Nokkoshoitoaine tummille hiuksille 7.7.2012

En ole tehnyt hoitoaineita pitkään aikaan, koska niistä tuli aina liiankin hoitavia ja hiukseni liian liukkaiksi, vähän lätistyneiksi. On se kumma, miten en tajunnut vähentää öljyfaasia, vaikka olen muissa emulsioissa sitä tehnytkin. Toisaalta en ole hoitoainetta erityisemmin kaivannutkaan, koska palashampoon kanssa hiushuuhtelu on riittänyt ihan hyvin. Hiuksia on kuitenkin hyvä silloin tällöin hoitaa vähän paremmin, joten päätin tehdä hoitoaineen käytettäväksi hennavärjäyksen jälkeen. Hoitoaine voi myös auttaa hennavärin huuhtelussa.

Maseroitu nokkosöljy

Koska olin maseroinut päivällä erilaisia öljyjä päätin käyttää hoitoaineessa tekemääni nokkosöljyä. Maseroin nokkosen neitsytoliiviöljyyn, joka sopii hoitoaineeseen varsin hienosti. Vesifaasiin laitoin teeman mukaisesti nokkosesta haudutettua teetä. Hoitavuutta lisäsin minimimäärällä (1 %) kauraproteiinia, lisäpotkua tulee myös rosmariinin eteerisestä öljystä. Litsea peitti hyvin rosmariinin tuoksun. Nokkosen pitäisi vahvistaa tummien hiusten omaa väriä ja rosmariini tummentaa hiuksia, siksi tämä hoitoaine ei sovi vaaleahiuksisille. En tiedä, kuinka vahva nokkosen ja rosmariinin vaikutus väriin on, en itse asiassa usko että näin lyhytaikainen vaikutus suurta eroa tekee. Vaaleahiuksiset voivat kokeilla nokkosen ja rosmariinin sijaan esimerkiksi kamomillaa ja kehäkukkaa, oman halun mukaan maseroituna, teenä ja/tai eteerisenä öljynä. Tummentavan vaikutuksen lisäksi sekä nokkosen että rosmariinin pitäisi kiihdyttää hiusten kasvua. Tässä asiassa olen kyllä hieman skeptinen, täytyy myöntää. Säilöntäainetta laitoin maksimimäärän, koska hoitoaineessa on yrttiteetä ja öljyyn maseroitua yrttiä, jotka ovat tietenkin herkempiä pilaantumaan kuin pelkät öljyt.

Yhteisfaasin lämmitys (väri ei ole oikea).

Hoitoaine tummille hiuksille

50 g Nokkosteetä
6 g Nokkosöljyä (maseroitu neitsytoliiviöljyyn)
5 g BTMS -emulgointiainetta
0,9 g Optiphen -säilöntäainetta
0,6 g Kauraproteiinia
Rosmariinin ja litsean eteerisiä öljyjä

Tein hoitoaineen niin, että yhdistin molemmat faasit heti, lämmitin niitä yhdessä ja sekoitin samalla. Olen kokeillut hoitoaineita sekä erillisillä että yhteisillä faaseilla ja kokemukseni perusteella öljyt sekoittuvat hoitoaineeseen paremmin, kun faasit sekoitetaan yhdessä. Erillisillä faaseilla emulsion pinnalle jää aina jonkin verran öljyä, jota en enää saa sekoittumaan kunnolla emulsioon. Vartalovoiteessa siitä ei ole mitään haittaa, mutta hoitoaineessa tuo pieni, ylimääräinen öljy takertuu hiuksiini ja ne jäävät rasvaisiksi. Yhteisessä faasissa emulgoituminen tapahtuu yhtä nopeasti, mutta paksuuntuminen paljon nopeammin. Lämmön kanssa tulee olla varovainen, seos täytyy siirtää vesihauteesta tai liedeltä heti, kun emulgointiaine on sulanut. Muutoin emulsio saattaa vähän kärähtää ja siihen tulee omituinen haju. Bakteerien kannalta tällainen menettelytapa on tietenkin huono, joten desinfioinnin ja säilöntäaineiden kanssa kannattaa olla erityisen huolellinen.

Emulgoitunut hoitoaine

Otin hoitoaineen samantien käyttöön (siis n. 5 minuuttia valmistuksesta) ja olen todella tyytyväinen. Paksua siitä tuli, mutta mielestäni sen saa paremmin levittymään hiuksiin sellaisena. Tuoksu on hyvä, en haista rosmariinia ollenkaan. Väri on hauska, ihan aavistuksen vihertävä. Hoitoaine selvitti hiuksia ihan uskomattoman paljon, minun ei tarvinnut edes harjata niitä selviksi aiemmasta takkupehkosta huolimatta. Hiukset nimittäin olivat ennen hoitoainetta aika takussa, koska olin jo sekä pessyt että värjännyt hiukset selvittämättä niitä välissä ollenkaan.

Nokkoshoitoaine

Kuivettuaan hiukset olivat silkkisen pehmeät, kiiltävät ja sileät. Selkeästi paremman tuntuiset, kuin aikoihin.  En tietenkään tiedä, kuinka suuri osuus hoitoaineella on tässä, koska olin juuri hennannut hiukset. Hiusten "suihkukäyttäytymisen" perusteella hoitoaine on kuitenkin parasta tähän asti tekemääni ja tulen toki kokeilemaan sitä vielä ihan yksinäänkin, jotta näen miten se vaikuttaa ihan itsekseen. Tummentavasta ominaisuudesta en osaa sanoa, hiukset tietenkin ovat tummemmat mutta siitä taidan antaa suurimman kunnian värjäykselle. Pehmeä tunne ja kiilto säilyivät vielä sunnuntaina ja maanantainakin, joten hoitoaine jää ehdottomasti käyttöön. Hoitoaineen määrä näyttää melko pieneltä, mutta sitä on riittävästi moneen hoitokertaan, koska sitä tarvitsee vain vähän kerrallaan hyvän levittyvyyden ja tehokkaiden hoito-ominaisuuksien vuoksi.

Tämän voiteen valmistaminen ja onnistuminen antoi huomattavasti enemmän iloa, kuin mikään muu valmistamani tuote pitkään aikaan. Toki olen yleensä kovin tyytyväinen muihinkin ja iloitsen niistä, mutta tämän tekemisessä oli jotakin ihan erityistä. Kenties se johtuu siitä, kuinka paljon tässä on itse valmistettua mukana. Itse kerätyt ja kuivatut nokkoset sekä niistä valmistettu tee ja nokkosöljy, sekä toki hoitoaineen varsinainen valmistus ja sen onnistuminen.

Tästä päädyttiin siis lopulta tähän.

 Miten teillä, rakkaat lukijat, mikä teille on antanut itse valmistetuissa kosmetiikkatuotteissa ihan erityisen onnistumisen ja ilon tunteen? Oliko se se ensimmäinen kokeilu, vai jokin sen jälkeen? Mistä syystä saitte kyseisestätuotteesta niin paljon iloa?

Nokkosen kuivaaminen

Nokkosenpesua

Jo talvella mietiskelin, että kesän tullen täytyy kerätä nokkosta kuivattavaksi hiusten hoitoa varten. Paras keruuaika olisi ollut ennen juhannusta, mutta nuoria nokkosia voi kerätä kyllä edelleen, kunhan ne eivät ole vielä kukkineet. Koska keräsin nokkosia kosmetiikkakäyttöä varten, hyväksyin joukkoon myös sellaisia, joissa oli pieniä nuppuja. Nokkoset keräsimme muutama päivä juhannuksen jälkeen anoppikokelaan pihasta, jossa olikin hyvä nokkospaikka. Nokkosia ei pitäisi kerätä tien läheltä, tai paikoista joissa maahan pääsee lannoitteita tai jätevesiä eikä myöskään navetan tai ulkohuussin lähestöltä. Nokkonen imee nitraatteja itseensä, eikä nitraattien liiallinen saanti ole hyväksi.

Nokkoset uunissa

Poistin nokkosenlehdistä varret ja huuhtelin niitä kylmässä vedessä pariin kertaan, jonka jälkeen kuivasimme ne talouspaperilla ennen uuniin laittoa. Kuivaaminen oli helpointa niin, että laitoimme kerroksittain nokkosenlehtiä ja talouspaperia, jota sitten paineltiin jotta ylimääräinen vesi imeytyy pois. Halusin kuivata nokkoset vedestä, jotta ne kuivaisivat uunissa nopeammin. Ensimmäinen pellillinen meni uuniin kuivaamatta, jolloin kuivaamiseen meni huomattavasti kauemmin ja lehtien väri muuttui lähes mustaksi. Nämä päädyin heittämään roskiin, koska väri ei saisi kuivauksessa muuttua.

Kuivatut nokkoset

Vedestä kuivatut lehdet säilyttivät vihreän värinsä ja kuivaus onnistui huomattavasti nopeammin. Uunin lämpötila oli 40 - 50 astetta (meillä ei pysty lämmittämään 40 asteeseen) ja pidin uuninluukkua koko ajan raollaan kuivaamisen nopeuttamiseksi. Viimeiset pellilliset nokkosenlehtiä sain kuivaksi jo parissa tunnissa. Annoin nokkosten olla uunissa yön yli, murensin ne purkkiin vasta seuraavana aamuna.

Kuivattu nokkosmurska

Muovikassillisesta tuoretta nokkosta tuli reilu desilitra kuivattua, murskattua nokkosta. Olin tosin ottanut jo noin litran tuoretta nokkosta sivuun murskaamista ja pakastamista varten, koska tarkoituksena on tehdä myöhemmin nokkoskeittoa. Kuivattua nokkosta aion käyttää hiushuuhteluissa ja hoitoaineissa sekä mahdollisesti myös saippuassa. Saatan kerätä nokkosta vielä lisääkin, mutta tuosta purkillisestakin on iloa pitkään, koska nokkosteehen tai -öljyyn kuivattua nokkosta ei kulu paria teelusikallista enempää. Aion ihan tietoisesti myös säästellä nokkosta, koska parhaat keräysajat ovat jo menneet. Sen vuoksi huuhtelut ja hoitoaineet ovat lopputuotteissa etusijalla, saippuassa nokkosen vaikutus menee vähän hukkaan. Nokkosesta olen jotakin jo puuhaillutkin, esittelen tuotoksia myöhemmin, kunhan saan tekstit kuvineen valmiiksi.

Pikkis

Esitellään nyt pikaisesti vielä viimeinenkin kissa, joka ei vielä ole päässyt blogiin tähteilemään. Pikkarainen on 5-vuotias maatiaistyttönen, joka rakastaa meitä kumpaakin mahdollisesti jopa enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa. Se myös luottaa meihin niin paljon, että ensimmäinen valjasulkoilu sujui reippaasti häntä pystyssä, vaikka isompaa kaveria vieressä pelotti niin paljon, ettei tärinästä tullut loppua. Tämä kissa on kyllä malliesimerkki siitä, miksi kissanpennut saisi luovuttaa emon luota uuteen kotiin aikaisintaan 12 -viikkoisina. Riittävän vanhasta pennusta tulee huomattavasti sosiaalisempi ja pelottomampi kuin liian nuorena luovutetusta, eron huomaa hyvin tämän kissan ja aiemmin jossakin kuvassa esiintyneen mustavalkoisen Maunon käytöksessä (joka tuli meille arviolta 6-8 viikkoisena).

Tälle päivälle on suunnitelmissa pieniä puuhia ratamon kanssa ja muita kotihommia sekä pääasiallisesti rentoutumista. Tänään on kaksiviikkoisen lomani viimeinen päivä, huomenna palaan taas sorvin ääreen ja arkinen aherrus alkaa. Seuraava loma on edessä vasta ensi kesänä, voi surku. Täytynee suunnitella ennakkoon muutamia tekstejä blogia varten, tiedän että kirjoitustahti hidastuu, kun aikaa kosmetiikan valmistukseen ja tekstien kirjoitukseen ei enää ole niin paljoa käytettävissä. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin minulle tärkeä ja mukava osa kosmetiikkaharrastusta, koska pidän kirjoittamisestakin hyvin paljon.