Suloinen suolasaippua 27.6.2012

Kotikemistin blogista sain inspiraation tehdä pitkästä aikaa suolasaippuaa kasvojen pesuun, vaikka sitä voi toki käyttää myös vartalon pesuun. Olen käyttänyt tähän asti puhdistukseen puhdistusemulsiota ja silloin tällöin pelkkää öljypuhdistusta, mutta välillä laiskuuttani myös pelkkää suolasaippuaa. Suolasaippuani vaahtoaa ihan hyvin, kunhan kastelen sen hyvin ja käytän riittävästi vettä. Se puhdistaa meikin ja lian todella hyvin, mutta koska ylirasvoitus on vain 7 % ja puolet massasta on kookosrasvaa, se myös kuivattaa hieman. Olen oikeastaan ihastunut suolasaippuaan vasta nyt, se on kauniin keltainen ja koostumukseltaan ihanan sileän kova, kuin taikataikinaa. Kun sain Pienestä Tuoksukaupasta uusia värejä, päätin välittömästi kokeilla myös niitä.

Kaikki kauniit saippuat

Suolasaippua kasvoille, ylirasvoitus 20 % 
200 g kookosrasva
150 g palmuöljy
125 g oliiviöljy
25 g risiiniöljy
160 g vesi
82 g lipeä
n. 800 g hienoa, paakkuuntumisenestoaineetonta merisuolaa

Nestemäistä vihreää, punaista ja sinistä saippuaväriä

Tuoksuiksi litsean ja laventelin eteeristä öljyä sekä GF:n Orchard Fruits -tuoksuöljyä

Saippuat muotissaan

Kuten kuvista voi päätellä, en tälläkään kertaa halunnut tehdä kaikkea ihan yksinkertaisesti. Halusin kokeilla kaikkia värejä erikseen, mutta myös nähdä millaista violettia saan sinisellä ja punaisella aikaiseksi. Värejä tuli siis neljä. Lisäksi käytin kolmea eri tuoksua, ainoastaan vihreä ja sininen saippua ovat keskenään saman tuoksuisia. Vaalean violetista saippuasta tuli luonnollisesti laventelin tuoksuinen, vihreään ja siniseen laitoin tuoksuksi litsean eteeristä öljyä. Punaista mietin jonkin aikaa, kunnes päätin laittaa siihen Orchard Fruits -tuoksuöljyä, joka on mieto, mutta makean hedelmäinen tuoksu.

Kiisselivaiheessa jaoin massan neljään osaan, joihin lisäsin värit ja tuoksut. Värejä käytin 6 - 7 tippaa, jotta sain sopivan vaalean, pastellisen sävyn. Tuoksuja käytin nenätuntumalta, kun en jaksanut kaivaa lääkelaseja mittausta varten. Kuhunkin massakuppiin lisäsin n. 200 g suolaa, jonka sekoitin vähän kerrallaan huolellisesti massan joukkoon. Suolaa olisi voinut laittaa enemmänkin, mutta halusin varmistaa sen että saan massat helposti muottiin. Suolan sekoituksen tein massoihin yksi kerrallaan, jonka jälkeen laitoin massan heti muottiin, jotta se ei jähmettyisi liikaa. Onneksi mieheni oli tässä vaiheessa vähän apuna, koska työntelin kuppeja ja astioita milloin mihinkin pois tieltä. Touhusta seurasikin mukava määrä tiskiä: neljä värin sekoituskuppia, lipeäastia, massanvalmistusastia, lusikoita, kaapimia, muotteja, talouspaperiruttuja, sauvasekoitin sekä mukava määrä kaikenlaisia muita kippoja ja kuppeja.

Saippuat olivat muoteissaan puolisen vuorokautta, sitten lykkäsin ne muutamaksi tunniksi pakkaseen jotta sain ne ehjänä muotista irti. Suorakaiteen muotoisen palasen leikkasin ongelmitta kolmeen pienempään palaan.

Lopputulos miellyttää minua todella paljon, nämä saippuat ovat mielestäni kovin söpöjä. Niitä täytyy tietenkin käydä usein kurkistelemassa, kokeilemassa ja tuoksuttelemassa, mutta käyttöön ne saa valitettavasti vasta kolmen viikon päästä. Sinisistä ja vihreistä paloista tuli ulkonäöltään ehdottomia suosikkejani, värit ovat ihanan raikkaat ja kevyet.

Muottiviritelmä

Mieheke oli puuhaillut yli jääneet saippuamassat silikoniseen vuokamuottiin sillä aikaa, kun itse viimeistelin muita massoja ja laitoin niitä muottiin. Lopputuloksena syntyi n. 6 cm x 4 cm x 5 cm pala, jonka jaoin vielä kolmeen osaan. Varsin suloinen saippua, eikö totta? Tuoksu on tosiaankin melkoinen sekoitus, koska siinä on kolmea eri tuoksuista massaa.

Sateenkaarisaippua

Kunhan saippuat ovat kovettuneet vielä jonkin aikaa, aion siistiä rosoisia reunoja hieman. Kaiken kaikkiaan paloista tuli varsin siistejä, mutta muutamat lohkeilivat hieman reunoiltaan. Muruset reunoissa ovat toki vain esteettinen haitta, mutta haluan silti siistiä ne.

Lyhyt tiedotus

Lisäsin päivityslistaan päivitettyjen tekstin perään sulkeissa kuukauden, jotta alkuperäinen teksti löytyy hieman helpommin. Täytyy jossain vaiheessa yrittää saada niistä oikeita linkkejä, koska se olisi mielestäni kaikkein näppärin vaihtoehto.

Uusi ulkomuoto

Olen pitkään kaivannut blogille hieman uutta ilmettä, raikkaampaa ja pirteämpää väriä, jotta blogin yleisilme ei olisi niin ankea. Nyt sain ryhdyttyä tuumasta toimeen ja näin Pähkinä sai uudet asusteet, mitäs pidätte?

Tämä päivä on ollut varsin mukava, ohjelmassa on ollut jo vaikka mitä.

Kävimme hakemassa Lahtisen Vahavalimolta lipeää, se tuli edullisemmaksi kuin matkahuollon postikulut. Matkan varrelta löytyi varsin kaunis joki, joka on ilmeisesti Puujoki. Valitettavasti ampiainen jahtasi meidät takaisin autoon, joten enempää kuvia ei tullut otettua.

Vahavalimolta sai varsin ystävällistä palvelua, odotellessani tutkin hieman muutakin valikoimaa. Sormeni syyhysivät huovutusvillan kohdalla, tekisi mieli tehdä huovutetusta villasta saippualle pesutasku, mutta jätin sen kuitenkin vielä hyllyyn. Tuoksuja, värejä ja muotteja oli myös varsin paljon, mutta nekin saivat jäädä.

Talomuseo

Kotimatkalla vierähtikin pidempään, sillä kävimme vihdoin Hentilän talomuseossa Hollolassa. Museota ylläpitää Hollolan kotiseutuyhdistys ja se koostuu rakennuksista ja irtaimistosta, jotka on siirretty Hollolasta ja lähikunnista yhteen pihapiiriin. Vanhin rakennus on vuodelta 1751. Lisäksi museoon kuuluu esinemuseo, joka sekin sijaitsee vuonna 1855 rakennetussa lainajyvästössä. Kahden euron hinnalla saimme yli tunnin kestävän, opastetun kierroksen näissä rakennuksissa

Koti-iltoihin kuuluu myös säännöllisesti ulkoilu Caliberin kanssa. Ulkoiluun on tarkoitus kuluttaa pojun ylimääräistä energiaa ja hankkia samalla mielenkiintoisia virikkeitä, mutta valitettavasti kissa ei ole vielä asiasta ihan samaa mieltä. Toistaiseksi pelko voittaa uteliaisuuden, mutta tiedän, että se menee ohi ja lopulta meillä on valjaissa mielellään ulkoileva otus, joka saa lenkeistä tarvitsemaansa ulkoilmaa ja virikkeitä. Muut kissat eivät käy ulkona, mutta en raaski seitsemää vuotta sisällä eläneitä kissoja raahata väkisin ulos - ainakaan vielä. Caliberille sosiaalistuminen (muihinkin kuin meihin) ja turhan arkuuden kariseminen on tarpeen.

Kotiin! Jos aika puistossa meneekin makoiluun ja istuskeluun, niin kotiin mennään sellaista kyytiä etten meinaa perässä pysyä.

Seuraavan kahden päivän sisään lupaan taas kotikosmetiikka-aiheita, nyt jatkan mukavaa koti-iltaa.

C-vitamiiniseerumi 10.6.2012

C-vitamiiniseerumi pienemmässä pullossa

Kiinnostuin c-vitamiinivoiteen tekemisestä kun luin, että C-vitamiini on yksi niitä harvoja aineita, joka tutkitusti tekee iholle sen, mitä lupaa eli heleyttää, virkistää ja ehkäisee auringon aiheuttamilta vahingoilta sekä jopa parantaa jo syntyneitä vahinkoja. Aivan omiaan c-vitamiinihoito olisi talven jälkeen, elottomalle ja harmaalle iholle, joka ei ole vielä aurinkoa nähnytkään. Toki iho hyötyy c-vitamiinista myös muulloin.

Halusin tehdä ihan tavallisen, kevyen kasvovoiteen jota voisin käyttää aamuin illoin. Törmäsin kuitenkin ongelmiinn, joiden pohtimiseen meni jonkin aikaa. Ensinnäkin c-vitamiinin tulee olla luonnollista L-askorbiinihappoa, koska synteettisestä askorbiinihaposta ei ole iholle mitään hyötyä. Valitettavasti apteekista saatava askorbiinihappo on merkitty pakettiin vain koodilla E300, joka voi merkitä kumpaa tahansa askorbiinihappoa. Pitkän kaivelun jälkeen onnistuiin löytämään Vitabalansin askorbiinihappoa, joka on luonnollista L-muotoa.

Seuraava ongelma oli C-vitamiinin nopea hapettuminen. Jauhemainen c-vitamiini alkaa hapettumaan välittömästi veteen liuettuaan, eikä sitä kahden viikon jälkeen käytännössä enää ole jäljellä niin paljoa, että siitä olisi mitään hyötyä. Lisäksi voide saattaa pilaantua nopeammin kuin yleensä. Säilöntäaineet eivät auta, mutta ilmeisesti alkoholilla voi hieman pidentää c-vitamiinin säilymisaikaa. Alkoholia en kuitenkaan halunnut käyttää. Oli selvää, etten voisi tehdä c-vitamiinipitoista emulsiovoidetta. Se oli varsin harmillista, koska mielessäni komeili karoteeniöljyllä varustettu, hedelmäisen tuoksuinen, kermainen mutta kevyt emulsiovoide, joka oikein hehkuisi terveellisyyttä. Kysymykseen tuli kuitenkin ainoastaan jonkinlainen seerumi, jota voisin tehdä pienen määrän kerrallaan ja levittää kasvoille sellaisenaan tai voiteen alle. Joku ylellinen öljy olisi varsin mieluisa vaihtoehto, mutta valitettavasti c-vitamiini on vesiliukoista. Päätin ensi alkuun kokeilla kuitenkin ohjetta, jossa on pelkästään vesiliukoisia aineita, jotta en hukkaisi kalliita öljyjä, jollei c-vitamiiniseerumi olisikaan mieleistä. Raaka-aineiksi valikoituivat vesi, askorbiinihappo ja kosteuttajaksi glyseriini. Voiteen c-vitamiinipitoisuuden pitäisi olla vähintään 5 - 10 %, jotta c-vitamiinista olisi iholle mitään iloa.

Glyseriini ja c-vitamiini

C-vitamiiniseerumi
5 g vettä
5 g glyseriiniä
1 g c-vitamiinia

Kiehautin veden, liuotin c-vitamiinijauheen siihen ja sen jälkeen glyseriinin. Tein seoksen lääkelasissa, josta se oli helppo kaataa tippapulloon. Seerumi säilyy jääkaapissa noin viikon, sen jälkeen se täytyy heittää pois. Ihanteellinen tippapullo olisi ruskeaa lasia tai muovia, jotta c-vitamiini olisi valolta suojassa. Pienen Tuoksukaupan ohjeiden mukaan glyseriinin käyttömäärä on muistaakseni 1 - 3 %, jopa 6 %, mutta löysin voiteita, joissa sitä on käytetty jopa 20 % asti. En löytänyt mitään haittavaikutuksia glyseriinille, joten käytin seerumia turvallisin mielin. Nesteenä voi toki käyttää mitä tahansa, esimerkiksi aloemehua, kurkkumehua tai ruusuvettä ja glyseriinin määrää voi halutessaan muuttaa. Seerumin c-vitamiinipitoisuuden pitäisi olla vähintään 5 - 10 %, jotta c-vitamiinista on iholle hyötyä. Seerumi on luonnollisesti täysin nestemäistä, ehkä ihan aavistuksen pelkkää vettä tiheämpää. Käyttö tippapullosta oli kuitenkin helppoa. Löytämässäni ohjeessa kehotettiin käyttämään seerumia viikon ajan iltaisin ja sen jälkeen aamuin illoin, jollei mitään ärsytysreaktioita ilmaannu.

Käytin seerumia iltaisin viikon ajan. Ero ihossa ei ollut mitenkään huomattava, mutta pientä virkistymistä ja värin tasoittumista havaitsin. Arpien väri vaaleni jonkin verran ja muutkin punaiset läiskät tasoittuivat. Talven jälkeen ero olisi varmasti huomattavampi, kun iho ei ole vielä ehtinyt virkistyä auringosta. Glyseriinistä jää kasvoille hieman tahmea tunne, joten seuraavan seerumin reseptiä kehitän hieman. Vähennän glyseriinin määrää tai hankin sopivan emulgointiaineen ja sekoitan vesiseerumin öljyyn. Saatan myös vaihtaa nesteeksi jonkin muun veden tilalle, vaikkapa kurkkumehun, jolloin saan seerumiin myös lisätehoa.


Seuraavalla kerralla aion kokeilla kahden viikon käyttöjaksoa aamuin illoin. Voisin käyttää c-vitamiiniseerumia kuuriluonteisina jaksoina silloin tällöin, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, talvella vähän useammin. Olen hankkinut tätä varten ruskean, lasisen pipettipullon josta käyttö tuntuu jostain syystä kovin ylelliseltä :)

Kuvausassistentti

Uskollinen kuvausassistentti Purnukka, viralliselta nimeltään FI*Alohacoons Caliber päätti kesken kuvaussession kaataa turhat purkit ja purnukat edestä häiritsemästä. Tarkkasilmäiset saattoivat erottaa kyseisen kaverin jo edellisessä postauksessa vaatekasojen keskeltä kurkkimasta. Sellainen ukko se on, aina mukana touhussa. Caliber on vähän yli 1 v 3 kk ikäinen Maine Coon -kastraattiuros, painoa löytyy noin 8,5 kiloa. Keskenkasvuinen kakara se vielä on, niin ulkomuodoltaan kuin käytökseltäänkin :) Maine Coonit ovat kerrassaan valloittava rotu, varsin aktiivisia ja seurallisia epeleitä, joiden kanssa myös harmaita hiuksia kertyy toisinaan. Suosittelen lämpimästi!

Karoteenikasvovoide 21.6.2012

Juhannusta edeltävänä torstaina päädyin (hiusten värjäyksen lisäksi) vielä äkkiä tekemään itselleni uuden, kevyemmän kasvovoiteen. Edellinen kasvovoiteeni on kesän lämmetessä alkanut tuntua hieman liian paksulta, eikä meikkikään paksusta voiteesta tykkää näin lämpällä ja kostealla säällä. Koska varsinaiset helteet ovat vasta edessä, on aika alkaa kehittelemään kevyempää kasvovoidetta. Koska lähdimme juhannukseksi mökille, halusin voiteen matkaan jo sinne, koska mökillä on mukavampi käyttää kevyttä voidetta.

Edellisen kasvovoiteen öljyfaasin koko oli n. 19 %, tällä kertaa pienensin määrän 13 prosenttiin. Erotus öljyjen määrässä on seitsemän grammaa, eli tällä kertaa öljyjä on lähes puolet vähemmän kuin aiemmin. Lisäsin glyseriinin määrää, koska toivoin saavani siitä runsasta, mutta kevyttä kosteutta. Emulgointiaineen määrän pidin samana, mikä nosti emulgointiaineen määrän rasvoista 25 prosentista 44 %:iin. Eron huomasi hyvin, koska voide paksuuntui paljon nopeammin kuin aiemmat voiteet, se oli käyttöpaksuudessaan jo valmistusiltana. Öljyiksi valitsin nopeasti imeytyvän aprikoosinsiemenöljyn ja tehokkaasti siloittavan skvalaanin, jolla on toki monia muitakin hyviä ominaisuuksia. Karoteeniöljyllä sain voiteeseen myös runsaasti vitamiineja.

Karoteenikasvovoide

Kevyt karoteeniemulsio
40 g vesi
40 g ruusuvesi
5 g glyseriini

5 g aprikoosinsiemenöljy
4 g skvalaani
4 g BTMS

3 g karoteeniöljy

1 g Optiphen -säilöntäaine

Tuoksuna litsean ja laventelin eteerisiä öljyjä muutama tippa

Voiteen valmistuksessa ei ilmennyt mitään yllätyksiä. Tällä kertaa lämmitin faasit yhdessä koko ajan sekoittaen, jolloin emulgoituminen ja paksuuntuminen tuntuivat tapahtuvan hieman helpommin. Jäähdytin voiteen jääkaapissa ja vesihauteessa ennen aktiiviaineiden lisäämistä, sitten pistin sen pulloon odottamaan mökille lähtöä. Tuoksu oli varsin miellyttävä, rauhallinen, yrttinen laventeli tuntuu häivähdyksenä raikkaan litsean taustalta.

Valitettavasti suurempi määrä glyseriiniä tuntuu selkeänä tahmaisuutena iholla, joten seuraavasta voiteesta jätän glyseriinin pois tai ainakin vähennän sen määrää reilusti. Tuoksu on kevyt ja miellyttävä, mutta nopeasti haihtuva, mikä on kasvovoiteessa ihan hyvä asia. Voide tuntuu kyllä hoitavalta ja kosteuttavalta, mutta edelleen liian raskaalta minun makuuni. Tässä on kuitenkin hyvä pohja lähteä kehittämään vielä kevyempää voidetta, koska pienillä muutoksilla saa niin paljon aikaiseksi. Ensimmäisenä toimenpiteenä on glyseriinin ja emulgointiaineen vähentäminen. Jos koostumus muuttuu liian ohueksi, kaapistani löytyy steariinihappoa ja guarkumia, joilla voidetta voi paksuntaa. Kummassakin on omat ikävät puolensa, joten mielelläni en niitä käyttäisi emulsiovoiteeseen.

Päivitys 4.7.2012
Olen huomannut, että tämä onkin varsin mainio käsivoide, koska se imeytyy niin hyvin ja käsistä tulee silkkisen pehmeät. Glyseriinin tahmeutta ei käsissä tunnu, eikä karoteeniöljykään käsille varmaan pahaa tee. Skvalaani on kuitenkin vähän turhan ylellinen aines käsivoiteeseen vaikka toisaalta voin varsin hyvin käyttää sitä, jos haluan. Itse tekemisessä on se hieno puoli, että voin käyttää juuri niin ylellisiä ja arvokkaita raaka-aineita kuin haluan, eivätkä voiteet silti oikeasti ole kalliita. Sitruunaisen raikas tuoksu on myös miellyttävä tuoksu käsivoiteeseen, vaikka toisaalta en käsivoiteeseen edes tuoksua kaipaa.

Tomaattiporkkanasaippua 16.6.2012

Olin suunnitellut rauhallisen lauantain, jonka vuoksi teinkin emulsiovoiteet pariksi - kolmeksi viikoksi eteenpäin jo perjantaina. Lauantaina ohjelmassa oli kulmakarvojen muotoilu ja värjäys, muuttoapuna toimimista ja illalla pelkkää oleskelua. Iltapäivällä kuitenkin iski saippuapakkomielle. Olin tutkiskellut kaikenlaisia kuvia ja ohjeita huvikseni ja takaraivoon oli juurtunut ajatus värjäyksestä tomaatti- ja porkkanamehulla. Oli kertakaikkiaan pakko lähteä ihan erikseen kauppaan ostamaan mehua, koska tietenkään sitä ei valmiina kotona ollut. Tomaattimehua löysinkin, mutta porkkanamehu jäi saamatta. Onneksi keksin käyttää porkkanamehun sijaan karoteeniöljyä, jolla saisin värin lisäksi myös lisähoitoa. Porkkanasaippuan pitäisi muutenkin olla varsin hyväksi iholle, se kuulemma tasoittaa ihon väriä, puhdistaa ihohuokosia ja suojaa auringon aiheuttamilta vahingoilta. Näin väitetään, mutta toki on asia erikseen kuinka paljon saippua oikeasti voi ihoa suojata, se kun kuitenkin on pois pestävä tuote..

Mutta asiaan. Halusin siis tehdä porkkanalla ja tomaatilla värjätyn saippuan, kuitenkin niin että porkkanan tummempi oranssi ja porkkanan melko kirkas keltainen ovat erikseen. Tämän vuoksi jouduin tekemään kaksi eri saippuamassaa, koska tomaattisaippuassa liotin lipeän tomaattimehuun ja porkkanasaippuassa veteen, karoteeniöljyn lisäsin vasta kiisselivaiheessa. Tein molemmat kuitenkin samalla reseptillä yksinkertaisuuden vuoksi, massathan täytyi tehdä samaan aikaan, jotta saisin ne samaan muottiin. Jotta touhu ei olisi mennyt liian yksinkertaiseksi, päätin lisätä myös perunajauhoa mukaan. Lisäksi tomaattimehussa oli valmiina suolaa ja sokeria, joten ylikuumenemisriskikin oli olemassa. Tein ohjeen hieman korkeammalla ylirasvoituksella, jotta saan varmasti hellävaraista vartalosaippuaa. Perunajauho lisää saippuaan silkkistä, mukavasti liukuvaa tuntua, vaikutus vaahtoon jää nähtäväksi.

Tomaattisaippuamassa

Tomaattisaippua, ylirasvoitus 9 %
60 g kookosrasva
15 g risiiniöljy
15 g kaakaovoi
45 g rypsiöljy
150 g oliiviöljy
15 g manteliöljy
98 g tomaattimehu
20 g vesi
39 g lipeä

5 g jojobaöljy ja 1 rkl perunajauho
Litsean ja mandariinin eteerinen öljy, yht. 10 ml

Porkkana- ja tomaattisaippuamassa

Porkkanasaippua, ylirasvoitus 11 %
60 g kookosrasva
15 g risiiniöljy
15 g kaakaovoi
45 g rypsiöljy
150 g oliiviöljy
15 g manteliöljy
84 g vesi
39 g lipeä

7 g manteliöljy ja 1 rkl perunajauho
10 ml karoteeniöljy
Litsean ja mandariinin eteerinen öljy, yht. 10 ml

Laitoin tomaattimehun pakastimeen valitettavasti hieman liian pitkäksi aikaa. Sitä oli niin vähän, että sehän jäätyi varsin nopeasti ja jouduin sulattelemaan sitä hetken. Kiinteät rasvat olin jo sulattanut, juoksevat öljyt lisäsin viileänä niiden joukkoon, jotta lämpötila vähän laskisi. Lipeä ei meinannut liueta tomaattimehuun millään, vaan kovettui levyksi, joten jouduin lisäämään joukkoon hieman vettä. Siivilöin lipeätomaattimehun vielä pariin kertaan, jotta joukkoon ei varmasti jää yhtään liukenematonta lipeää. Porkkanasaippuan aloitin sekoittamalla perunajauhon veteen. En ollut varma, miten perunajauho tulisi lisätä ja maissitärkkelyksellekin löysin kaksi eri tapaa (kiisselivaiheessa tai lipeäveteen ennen lipeää), joten päätin kokeilla molempia. Tomaattisaippuaan halusin lisätä perunajauhon kiisselissä, joten porkkanasaippuassa päätin kokeilla lipeäveteen liuottamista. Kuka osaa arvata, kuinka tässä kävi? Kun lisäsin lipeän perunajauhoveteen, seos liisteröityis ja "paloi" kiinni kattilan pohjaan, joten minulla oli n. 1,5 dl lipeäperunajauholiisteriä. En uskaltanut käyttää tätä seosta ollenkaan, joten jouduin tekemään kokonaan uuden lipeäveden porkkanasaippualle. Jatkossa tiedän laittaa perunajauhon öljy- tai vesitilkkaan sekoitettuna kiisselivaiheessa. Karoteeniöljyn, perunajauho-öljyseoksen ja muut lisäaineet lisäsin kiisselivaiheessa.

Tomaattisaippuan perunajauhon sekoitin viiteen grammaan jojobaöljyä, joka sitten loppuikin joten porkkanasaippuaan lisäsin jauhon manteliöljyyn sekoitettuna. Käsi vähän lipsahti tässä kohtaa, joten manteliöljyä lurahti joukkoon vähän enemmän. En antanut sen häiritä, ylirasvoitus saippuassa on kokonaisuudessaa siltikin vain 10 %. Loppuaika saippuanteossa sujuikin varsin yllätyksettömästi, joten pääsin ottamaan hieman kuviakin. Tuoksuina käytin turvallisia, sitruksen tuoksuisia eteerisiä öljyjä, jotka myös sopivat saippuan väriin varsin hyvin. Kaadoin saippuamassat silikonikukkamuottiin ja kokeilin hieman erilaisia värjäystekniikoitakin. Muutamaan kukkaan laitoin eri värisiä terälehtiä, loput massasta pyöräytin In the pot swirl -tekniikalla ja kaadoin muotteihin. Muotit laitoin jääkaappiin pariksi tunniksi.

Jäätyneet saippuat

Väri oli alkuun yllättävän kirkas

Koska saippua ei vielä kahdessa vuorokaudessakaan ollut kovettunut tarpeeksi, jotta saisin palat ehjänä muoteista pois, päädyin laittamaan muotit pakkaseen muutaman tunnin ajaksi. Muotista poistaminen oli tarpeellista ihan senkin takia, että joskus muotti saattaa estää saippuan kovettumista, kun ilma ei pääse tarpeeksi hyvin massaan käsiksi. Jäätyneet saippuat olikin paljon helpompi poistaa muoteista ja siirtää hyllyyn kuivamaan. Näiden saippuoiden olen antanut kuivaa ihan olohuoneen kirjahyllyssä, jossa ne saavat reilusti ilmaa mutta auringonvalo ei kuitenkaan pääse niihin käsiksi. Tuoksu oli alkuun varsin huumaava, onhan sitä 600 gramman rasvamäärässä yhteensä 20 ml.

Saippuat nyt

Saippuat olivat pitkään varsin pehmeitä, mutta nyt parin viikon jälkeen ne ovat kovettuneet jo hyvin. Annan näiden silti kypsyä tavallista pidempään, jotta ne kovettuvat mahdollisimman koviksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevää käyttää enemmän kiinteitä rasvoja, tässä reseptissä niitä on vain 25 %. Ylirasvoitusprosentti on kuitenkin 10 %, joten varmaan 40 % määrä kovia rasvoja olisi ollut varsin hyvä. Kuvista voi ehkä jonkin verran erottaa noita eri väreillä värjättyjä terälehtiä, mutta in the pot swirl ei näin lähellä toisiaan olevilla väreillä oikein onnistu. Tai onnistuuhan se, mutta lopputuloksessa värit sekoittuvat toisiinsa niin paljon, etteivät ne erotu. Tomaattisaippuan väriä saa syvennettyä lisäämällä massaan tomaattisosetta tai -pyrettä, kuvittelisin että porkkanasose tai -raaste voisi tehdä saman porkkanasaippualle.

 Nyt täytyy vielä ainakin pari viikkoa odottaa, ennen kuin näitä saippuoita voi kokeilla. Miisa-tyttönen odottelee myös varsin kiinnostuneena saippuoiden valmistumista, kuten kuvasta näkyy. Kiinnostuneille tiedoksi, että Miisa on n. 7-8 -vuotias leikattu maatiaistyttökissa, joka on ollut meillä n. 6,5 vuotta. Pelastin sen, kun eräs tuttavani uhkasi luovuttaa sen eläinsuojeluyhdistykselle, jollen anna sille kotia.

Nyt siirryn kesän viettoon, enkä makaile tässä sohvalla koneen ääressä loppu päivää. Aurinko paistaa, joten taidan siirtyä samaan puuhaan kuin pisimpään meillä ollut kissamme, Mauno (7-v leikattu maatiaispoika), joka osaa ottaa ilon irti auringosta. Kissoja meillä on yhteensä neljä, saa nähdä josko muutkin pääsevät tähteilemään tänne joskus.

Auringossa

Hiusten tehopuhdistus ja -hoito 30.6.2012

Kyllästyin palashampoopesun kanssa yhtäkkiä ilmenneeseen tahmaisuuteen tänään ihan perusteellisesti. Ongelmaa on siis ollut edellisestä hiusten värjäyksestä eli viime torstaista asti. Värjäsin ihan tavallisella marketin hiusvärillä, olisiko ollut joku Garnierin tuote. Perjantaina kaikki oli ihan ok, juhannusviikonloppuna en paljoakaan kiinnittänyt hiuksiini huomiota koska olimme mökillä ja pesin joka ilta saunassa hiukset palashampoolla. Viikolla aloin ihmettelemään, kun hiukset eivät enää tuntuneet ihan niin keveän puhtailta kuin aiemmin. En kuitenkaan kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota ennen torstaita, jolloin hiusten takaosassa oli keskiviikon pesusta huolimatta selkeä, tahmainen läiskä. Ajattelin pesun tai huuhtelun jääneen hieman vajaaksi tai ja pesin hiukset aamulla uudestaan. Sama ongelma kuitenkin toistui tänään, vaikka eilen pesin hiukset erityisen huolellisesti, huolellisesti saippuoiden ja vaahdottaen joka puolelta. Päälaelta hiukset eivät rasvaannu yhtään, ainoastaan ihan takaa pituuksista. Samaa ongelmaahan minulla oli jo keväällä, jolloin lopulta siirtyin käyttämään Urtekramin shampoota. Myös hiusharjaan kertyy omituista, harmahtavaa töhnää, jonka vuoksi pesen hiusharjat kerran tai kahdesti viikossa.

Olen nyt pohdiskellut asiaa parin päivän ajan. Hylkäsin ihan itsepäisyyttäni ajatuksen, ettei palashampoopesu soveltuisi minulle, koska se on kuitenkin toiminut hyvin monta kuukautta. Veden kanssa ei ongelmaa pitäisi olla, muuten tahmaisuus olisi ilmennyt jo aikaa sitten. Ensin ajattelin, että ongelma johtuu liian suuresta ylirasvoituksesta palashampoossa, mutta vaihto pienempään (2 %) ei vaikuttanut mitenkään. Toisaalta hiukset ovat tahmaiset vain tietystä kohtaa ja olettaisin liikarasvoituksen aiheuttavan ongelmia joka puolelle. Vähäisestä huuhtelusta ei ole kyse, koska huuhtelen shampoon aina huolellisesti lämpimällä vedellä ja sitten vielä kylmällä vedellä tai hiushuuhtelulla, jossa on teetä, yrttiteetä tai sitruunahappoa. Ongelmaa on vain pesun jälkeen, ei niinä päivinä jolloin en pese (joita olen onnistunut pitämään aina kunhan ensin saan hiukset ylipäänsä puhtaiksi). Muuten hiukset ovat oikein ihan tuntuiset, kiiltävät ja terveet. Hieman raskaamman tuntuiset kuin aiemmin, kenties, mutta se voi olla vainoharhaisuuttakin.

Hiuslakka ja hennaväri

Tutkin asiaa netistä erilaisista keskusteluista, blogeista ja artikkeleista ja tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti ongelma johtuu hiuksiini kertyneistä kemikaalijäämistä. Muillakin on ollut samaa ongelmaa palashampoopesussa siihen asti, että he ovat luopuneet hiusten värjäyksestä kokonaan tai siirtyneet kasviväreihin. Myös hiuslakka saattaa kertyä hiuksiin niin, ettei palashampoopesu riitä sen pois saamiseen. Olen edelleen käyttänyt ihan tavallisia kaupan hiusvärejä ja hiuslakkaa, vaikka ajatus paremmasta onkin kypsynyt takaraivossa jo jonkin aikaa. Hiuslakkahan kerrostuu muuten myös silmälaseihin niin, ettei sitä saa ilman asetonia pois. Tänään päätin vihdoin hankkiutua eroon kyseisistä aineista ja kävin ostamassa varsin hintavan Santen hiuslakan sekä Mac Urthin mahonginruskean hennajauheen. Mac Urth ei ole ihan pelkkää hennaa, seassa on myös indigoa (ruskeaa väriä varten) sekä mustasta katekupuusta (akaasialaji) saatavaa väriainetta. Aion kokeilla sitä tässä lähiviikkoina, mutta todennäköisesti teen tulevaisuudessa sitten omat sekoitukseni hennasta ja indigosta. Mac Urthin värjäysohjeet ovat myös varsin poikkeavat "tavallisen" hennajauheen käytöstä, koska väri levitetään välittömästi (johtuu indigosta) ja annetaan vaikuttaa vain parin tunnin ajan. Tavallista hennaväriähän kypsytellään jopa vuorokausi, jonka jälkeen indigo lisätään siihen ja lätkäistään tahma päähän 2 - 8 tunnin ajaksi.

Ongelmani ei kuitenkaan häviä, jollen saa hiusten värjäyksestä ja lakasta kertyneitä jäämiä pois hiuksista. En halunnut ostaa mitään valmista syväpuhdistusshampoota, ihan periaatteen vuoksi. Lopulta päädyin käyttämään tehopuhdistukseen valmiiksi kaapista löytyviä tarvikkeita eli soodaa ja kaoliinia.


Syväpuhdistava savinaamio

Kaoliini ja ruokasooda

5 rkl kaoliinia, bentoniittia tai muuta vastaavaa savea
1 tl ruokasoodaa
vettä sen verran, että koostumus on sopiva

Sekoitin ainekset kylminä, sooda tietenkin alkoi heti vedessä kuplimaan. En lisännyt mitään eteeristä öljyä, mutta toki esimerkiksi teepuu tai rosmariini sopisi varsin mainiosti tähän. Tuoksu on savinen, maanläheinen ja mielestäni varsin miellyttävä. Kaoliini imee hiuksista rasvaa ja syväpuhdistaa, sooda poistaa kertyneitä ainejäämiä tehokkaasti.

Tällainen käsittely voi kuitenkin olla hiuksille sen verran rankka, että päätin tehdä samantien hiuksille tehohoitonaamion, jolla voisin hoitaa hiuksia puhdistuksen jälkeen. Käytin naamioon cassiaa, joten tein molemmat naamiot yhtä aikaa. Cassianaamion tulisi antaa muhia puolesta tunnista tuntiin.

Savinaamio hiuksille

Naamioiden tekemisen jälkeen kastelin hiukset ja levitin savinaamion päähän. Olisin tarvinnut loppujen lopuksi noin kaksinkertaisen määrän vähän yli olkapäille ulottuviin hiuksiini, vaikka kosteat hiukset helpottivatkin savinaamion levittämistä. Annoin naamion vaikuttaa viitisen minuuttia, jonka jälkeen lisäsin päähän kämmen kerrallaan lämpöistä vettä päänahkaa ja hiuksia koko ajan hieroen. Lopuksi huuhtelin saven huolellisesti pois hiuksista.

Savinaamio päässä

Savinaamio tuntui päässä ihan miellyttävältä, hieman viilentävältä ja sikäli myöskin hiuspohjaa rauhoittavalta. Savi kuivui päähän nopeasti, mutta se oli kuitenkin helppo pestä pois. Hiukset tuntuivat ihan puhtailta, mutta olisin odottanut niiden tuntuvan varsin karheilta tällaisen käsittelyn jälkeen. Hiukset olivat niinkin hyväntuntuiset, että aloin epäilemään oliko syväpuhdistuksesta mitään apua. Kuivasin hiukset pyyhkeeseen ja levitin cassianaamion hiuksiin, se oli tässä vaiheessa saanut muhia reilut puoli tuntia.

Cassianaamio

Hoitava cassianaamio
3 rkl cassiaa
n. 2 tl kauraproteiinia
n. 10 tippaa rosmariinin eteeristä öljyä
nokkosteetä niin, että muodostuu sopivan paksuinen seos
(2 rkl Mac Urth henna/indigo -seosta, sitruunamehua) 

Cassia eli nk. väritön henna tuo vaaleisiin hiuksiin kevyen kullanhohteen. Cassia myös hoitaa hiuksia ja antaa niille kauniin kiillon, tummia hiuksia se ei värjää. Kauraproteiini rakennepaikkaa hiusta, nokkonen kiihdyttää hiustenkasvua ja tervehdyttää hiuspohjaa. Rosmariini puolestaan kirkastaa hiusten omaa väriä, antaa kiiltoa ja tummentaa hiuksia hieman. Hennaväri tuskin näin lyhyellä aikavälillä antaa väriä, mutta siitä voi olla hoito- ja kiiltoapua. Sitruunamehu tehostaa hennan ja cassian vaikutusta. Sekoitin ensin cassian lämpöiseen nokkosteehen, lisäsin sen jälkeen kauraproteiinin ja rosmariinin eteerisen öljyn ja vasta lopuksi hetken mielijohteesta hennaseoksen ja sitruunamehun. Seos sai muhia kelmun alla kupissa reilun puoli tuntia, jonka jälkeen levitin sen päähän, peitin hiukset hedelmäpussilla ja vanhalla pipolla ja annoin vaikuttaa noin kaksi tuntia. Tuntikin riittää, mutta minulla aika meni niin huomaamatta että tunti muuttui kahdeksi. Kuten kuvasta huomaa, naamiota olisi saanut olla isompikin satsi, koska osa hiuksista jäi lähes kokonaan ilman. No, ensi kerralla sitten.

Cassianaamio päässä ja korvatulppa korvassa

Ensin ajattelin, että mössö päässä on tylsää istuskella monta tuntia, koska olen tottunut noiden kaupan värien ja muutaman hiusnaamion kanssa siihen, että aikaa istuskeluun menee korkeintaan puolisen tuntia. Toisaalta pidempi vaikutusaika on mukava, koska on aikaa oikeasti tehdä kaikenlaista: blogata, lukea tai vaikka torkkua. Tätä kokeiltuani hennavärin pitkä vaikutusaika ei tunnu ollenkaan pahalta, sillä voihan siinä välissä tehdä vaikka mitä. Naamioiden varsinaisista vaikutuksista palaan kertomaan vasta vähän myöhemmin, koska cassianaamio on minulla vielä hetken päässä ennen suihkuun siirtymistä.

Päivitys 30.6. klo 21.20.
Hiukset on nyt pesun jälkeen jo kunnolla kuivaneet ja ne tuntuvat ilmavilta ja puhtailta, rasvainen/tahmainen läntti on hävinnyt. En siis pessyt tuota cassianaamiota palashampoolla, huuhtelin vain huolellisesti pois samalla taktiikalla kuin savinaamionkin. Rosmariinin tuoksu on ihan selvä, en siitä kyllä välttämättä hirveästi pidä. Täytyy ensi kerralla joko jättää se pois tai käyttää lisänä jotakin muuta tuoksua. Hiusten väri on kirkastunut selvästi, aiemmin väri näytti mielestäni samealta, hieman harmaalta siitä huolimatta, että värjäyksestä on niin vähän aikaa. Jotenkin palashampoo tuntuu minulla "syövän" tuota kaupan hiusväriä pois. Hiusten pinta on sileä ja pehmeä, väri on saanut kenties hieman ruskeaa ja punertavaa sävyä, mikä johtunee enemmänkin hennasta ja indigosta kuin rosmariinista. Täytyy joskus kokeilla pelkän rosmariinin vaikutusta. Hiukset ovat tuuheammat, latvat vähän karheat, mutta niitä ei olekaan leikattu pitkään aikaan. Kaiken kaikkiaan naamiot tuntuivat toimivan hienosti, joten varmasti tulee kokeiltua toistekin. Syväpuhdistavaa naamiota ei varmastikaan kannata kovin usein käyttää, se saattaa kuivattaa päänahkaa ja hiusta erityisesti tuon soodan takia. Ajoittainen syväpuhdistus kuitenkin tekee varmasti hyvää, varsinkin jos käyttää hiuslakkaa tai muita tuotteita, joihin palashampoon (tai muunkaan shampoon) teho ei välttämättä pysty. Hoitava naamio on sekin varmasti hyvä lisä hiusten hoitoon, varsinkin jos hiusta tulee rasitettua esim. föönillä, suoristusraudalla tai tuolla tehopuhdistuksella. Kissat tuntuvat tykkäävän rosmariinin tuoksusta, joku yrittää jatkuvasti syödä hiuksiani!

Päivitys 4.7.2012
Tehopuhdistus tuntuu auttaneen rasvoittumisongelmaan, tosin olen pessyt hiukset vasta kerran sen jälkeen. Hiuksissa ei ole jälkeäkään siitä tahmaisesta läntistä, joka viime viikolla ilmestyi joka pesun jälkeen. Hieman vielä hirvittää, että se kohta ilmaantuu siihen takaisin, mutta sitten teen puhdistuksen uudestaan. Jotain perää johtopäätöksessäni ainejäämistä täytyy silti olla, koska ainakin nyt ongelma näyttää hävinneen. Hiusten hoito teki myös hyvää, mutta en kyllä enää ole niinkään varma tuosta värin muuttumisesta. Välillä hiuksissa tuntuu välähtävän jotain pientä punertavaa, mutta toisaalta tuntuu, että naamion väri ja marketin väri ovat kumpikin hävinneet lähes kokonaan.  

Päivitys 11.7.2012
Tehopuhdistus tosiaan auttoi hiusten rasvoittumisongelmaan, joten sen täytyi johtua kemikaalijäämien ja palashampoopesun yhdistelmästä. Ongelma on hävinnyt nyt kokonaan, itse asiassa hiusten rasvoittuminen pesujen välipäivinä tuntuu huomattavasti rauhoittuneen. Harmi, etten keväällä tajunnut kokeilla tätä, vaan vaihdoin suoraan Urtekramin shampooseen.

Päivitys 28.7.2012
Rasvainen läntti ilmestyi taas takaraivolle, ihan samaan kohtaan kuin viimeksikin. En tosiaan ole käyttänyt tämän puhdistuksen jälkeen mitään muuta kuin Santen hiuslakkaa ja värjännyt hiukset kerran hennalla. Toisaalta voi olla, ettei yksi syväpuhdistus riitä poistamaan kaikkia ainejäämiä. Tein syväpuhdistuksen uudestaan keskiviikkoiltana, tällä kertaa tein kaksinkertaisen annoksen ja laitoin kaksi kertaa enemmän soodaa, eli yhteensä neljä teelusikallista. Pidin savinaamiota päässä puolisen tuntia, jonka jälkeen huuhdoin sen pois. En käyttänyt mitään hoitonaamiota, mutta hiukset olivat silti hyvän tuntuiset.