt mielessä jo pitkään, kun sen hyviä ominaisuuksia on kantautunut korviin sieltä täältä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi valmistaa maseraatin ja salvan, jota olen nyt pari viikkoa säännöllisesti käyttänytkin.

Ratamosalva
15 g Ratamoöljy (maseroitu neitsytoliiviöljyyn)
4 g mehiläisvaha
8 g karitevoi
1 g e-vitamiiniöljy
0,4 g Optiphen
Litsean eteeristä öljyä.

Tarkoituksena oli tehdä voide, joka olisi hyvä näppylöihin, hyttysenpistohin, ihottumiin ja moniin muihin ongelmiin. Ratamo on varsinainen tehoaine, joka lukemani mukaan ehkäisee tulehduksia, hillitsee talineritystä ja hoitaa ihoa. Lisäksi ratamo toimii hyvin mm. hyttysenpistoihin, finneihin, haavoihin, kuivalle iholle, rakkoihin ja moneen muuhun ongelmaan. Ratamoöljyn rinnalle valitsin karitevoin, joka on myös hyvä hyttysenpistoihin sekä ärtyneelle ja allergiselle iholle. Mehiläisvahaa voiteessa on lähinnä koostumuksen vuoksi, mutta toki se myös suojaa ja hoitaa ihoa. Mehiläisvahan voi jättää poiskin, mutta silloin kannattanee lisätä kovien rasvojen määrä, jotta voiteesta tulee riittävän jämäkkää. E-vitamiini ehkäisee öljyjen härskiintymistä, litsean eteerinen öljy on mukana vain tuoksun vuoksi. Päädyin lisäämään myös säilöntäainetta vaikka kyseessä on vedetön voide, koska kieltämättä tuon tuoremaseraatin säilyminen hieman huolestuttaa.

¨Raaka-aineet

Valmistin voiteen huulirasvan tapaan, eli sulatin kaikki aineet miedolla lämmöllä, sekoitin ja kaadoin purkkiin, jonka laitoin pakkaseen noin vartiksi. Koostumukseltaan voide olisi voinut olla pehmeämpääkin, mutta se on silti varsin käyttökelpoista. Toisaalta villin vihreä voide sulaa iholle melko nopeasti, joten ehkä jämäkämpi koostumus on ihan hyvä. Ratamovoide on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi lähinnä paikallisiin iho-ongelmiin, jolloin jämäkästä koostumuksesta on vähemmän haittaa. Voide on ollut valmistuksesta lähtien vakituisessa käytössä erilaisiin iho-ongelmiin, joista muutamia esittelen nyt tuloksineen.

Ensin kokeilin hoitaa salvalla halkeilevia kynsinauhoja, joihin se toki auttoi siinä missä tavallinen huulirasvakin. Se ei siis ollut mitenkään ihmeellistä, itse asiassa noin viikko sitten tekemäni kynsinauhaöljy on toiminut huomattavasti paremmin. Mutta kyllä se jonkin verran auttoi.

Lisäksi olen käyttänyt salvaa mustelmiin, joita minulle tulee melko helposti. Käyttökohteita on siis ollut useita ja parin viikon käytön perusteella väitän julkeasti, että ratamosalva auttaa mustelmia paranemaan nopeammin. Mihinkään jättimustelmiin en ole sitä päässyt kokeilemaan, mutta sellaisiin 1,5 - 2,5 cm kokoisiin, tumman violetteihin läntteihin.

Valmis seos

Nilkassa tai jalkapöydän ulkosyrjällä minulla on molemmissa jaloissa läiskät todella kuivaa, paksuuntunutta ihoa. En tiedä, mistä nuo läiskät johtuvat, koska rasvaan jalkoja päivittäin, eikä niitä ole muualla. Hankauskaan ei oikein voi olla syynä, koska mitkään kenkäni eivät hankaa tuosta kohdasta. Läiskät ovat siinä pönöttäneet jo useamman vuoden huolimatta erilaisista hoitokokeiluista sekä kaupan että omilla jalkakylvyillä, kosteusvoiteilla, öljyillä, bebanthenilla, vaseliinilla, huulirasvalla ja millä tahansa keinolla. Ne eivät ole kokeiluista juuri miksikään muuttuneet. Läntit eivät tunnu mitenkään pahalta, mitä nyt joskus kutiavat vähän. Iho on niiden kohdalla niin paksua, että jopa tunto on vähän heikompaa kuin muualla. Oikeassa jalassa läntti on aina ollut isompi, ehkä noin 4 x 6 cm kooltaan, vasemman jalan läntti on huomattavasti pienempi, ehkä 2 x 3 cm.

Valmis voide

Nyt olen käyttänyt ratamovoidetta oikean jalan länttiin parin viikon ajan joka ilta ja olen ihan hämmästynyt siitä, kuinka paljon tuo läntti on parantunut. Jätin vasemman tahallani verrokiksi, joten se on ihan samassa kunnossa kuin ennenkin. Oikean jalan läiskän paksu iho on ohentunut huomattavasti ja kuivuuskin on alkanut parantua. Ihon ohenemisen myötä myös tunto on parantunut läiskän kohdalta, myös läiskän koko on jonkin verran pienentynyt, se on enää noin 2 x 4 cm. Olen ihan hämmästynyt, koska näihin läntteihin ei tosiaan ole aiemmin tepsinyt mikään. Enkä itse asiassa uskonut, että tämäkään toimii. Nyt alan varmaan laittamaan sitä kaksi kertaa päivässä molempiin jalkoihin siihen asti, että saan läiskät kokonaan pois.

Käyttökohteita löytyy koko ajan lisää, mutta mitään raportoitavaa niistä ei vielä ole, joten palataan astialle myöhemmin. Kokeilen sitä nyt ainakin kuiviin, paksuihoisiin kantapäihin, hyttysenpistoihin (kunhan jostain semmoisen saan) ja erilaisiin näppyihin ja finneihin. Kaikkeen, mitä vain keksin.

Täytynee lähteää keräämään ratamoa kuivattavaksi talven varalle, jotta saan maseroitua lisää öljyä myös silloin. Ratamosta täytynee kehitellä muitakin käyttötuotteita, kasvovettä olen jo kokeillutkin mutta kokeilen vielä uudestaan ennen kuin postaan siitä mitään. Lisäksi voisi tehdä jonkinlaisen After Sun -voiteen ratamosta ja aloemehusta, ratamokasvovoiteen ja mitä kaikkea. Täytyy tutkia käyttökohteita lisää ja ideoida.

Jos haluat käyttää ratamon käyttö ihonhoidossa kiinnostaa, mutta et halua valmistaa itse tuotteita, niin ratamoa löytyy mm. monista Frantsilan, Madaran ja Lumenen tuotteista. Lapcreamilla on ainakin jossain vaiheessa ollut myynnissä ratamoöljyä, mutta ei sitä enää sivuilta löytynyt. Ratamon tunnistaa inci-listasta nimellä plantago major.

Kurkku-aloesaippua 6.7.2012

Kurkku-aloesaippuat oikealla

Kurkun ja aloe veran käyttäminen saippuassa on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, joten suunnitellessani kookoskermasaippuan reseptiä päätin toteuttaa samalla myös kurkku-aloesaippuan. Kuten kookoskermasaippuan postauksessa mainitsin, tein molemmat massat käytännössä yhtä aikaa, jotta sain ne muottiin yhtä tuoreina. Ongelmien välttämiseksi suunnittelin reseptit kunnolla etukäteen sekä punnitsin rasvat ja muut raaka-aineet valmiiksi. Kurkun raastoin tavallisella raastimella, tarkoituksena oli käyttää sekä mehu että syntynyt sose lipeäseoksessa.

Saippuamassan öljypohja on muuten varsin samanlainen kuin kookoskermasaippuassa, tässä on vain manteliöljyn tilalla avokadoöljyä sekä pieni määrä risiiniöljyä.

Kurkku-aloesaippua, ylirasvoitus 5 %

Kurkku-aloe vasemmalla

340 g oliiviöljy
150 g kookosrasva
75 g avokadoöljy
75 g palmuöljy
75 g kaakaovoi
35 g risiiniöljy
103 g lipeä
113 g kurkkumehu
113 g aloemehu

Kurkku-aloeseos

Ensin punnitsin kaikki raaka-aineet, raastoin kurkun ja tein aloemehun valmiiksi. Aloemehu ja kurkkusose saivat jäähtyä jääkaapissa kylmäksi ennen rasvojen sulattamista. Ensin sulatin kookoskermasaippuan kiinteät rasvat ja valmistin siihen lipeäveden. Kun rasvat olivat sulaneet, kaadoin niiden joukkoon juoksevat öljyt ja lipeän ja annoin seoksen seistä siihen asti, että sain tämän massan samaan pisteeseen. Kurkku-aloesaippuan kiinteät rasvat sulivat valmiiksi lämpimällä liedellä sen verran nopeasti, että sain rasvaseoksen jäähtymään jo ennen lipeäseoksen valmistamista.

Sekoitin lipeän jääkaappikylmään kurkku-aloemehuseokseen. Lipeä teki raikkaan vihreästä seoksesta saman tien oranssia, joten lykkäsin kattilan pakkaseen hetkeksi viilenemään. Pakkasessa lipeä kovettui laataksi seoksen pohjalle, mutta sekoittelun jälkeen se liukeni hyvin. Siivilöin kuitenkin seoksen vielä varmuuden vuoksi, joten kurkkusose jäi loppujen lopuksi massasta pois.

Sekoitin molempia massoja vähän kerrallaan vuorotellen. Kumpikin kiisselöityi ihan nätisti, tosin kookoskermasaippuan kiisselöitymisessä kesti huomattavasti kauemmin, koska se ehti jäähtyä sen verran. Kiisselivaiheessa lisäsin kookoskermasaippuaan valmiiksi punnitun kookoskerman, sitten jaoin massat puoliksi. Kurkku-aloesaippuan kaadoin hajusteettomana ja "lisäaineettomana" muottiin äärimmäiseksi oikealle. Kookoskermasaippuaan lisäsin tässä vaiheessa ohrajauhon ja kaadoin sen äärimmäiseksi vasemmalle.

Värjätyt massat

Jäljelle jääneen kookoskermasaippuan värjäsin (tai yritin värjätä) kokonaan titaanioksidilla, jonka jälkeen erotin siitä noin kolmasosan värjättäväksi nestemäisellä saippuavärillä. Kurkku-aloesaippuasta värjäsin pääosan vihreällä ja noin kolmasosan keltaisella nestemäisellä saippuavärillä.

Pohjavärimassat, eli vihreän ja keltaisen kaadoin muottiin pohjalle ja koristeluun tarkoitetut massat niiden päälle siksakkia. Tässä vaiheessa tajusin jättäneeni tuoksut kokonaan pois, mutta en halunnut sotkea värejä joten annoin asian olla. Kurkku-aloesaippuan tuoksu olisi ollut GF Kurkku, kookoskermasaippuan tuoksu olisi ollut luultavasti GF Lumi. Lopuksi sekoitin värejä ja kuvioin saippuan pintaa kaarrellen grillitikulla ristiin rastiin massan päältä. Lopuksi poistin vielä väliseinät, kävin välit läpi grillitikulla ja nostin saippuamuotin jääkaappiin reiluksi tunniksi.

Valmiit saippuat

Leikkasin saippuat seuraavana iltana, jolloin ne olivat vielä varsin pehmeitä. Reunapaloista tein vielä palloja, joita voin käyttää koristeena myöhemmin. Saippuan tuoksusta en tällä hetkellä juurikaan pidä, joten tuoksun käyttäminen olisi ollut ihan hyvä juttu. Onneksi tuoksu on miedontunut jo jonkin verran, joten kypsänä saippua on varmasti ainakin lähes normaalin tuoksuinen. Harmikseni värjäämätön saippua jäi tuollaiseksi vaaleaksi, olen nimittäin nähnyt kuvia väriaineettomista kurkkusaippuoista, jotka ovat kauniin vihreitä.

Otin jo uudet kuvat näistä saippuoista, koska näin pimeällä ilmalla saan helpommin onnistuneita kuvia. Harmikseni en saa kuvia kameran muistikortilta pois. Vika on tietokoneessa, joka on muutenkin temppuillut viime aikoina sen verran, että jotain on tehtävä. Täytynee siis kirjoittaa muutama teksti valmiiksi loppuviikkoa varten, viikonloppu menee häissä ja koneen varmuuskopioinnissa ja uudelleenasennuksessa. Josko sitten ensi viikolla pääsisi taas asiaan.

Yrttien maserointi öljyyn

Maseroinnista tuntuu olevan hieman erilaisia käsityksiä, joten en tiedä onko käyttämäni menetelmä varsinaisesti maserointia. Tarkoituksena oli kuitenkin uuttaa yrteistä öljyyn väriä ja muita ominaisuuksia, esimerkkinä vaikkapa ratamon ja nokkosen ihoa ja hiuksia hoitavat ominaisuudet. Tutkiskeltuani erilaisia menetelmiä päädyin uuttamaan yrtit öljyihin vesihauteessa keittäen, koska se oli nopein menetelmä ja halusin ainakin osan öljyistä käyttöön jo samana iltana.

Ratamot huuhtelussa

Osa maseroiduista öljyistä on tarkoitettu puhtaasti saippuan värjäämiseen, mutta osalle on muitakin käyttötarkoituksia, joista lisää myöhemmin. Pohdiskelun ja kaappien tutkimisen jälkeen päädyin käyttämään maserointiin maustekaapista paprikajauhetta, salviaa ja kanelia. Kaikki edellä mainitut ovat ihan maustekaapista, joten ne ovat reippaasti vanhempia kuin kaksi muuta yrttiä. Neljänneksi valitsin itse keräämäni ja kuivaamani nokkosen, josta saisin paitsi väriä, myös hyvän hiustenhoitoöljyn. Viidentenä yrttinä oli ratamo, josta maseroitua öljyä en aio käyttää saippuassa ollenkaan, ainakaan vielä. Kaikki muut ratamoa lukuunottamatta ovat kuivattuja yrttejä, ratamolehtiä keräsin aamulla ja ne saivat parin tunnin ajan huuhtoutua lavuaarissa. Ratamo on siitä hassu kasvi, että lehtiä tulisi kerätä kukkivista kasveista. En ole mikään asiantuntija, mutta kaikissa muissa yrteissä, joista olen lukenut, kasvinosat tulisi kerätä nimenomaan ennen kukkimista.

Nokkonen, kaneli, salvia ja paprika teepusseissa

Yrttien ja öljyn määrät laskeskelin amerikkalaisen ohjeen perusteella, joten niissä saattaa olla jonkin verran heittoa. Loppujen lopuksi määrät muuttuivat kuitenkin hieman, koska laitoin kuivatut yrtit tyhjentämiini teepusseihin, joihin ei kaikkia kuutta grammaa mahtunut. Öljyt valitsin värin ja ominaisuuksien mukaan. Paprikaan ja kaneliin käytin rypsiöljyä, koska se on hieman kellertävää. Salviaan käytin tavallista oliiviöljyä, koska se on melko väritöntä. Ratamon laitoin neitsytoliiviöljyyn, koska ratamoöljy tulisi ihonhoitoon. Nokkosen aioin laittaa tavalliseen oliiviöljyyn, mutta muutin mieleni koska sitä oli niin vähän ja päädyin käyttämään neitsytoliiviöljyä.



Maseroitavat yrtit ja öljyt

6 g paprikajauhetta 140 grammaan rypsiöljyä
6 g kanelia 140 grammaan rypsiöljyä
2 g kuivattua nokkosta 140 grammaan neitsytoliiviöljyä
4 g kuivattua salviaa 140 grammaan oliiviöljyä
20 g tuoretta, murskattua piharatamoa tiiviisti lasipurkkiin, johon kaadetaan neitsytoliiviöljyä niin, että öljyn pinta on 2-3 cm ratamomurskan pintaa ylempänä.

Seokset ennen maserointia. Ratamo, kaneli, paprika, salvia, nokkonen vasemmalta oikealle.

Purkit laitoin kattilaan, jonka pohjalle kaadoin n. kolme senttiä vettä. Laitoin levyn lämpenemään kohdalle 4 (asteikolla 1-6). Maseroinnin aikana vaihtelin levyn lämpötilaa 2 - 4 välillä sen mukaan, kuinka paljon vesi kiehui. Tarkoitus on, että se kiehuu hieman mutta ei liikaa. Lisäsin vettä myös tarpeen mukaan, koska noin pieni vesimäärä haihtuu nopeasti useamman tunnin keittämisen aikana. Onneksi meillä on vedenkeitin, jolla sain lisättyä aina kuumaa vettä, eikä kiehuminen keskeytynyt hetkeksikään.

Annoin öljymaseraattien kiehua 2 - 4 tunnin ajan. Nokkos- ja ratamomaseraatit otin kiehutuksesta jo kahden tunnin kuluttua, koska niiden värit olivat jo niin vahvat, että arvelin niiden olevan jo ihan käyttökunnossa. Kumpaakin maseraattia halusin myös käyttää välittömästi, joten otin ne jäähtymään ja jatkotoimenpiteitä varten. Paprikamaseraatin poistin kiehumasta kolmen tunnin kuluttua, koska värissä ei ollut tapahtunut enää mitään muutoksia. Kaneli ja salvia jäivät viimeisiksi, ne poistin vasta neljän tunnin kuluttua. Kanelin ja salvian värit muuttuivat varsin vähän, jos ollenkaan. Varsinkin kaneli oli varsinainen pettymys, koska odotin lopputuloksesta hyvin vaaleaa ruskeaa. Salviaöljyn värikään ei muuttunut yhtään, täytynee kokeilla näitä kahta tuoreempina versioina. Paprika, nokkonen ja ratamo kokivat suurimman muodonmuutoksen. Ratamoöljyn määrä on vähentynyt noin radikaalisti sen vuoksi, että kaadoin sitä vahingossa pöydälle. Lisäksi siitä on otettu jo 15 grammaa käyttöön, nokkosöljystä on käytetty kuusi grammaa.

Valmiit maseraatit: ratamo, kaneli, paprika, salvia ja nokkonen

Kuivatuista yrteistä valmistetut maseraatit säilyvät varsin hyvin, kuukausista jopa vuosiinkin hieman riippuen käytetystä pohjaöljystä. Rypsiöljy on joidenkin lähteiden mukaan paras säilymisen kannalta, mutta myös oliiviöljy on hyvä. Auringonkukkaöljyä käytetään uuttamiseen myös varsin paljon, mutta se pilaantuu nopeasti, joten uutokset tulisi myös käyttää nopeasti. E-vitamiiniöljyllä säilymistä voi toki parantaa, mutta homeita ja muita itiöitä vastaan se ei kuitenkaan mahda mitään. Tuoreista yrteistä valmistetut maseraatit tulisi käyttää mahdollisimman nopeasti, mielellään heti samana päivänä. Hyvällä pohjaöljyllä ja kylmäsäilytyksellä säilyvyyttä voi parantaa, samoin kaatamalla myöhemmin kirkastuneen öljyn eri pulloon, jolloin vedensekainen sakka saadaan öljystä ainakin suurimmaksi osaksi pois.

Ihan omalla logiikalla, että maserointiin kannattanee käyttää kuivattuja yrttejäkin melko "tuoreena", koska maustehyllyn antimet eivät varmaan tarjoa parasta mahdollista lopputulosta. Uskoisin, että vähemmän vanhoilla yrteillä väreistä olisi saanut vahvempia, joskin aikomuksena on kokeilla näitä kaikkia joka tapauksessa. Näin etukäteen luulisin, että nokkosöljyllä voisin saada saippuaan kohtuullisen vahvankin värin ja paprikalla melko vaalean punaisen. Salvia- ja kaneliöljyllä en usko olevan saippuan väriin mitään vaikutusta, koska öljyjen väri ei muuttunut silmämääräisesti ollenkaan. Ratamoöljyä en aio kokeilla saippuaan, koska se on jo käytetty pois.

Pätevämmät voivat korjata, jos tekstissä esiintyy jotakin virheellisiä käsityksiä, en tosiaan ole tässä asiassa mikään asiantuntija.

Kookoskermasaippua 6.7.2012

Muotti

Olen jo pitkään halunnut tehdä maitosaippuaa, mutta syystä tai toisesta en ole siihen vielä ryhtynyt. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni asian suhteen niskasta kiinni ja tein itseasiassa kaksi erilaista saippuamassa, joista syntyi lopputuloksena neljää hieman erilaista saippuaa. Muista versiosta lisää myöhemmin omassa postauksessaan. Saippuanteosta tuli tällä kertaa hieman monimutkaista väri- ja lisäainesuunnitelmieni vuoksi, josta jotakin kertonee jo väkertämäni muotti. Muottina toimii n. 4 cm syvä leivinpelti, johon teippasin maitotölkeistä tehdyt väliseinät. Väliseinät eivät ole kovinkaan pitäviä, mutta se ei ollut tällä kertaa tarkoituskaan. Öljyjen määrä saippuamassassa on 750 grammaa, eli 1,5 kertaa tavallinen 500 gramman annos.

Halusin käyttää maidon sijaan kookoskermaa, koska siinä ylikuumenemisen ja värimuutosten riski on pienempi kuin tavallisessa maidossa. Massapohjan suunnittelin helpoksi, siinä on 40 % kovia rasvoja eikä kookoskerman lisäksi mitään raaka-aineita, mistä saattaisi seurata yllätyksiä. Ylirasvoitukseksi laitoin 4 %, koska kookoskermassa on rasvaa. Purkissa ei valitettavasti lukenut rasvaprosenttia, mutta se on luultavasti 18 - 23 % välillä, kuten muissakin merkeissä.

Saippuamassa odottelemassa

Kookoskermasaippua, ylirasvoitus 4 %.
375 g oliiviöljy
150 g kookosrasva
75 g manteliöljy
75 g palmuöljy
75 g kaakaovoi
105 g lipeä
188 g vesi
93 g kookoskerma

Kookoskermasaippuamassa

Liuotin lipeän minimimäärään vettä, kookoskerman lisäsin vasta kiisselivaiheessa. Tässä vaiheessa eteen ei ollut tullut mitään ongelmia, joskin oman haasteensa loi kahden saippuamassan yhtäaikainen valmistaminen. Sulatin siis ensin kookoskermasaippuan kovat rasvat, jotka lisäsin juoksevien öljyjen joukkoon. Sitten laitoin toisen saippuamassan rasvat sulamaan ja valmistin kookoskermasaippuan lipeäveden. Kaadoin sen rasvojen joukkoon ja annoin seoksen olla ihan rauhassa siihen asti, että sain toisen saippuamassan samaan tilanteeseen. Sekoitin massoja sauvasekoittimella vuorotellen, kunnes kumpikin oli ohuessa kiisselissä. Kookoskermasaippuaan muodostui sekoittaessa hassu "kettu" eli kuori pintaan, joka näkyy kuvassa sauvasekoittimen ympärillä, kun tarkasti katsoo. Kiisselivaiheeessa jaoin molemmat massat puoliksi. Puoleen kookoskermasaippuamassaa lisäsin 20 grammaa ohrajauhoa, jotta saisin saippuaan hieman kuorivuutta. Ohrajauho on karkeampaa kuin vehnäjauho, mutta ei kuitenkaan kovin karkeaa. Halusin saippuaa, joka kuorii hyvin hellävaraisesti, nähtäväksi jää miltä ohrajauho saippuassa tuntuu. Tämä massa sai jäädä täysin ilman väri- ja tuoksuaineita, koska halusin nähdä mikä on lopputulos ilman niitä. Massan kaadoin muottiin äärimmäiseksi vasemmalle. Massa oli kaatovaiheessa jo hieman jähmeää, jonka vuoksi se pysyi hyvin kolossaan, mutta työnsi väliseinää alaosasta sivulle.

Kookoskermasaippua äärivasemmalla

Loput kookoskermamassasta värjäsin titaanidioksidilla valkoiseksi. Tai yritin värjätä. Ensin sekoitin vajaan teelusikallisen titaanidioksidia öljyyn, mutta en saanut tätä mössöä sekoittumaan kunnolla saippuamassaan, joka oli jähmettynyt tässä välissä melkoisesti. Massaan päätyi titaanioksidia ehkä vajaa puoli teelusikallista, sekin huonosti sekoittuneena. Lisäsin vielä puoli teelusikallista titaanioksidia sekoitettuna veteen, mikä toimi paremmin ja lisäksi ohensi saippuamassaa sopivasti. Erotin massasta vielä noin kolmasosan sivuun ja värjäsin sen ensin violetilla saippuavärillä. Se näytti mielestäni rumalta, joten päädyin lisäämään seokseen sinistä. Lopputulos on vaalea violetti, joka vivahtaa hieman siniseen. Ihan kaunis väri, vaikka se näytti astiassa lähinnä harmaalta. Vaalean massan kaadoin muottiin toiseen koloon vasemmalta, violetin kaadoin siksakkina siihen päälle ja tein vielä S-kuviota tikulla. Sen jälkeen tein toisen saippuan valmiiksi. Massat jähmettyivät muotissa sen verran hyvin, että sain tehtyä vähän tekstuuria pintaan. Tässä vaiheessa älysin jättäneeni tuoksut kaikista massoista pois. Reunimmaisissa massoissa väri- ja tuoksuaineiden puute on tarkoituksellista, mutta värjätyt massat oli tarkoitus myös hajustaa. Kookoskermasaippuan tuoksu olisi ollut Gracefruitin lumi, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna väri ei ehkä ole siihen ihan omiaan.

Saippuamassat muotissa

Saippuamuotin osastojen koot eivät ole täsmälleen samat, eikä niiden ole tarkoituskaan olla. Vinoudella ei myöskään ole mitään merkitystä. Poistin nimittäin väliseinät sen jälkeen, kun pintakuviointi oli valmis, koska halusin massojen yhdistyvän. Tarkoituksena oli leikata eri kokoisia paloja ja sekoittaa eri massoja keskenään samana palaan. Tämä oli suunnitelma alusta lähtien, sen vuoksi väliseinätkin saivat olla huteria. Seinien poiston jälkeen kävin massojen välit vielä tikulla läpi, jotta sinne ei jäisi rakoja. Yhdistämisen vuoksi massojen piti olla jokseenkin yhtä tuoreita, jotta kaksivärinen saippua ei katkea käytössä. Muotin laitoin vielä jääkaappiin pariksi tunniksi, jonka jälkeen annoin sen odotella pöydällä vajaan vuorokauden ennen leikkaamista. Leikkausvaiheessa massa oli vielä jokseenkin pehmeää, joten sain pyöriteltyä reunoista helposti palloja.

Valmis saippualaatta

Parhaiten pintakuviointi onnistui kookoskermasaippuassa. Väreinä mieluisimmat ovat kelta-vihreä sekä kummatkin kookoskermasaippuat (valko-violetti ja reunimmainen vasemmalla), toki myös vaalea oikeassa reunassa on kiva, mutta jotenkin niin tavallinen. Ohrajauho antoi värittömään kookoskermasaippuaan yllättävän paljonkin väriä, olisi ollut hauska laittaa osa myös ilman sitä, jotta luonnollinen väri olisi näkynyt. Ohrajauhosta tuli saippuaan myös hauskat pilkut, odotan innolla että saan kokeilla tätä käytössä. Titaanioksidilla valkaistusta massasta tulikin lopulta sopivan vaaleaa, tosin se näkyy violetin alta harmillisen vähän näin päältä katsottuna. Massa oli kaatovaiheessa sen verran paksua, ettei violetti uponnut sen sekaan, lisäksi violettia massaa oli vähän liikaa.

Leikkasin saippuat hieman eri kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi tarkoituksella, jotta sain yhdisteltyä eri värisiä massoja. Saippuoista tuli ihan hauskoja, tällä hetkellä suosikki on ulkonäön puolesta ehdottomasti tuo ohrajauhoa sisältävä saippua. Tuoksu saippuoissa oli jo alkuun varsin mieto, lisäaineet vähentävät myös tuoreen saippuan hajua. Tuoksuttomuus ei haittaa yhtään, eihän sitä suihkussa kuitenkaan haista. Valmistusprosessista ja muista samalla kertaa syntyneistä saippuoista kerron lisää tulevissa postauksista, tästä tulee muuten ihan liian pitkä juttu.

Näin jälkeenpäin tuoksuteltuna saippuoiden tuoksu on hieman erikoinen, eikä juurikaan muistuta sitä tavallista tuoreen saippuan tuoksua. Tuoksu on varmasti peräisin kookoskermasta, enkä tällä hetkellä siitä juurikaan pidä. Toivottavasti se laimenee ajan kanssa.