Kurkku-aloesaippua 6.7.2012

Kurkku-aloesaippuat oikealla

Kurkun ja aloe veran käyttäminen saippuassa on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, joten suunnitellessani kookoskermasaippuan reseptiä päätin toteuttaa samalla myös kurkku-aloesaippuan. Kuten kookoskermasaippuan postauksessa mainitsin, tein molemmat massat käytännössä yhtä aikaa, jotta sain ne muottiin yhtä tuoreina. Ongelmien välttämiseksi suunnittelin reseptit kunnolla etukäteen sekä punnitsin rasvat ja muut raaka-aineet valmiiksi. Kurkun raastoin tavallisella raastimella, tarkoituksena oli käyttää sekä mehu että syntynyt sose lipeäseoksessa.

Saippuamassan öljypohja on muuten varsin samanlainen kuin kookoskermasaippuassa, tässä on vain manteliöljyn tilalla avokadoöljyä sekä pieni määrä risiiniöljyä.

Kurkku-aloesaippua, ylirasvoitus 5 %

Kurkku-aloe vasemmalla

340 g oliiviöljy
150 g kookosrasva
75 g avokadoöljy
75 g palmuöljy
75 g kaakaovoi
35 g risiiniöljy
103 g lipeä
113 g kurkkumehu
113 g aloemehu

Kurkku-aloeseos

Ensin punnitsin kaikki raaka-aineet, raastoin kurkun ja tein aloemehun valmiiksi. Aloemehu ja kurkkusose saivat jäähtyä jääkaapissa kylmäksi ennen rasvojen sulattamista. Ensin sulatin kookoskermasaippuan kiinteät rasvat ja valmistin siihen lipeäveden. Kun rasvat olivat sulaneet, kaadoin niiden joukkoon juoksevat öljyt ja lipeän ja annoin seoksen seistä siihen asti, että sain tämän massan samaan pisteeseen. Kurkku-aloesaippuan kiinteät rasvat sulivat valmiiksi lämpimällä liedellä sen verran nopeasti, että sain rasvaseoksen jäähtymään jo ennen lipeäseoksen valmistamista.

Sekoitin lipeän jääkaappikylmään kurkku-aloemehuseokseen. Lipeä teki raikkaan vihreästä seoksesta saman tien oranssia, joten lykkäsin kattilan pakkaseen hetkeksi viilenemään. Pakkasessa lipeä kovettui laataksi seoksen pohjalle, mutta sekoittelun jälkeen se liukeni hyvin. Siivilöin kuitenkin seoksen vielä varmuuden vuoksi, joten kurkkusose jäi loppujen lopuksi massasta pois.

Sekoitin molempia massoja vähän kerrallaan vuorotellen. Kumpikin kiisselöityi ihan nätisti, tosin kookoskermasaippuan kiisselöitymisessä kesti huomattavasti kauemmin, koska se ehti jäähtyä sen verran. Kiisselivaiheessa lisäsin kookoskermasaippuaan valmiiksi punnitun kookoskerman, sitten jaoin massat puoliksi. Kurkku-aloesaippuan kaadoin hajusteettomana ja "lisäaineettomana" muottiin äärimmäiseksi oikealle. Kookoskermasaippuaan lisäsin tässä vaiheessa ohrajauhon ja kaadoin sen äärimmäiseksi vasemmalle.

Värjätyt massat

Jäljelle jääneen kookoskermasaippuan värjäsin (tai yritin värjätä) kokonaan titaanioksidilla, jonka jälkeen erotin siitä noin kolmasosan värjättäväksi nestemäisellä saippuavärillä. Kurkku-aloesaippuasta värjäsin pääosan vihreällä ja noin kolmasosan keltaisella nestemäisellä saippuavärillä.

Pohjavärimassat, eli vihreän ja keltaisen kaadoin muottiin pohjalle ja koristeluun tarkoitetut massat niiden päälle siksakkia. Tässä vaiheessa tajusin jättäneeni tuoksut kokonaan pois, mutta en halunnut sotkea värejä joten annoin asian olla. Kurkku-aloesaippuan tuoksu olisi ollut GF Kurkku, kookoskermasaippuan tuoksu olisi ollut luultavasti GF Lumi. Lopuksi sekoitin värejä ja kuvioin saippuan pintaa kaarrellen grillitikulla ristiin rastiin massan päältä. Lopuksi poistin vielä väliseinät, kävin välit läpi grillitikulla ja nostin saippuamuotin jääkaappiin reiluksi tunniksi.

Valmiit saippuat

Leikkasin saippuat seuraavana iltana, jolloin ne olivat vielä varsin pehmeitä. Reunapaloista tein vielä palloja, joita voin käyttää koristeena myöhemmin. Saippuan tuoksusta en tällä hetkellä juurikaan pidä, joten tuoksun käyttäminen olisi ollut ihan hyvä juttu. Onneksi tuoksu on miedontunut jo jonkin verran, joten kypsänä saippua on varmasti ainakin lähes normaalin tuoksuinen. Harmikseni värjäämätön saippua jäi tuollaiseksi vaaleaksi, olen nimittäin nähnyt kuvia väriaineettomista kurkkusaippuoista, jotka ovat kauniin vihreitä.

Otin jo uudet kuvat näistä saippuoista, koska näin pimeällä ilmalla saan helpommin onnistuneita kuvia. Harmikseni en saa kuvia kameran muistikortilta pois. Vika on tietokoneessa, joka on muutenkin temppuillut viime aikoina sen verran, että jotain on tehtävä. Täytynee siis kirjoittaa muutama teksti valmiiksi loppuviikkoa varten, viikonloppu menee häissä ja koneen varmuuskopioinnissa ja uudelleenasennuksessa. Josko sitten ensi viikolla pääsisi taas asiaan.

Kookoskermasaippua 6.7.2012

Muotti

Olen jo pitkään halunnut tehdä maitosaippuaa, mutta syystä tai toisesta en ole siihen vielä ryhtynyt. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni asian suhteen niskasta kiinni ja tein itseasiassa kaksi erilaista saippuamassa, joista syntyi lopputuloksena neljää hieman erilaista saippuaa. Muista versiosta lisää myöhemmin omassa postauksessaan. Saippuanteosta tuli tällä kertaa hieman monimutkaista väri- ja lisäainesuunnitelmieni vuoksi, josta jotakin kertonee jo väkertämäni muotti. Muottina toimii n. 4 cm syvä leivinpelti, johon teippasin maitotölkeistä tehdyt väliseinät. Väliseinät eivät ole kovinkaan pitäviä, mutta se ei ollut tällä kertaa tarkoituskaan. Öljyjen määrä saippuamassassa on 750 grammaa, eli 1,5 kertaa tavallinen 500 gramman annos.

Halusin käyttää maidon sijaan kookoskermaa, koska siinä ylikuumenemisen ja värimuutosten riski on pienempi kuin tavallisessa maidossa. Massapohjan suunnittelin helpoksi, siinä on 40 % kovia rasvoja eikä kookoskerman lisäksi mitään raaka-aineita, mistä saattaisi seurata yllätyksiä. Ylirasvoitukseksi laitoin 4 %, koska kookoskermassa on rasvaa. Purkissa ei valitettavasti lukenut rasvaprosenttia, mutta se on luultavasti 18 - 23 % välillä, kuten muissakin merkeissä.

Saippuamassa odottelemassa

Kookoskermasaippua, ylirasvoitus 4 %.
375 g oliiviöljy
150 g kookosrasva
75 g manteliöljy
75 g palmuöljy
75 g kaakaovoi
105 g lipeä
188 g vesi
93 g kookoskerma

Kookoskermasaippuamassa

Liuotin lipeän minimimäärään vettä, kookoskerman lisäsin vasta kiisselivaiheessa. Tässä vaiheessa eteen ei ollut tullut mitään ongelmia, joskin oman haasteensa loi kahden saippuamassan yhtäaikainen valmistaminen. Sulatin siis ensin kookoskermasaippuan kovat rasvat, jotka lisäsin juoksevien öljyjen joukkoon. Sitten laitoin toisen saippuamassan rasvat sulamaan ja valmistin kookoskermasaippuan lipeäveden. Kaadoin sen rasvojen joukkoon ja annoin seoksen olla ihan rauhassa siihen asti, että sain toisen saippuamassan samaan tilanteeseen. Sekoitin massoja sauvasekoittimella vuorotellen, kunnes kumpikin oli ohuessa kiisselissä. Kookoskermasaippuaan muodostui sekoittaessa hassu "kettu" eli kuori pintaan, joka näkyy kuvassa sauvasekoittimen ympärillä, kun tarkasti katsoo. Kiisselivaiheeessa jaoin molemmat massat puoliksi. Puoleen kookoskermasaippuamassaa lisäsin 20 grammaa ohrajauhoa, jotta saisin saippuaan hieman kuorivuutta. Ohrajauho on karkeampaa kuin vehnäjauho, mutta ei kuitenkaan kovin karkeaa. Halusin saippuaa, joka kuorii hyvin hellävaraisesti, nähtäväksi jää miltä ohrajauho saippuassa tuntuu. Tämä massa sai jäädä täysin ilman väri- ja tuoksuaineita, koska halusin nähdä mikä on lopputulos ilman niitä. Massan kaadoin muottiin äärimmäiseksi vasemmalle. Massa oli kaatovaiheessa jo hieman jähmeää, jonka vuoksi se pysyi hyvin kolossaan, mutta työnsi väliseinää alaosasta sivulle.

Kookoskermasaippua äärivasemmalla

Loput kookoskermamassasta värjäsin titaanidioksidilla valkoiseksi. Tai yritin värjätä. Ensin sekoitin vajaan teelusikallisen titaanidioksidia öljyyn, mutta en saanut tätä mössöä sekoittumaan kunnolla saippuamassaan, joka oli jähmettynyt tässä välissä melkoisesti. Massaan päätyi titaanioksidia ehkä vajaa puoli teelusikallista, sekin huonosti sekoittuneena. Lisäsin vielä puoli teelusikallista titaanioksidia sekoitettuna veteen, mikä toimi paremmin ja lisäksi ohensi saippuamassaa sopivasti. Erotin massasta vielä noin kolmasosan sivuun ja värjäsin sen ensin violetilla saippuavärillä. Se näytti mielestäni rumalta, joten päädyin lisäämään seokseen sinistä. Lopputulos on vaalea violetti, joka vivahtaa hieman siniseen. Ihan kaunis väri, vaikka se näytti astiassa lähinnä harmaalta. Vaalean massan kaadoin muottiin toiseen koloon vasemmalta, violetin kaadoin siksakkina siihen päälle ja tein vielä S-kuviota tikulla. Sen jälkeen tein toisen saippuan valmiiksi. Massat jähmettyivät muotissa sen verran hyvin, että sain tehtyä vähän tekstuuria pintaan. Tässä vaiheessa älysin jättäneeni tuoksut kaikista massoista pois. Reunimmaisissa massoissa väri- ja tuoksuaineiden puute on tarkoituksellista, mutta värjätyt massat oli tarkoitus myös hajustaa. Kookoskermasaippuan tuoksu olisi ollut Gracefruitin lumi, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna väri ei ehkä ole siihen ihan omiaan.

Saippuamassat muotissa

Saippuamuotin osastojen koot eivät ole täsmälleen samat, eikä niiden ole tarkoituskaan olla. Vinoudella ei myöskään ole mitään merkitystä. Poistin nimittäin väliseinät sen jälkeen, kun pintakuviointi oli valmis, koska halusin massojen yhdistyvän. Tarkoituksena oli leikata eri kokoisia paloja ja sekoittaa eri massoja keskenään samana palaan. Tämä oli suunnitelma alusta lähtien, sen vuoksi väliseinätkin saivat olla huteria. Seinien poiston jälkeen kävin massojen välit vielä tikulla läpi, jotta sinne ei jäisi rakoja. Yhdistämisen vuoksi massojen piti olla jokseenkin yhtä tuoreita, jotta kaksivärinen saippua ei katkea käytössä. Muotin laitoin vielä jääkaappiin pariksi tunniksi, jonka jälkeen annoin sen odotella pöydällä vajaan vuorokauden ennen leikkaamista. Leikkausvaiheessa massa oli vielä jokseenkin pehmeää, joten sain pyöriteltyä reunoista helposti palloja.

Valmis saippualaatta

Parhaiten pintakuviointi onnistui kookoskermasaippuassa. Väreinä mieluisimmat ovat kelta-vihreä sekä kummatkin kookoskermasaippuat (valko-violetti ja reunimmainen vasemmalla), toki myös vaalea oikeassa reunassa on kiva, mutta jotenkin niin tavallinen. Ohrajauho antoi värittömään kookoskermasaippuaan yllättävän paljonkin väriä, olisi ollut hauska laittaa osa myös ilman sitä, jotta luonnollinen väri olisi näkynyt. Ohrajauhosta tuli saippuaan myös hauskat pilkut, odotan innolla että saan kokeilla tätä käytössä. Titaanioksidilla valkaistusta massasta tulikin lopulta sopivan vaaleaa, tosin se näkyy violetin alta harmillisen vähän näin päältä katsottuna. Massa oli kaatovaiheessa sen verran paksua, ettei violetti uponnut sen sekaan, lisäksi violettia massaa oli vähän liikaa.

Leikkasin saippuat hieman eri kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi tarkoituksella, jotta sain yhdisteltyä eri värisiä massoja. Saippuoista tuli ihan hauskoja, tällä hetkellä suosikki on ulkonäön puolesta ehdottomasti tuo ohrajauhoa sisältävä saippua. Tuoksu saippuoissa oli jo alkuun varsin mieto, lisäaineet vähentävät myös tuoreen saippuan hajua. Tuoksuttomuus ei haittaa yhtään, eihän sitä suihkussa kuitenkaan haista. Valmistusprosessista ja muista samalla kertaa syntyneistä saippuoista kerron lisää tulevissa postauksista, tästä tulee muuten ihan liian pitkä juttu.

Näin jälkeenpäin tuoksuteltuna saippuoiden tuoksu on hieman erikoinen, eikä juurikaan muistuta sitä tavallista tuoreen saippuan tuoksua. Tuoksu on varmasti peräisin kookoskermasta, enkä tällä hetkellä siitä juurikaan pidä. Toivottavasti se laimenee ajan kanssa. 

Suloinen suolasaippua 27.6.2012

Kotikemistin blogista sain inspiraation tehdä pitkästä aikaa suolasaippuaa kasvojen pesuun, vaikka sitä voi toki käyttää myös vartalon pesuun. Olen käyttänyt tähän asti puhdistukseen puhdistusemulsiota ja silloin tällöin pelkkää öljypuhdistusta, mutta välillä laiskuuttani myös pelkkää suolasaippuaa. Suolasaippuani vaahtoaa ihan hyvin, kunhan kastelen sen hyvin ja käytän riittävästi vettä. Se puhdistaa meikin ja lian todella hyvin, mutta koska ylirasvoitus on vain 7 % ja puolet massasta on kookosrasvaa, se myös kuivattaa hieman. Olen oikeastaan ihastunut suolasaippuaan vasta nyt, se on kauniin keltainen ja koostumukseltaan ihanan sileän kova, kuin taikataikinaa. Kun sain Pienestä Tuoksukaupasta uusia värejä, päätin välittömästi kokeilla myös niitä.

Kaikki kauniit saippuat

Suolasaippua kasvoille, ylirasvoitus 20 % 
200 g kookosrasva
150 g palmuöljy
125 g oliiviöljy
25 g risiiniöljy
160 g vesi
82 g lipeä
n. 800 g hienoa, paakkuuntumisenestoaineetonta merisuolaa

Nestemäistä vihreää, punaista ja sinistä saippuaväriä

Tuoksuiksi litsean ja laventelin eteeristä öljyä sekä GF:n Orchard Fruits -tuoksuöljyä

Saippuat muotissaan

Kuten kuvista voi päätellä, en tälläkään kertaa halunnut tehdä kaikkea ihan yksinkertaisesti. Halusin kokeilla kaikkia värejä erikseen, mutta myös nähdä millaista violettia saan sinisellä ja punaisella aikaiseksi. Värejä tuli siis neljä. Lisäksi käytin kolmea eri tuoksua, ainoastaan vihreä ja sininen saippua ovat keskenään saman tuoksuisia. Vaalean violetista saippuasta tuli luonnollisesti laventelin tuoksuinen, vihreään ja siniseen laitoin tuoksuksi litsean eteeristä öljyä. Punaista mietin jonkin aikaa, kunnes päätin laittaa siihen Orchard Fruits -tuoksuöljyä, joka on mieto, mutta makean hedelmäinen tuoksu.

Kiisselivaiheessa jaoin massan neljään osaan, joihin lisäsin värit ja tuoksut. Värejä käytin 6 - 7 tippaa, jotta sain sopivan vaalean, pastellisen sävyn. Tuoksuja käytin nenätuntumalta, kun en jaksanut kaivaa lääkelaseja mittausta varten. Kuhunkin massakuppiin lisäsin n. 200 g suolaa, jonka sekoitin vähän kerrallaan huolellisesti massan joukkoon. Suolaa olisi voinut laittaa enemmänkin, mutta halusin varmistaa sen että saan massat helposti muottiin. Suolan sekoituksen tein massoihin yksi kerrallaan, jonka jälkeen laitoin massan heti muottiin, jotta se ei jähmettyisi liikaa. Onneksi mieheni oli tässä vaiheessa vähän apuna, koska työntelin kuppeja ja astioita milloin mihinkin pois tieltä. Touhusta seurasikin mukava määrä tiskiä: neljä värin sekoituskuppia, lipeäastia, massanvalmistusastia, lusikoita, kaapimia, muotteja, talouspaperiruttuja, sauvasekoitin sekä mukava määrä kaikenlaisia muita kippoja ja kuppeja.

Saippuat olivat muoteissaan puolisen vuorokautta, sitten lykkäsin ne muutamaksi tunniksi pakkaseen jotta sain ne ehjänä muotista irti. Suorakaiteen muotoisen palasen leikkasin ongelmitta kolmeen pienempään palaan.

Lopputulos miellyttää minua todella paljon, nämä saippuat ovat mielestäni kovin söpöjä. Niitä täytyy tietenkin käydä usein kurkistelemassa, kokeilemassa ja tuoksuttelemassa, mutta käyttöön ne saa valitettavasti vasta kolmen viikon päästä. Sinisistä ja vihreistä paloista tuli ulkonäöltään ehdottomia suosikkejani, värit ovat ihanan raikkaat ja kevyet.

Muottiviritelmä

Mieheke oli puuhaillut yli jääneet saippuamassat silikoniseen vuokamuottiin sillä aikaa, kun itse viimeistelin muita massoja ja laitoin niitä muottiin. Lopputuloksena syntyi n. 6 cm x 4 cm x 5 cm pala, jonka jaoin vielä kolmeen osaan. Varsin suloinen saippua, eikö totta? Tuoksu on tosiaankin melkoinen sekoitus, koska siinä on kolmea eri tuoksuista massaa.

Sateenkaarisaippua

Kunhan saippuat ovat kovettuneet vielä jonkin aikaa, aion siistiä rosoisia reunoja hieman. Kaiken kaikkiaan paloista tuli varsin siistejä, mutta muutamat lohkeilivat hieman reunoiltaan. Muruset reunoissa ovat toki vain esteettinen haitta, mutta haluan silti siistiä ne.

Tomaattiporkkanasaippua 16.6.2012

Olin suunnitellut rauhallisen lauantain, jonka vuoksi teinkin emulsiovoiteet pariksi - kolmeksi viikoksi eteenpäin jo perjantaina. Lauantaina ohjelmassa oli kulmakarvojen muotoilu ja värjäys, muuttoapuna toimimista ja illalla pelkkää oleskelua. Iltapäivällä kuitenkin iski saippuapakkomielle. Olin tutkiskellut kaikenlaisia kuvia ja ohjeita huvikseni ja takaraivoon oli juurtunut ajatus värjäyksestä tomaatti- ja porkkanamehulla. Oli kertakaikkiaan pakko lähteä ihan erikseen kauppaan ostamaan mehua, koska tietenkään sitä ei valmiina kotona ollut. Tomaattimehua löysinkin, mutta porkkanamehu jäi saamatta. Onneksi keksin käyttää porkkanamehun sijaan karoteeniöljyä, jolla saisin värin lisäksi myös lisähoitoa. Porkkanasaippuan pitäisi muutenkin olla varsin hyväksi iholle, se kuulemma tasoittaa ihon väriä, puhdistaa ihohuokosia ja suojaa auringon aiheuttamilta vahingoilta. Näin väitetään, mutta toki on asia erikseen kuinka paljon saippua oikeasti voi ihoa suojata, se kun kuitenkin on pois pestävä tuote..

Mutta asiaan. Halusin siis tehdä porkkanalla ja tomaatilla värjätyn saippuan, kuitenkin niin että porkkanan tummempi oranssi ja porkkanan melko kirkas keltainen ovat erikseen. Tämän vuoksi jouduin tekemään kaksi eri saippuamassaa, koska tomaattisaippuassa liotin lipeän tomaattimehuun ja porkkanasaippuassa veteen, karoteeniöljyn lisäsin vasta kiisselivaiheessa. Tein molemmat kuitenkin samalla reseptillä yksinkertaisuuden vuoksi, massathan täytyi tehdä samaan aikaan, jotta saisin ne samaan muottiin. Jotta touhu ei olisi mennyt liian yksinkertaiseksi, päätin lisätä myös perunajauhoa mukaan. Lisäksi tomaattimehussa oli valmiina suolaa ja sokeria, joten ylikuumenemisriskikin oli olemassa. Tein ohjeen hieman korkeammalla ylirasvoituksella, jotta saan varmasti hellävaraista vartalosaippuaa. Perunajauho lisää saippuaan silkkistä, mukavasti liukuvaa tuntua, vaikutus vaahtoon jää nähtäväksi.

Tomaattisaippuamassa

Tomaattisaippua, ylirasvoitus 9 %
60 g kookosrasva
15 g risiiniöljy
15 g kaakaovoi
45 g rypsiöljy
150 g oliiviöljy
15 g manteliöljy
98 g tomaattimehu
20 g vesi
39 g lipeä

5 g jojobaöljy ja 1 rkl perunajauho
Litsean ja mandariinin eteerinen öljy, yht. 10 ml

Porkkana- ja tomaattisaippuamassa

Porkkanasaippua, ylirasvoitus 11 %
60 g kookosrasva
15 g risiiniöljy
15 g kaakaovoi
45 g rypsiöljy
150 g oliiviöljy
15 g manteliöljy
84 g vesi
39 g lipeä

7 g manteliöljy ja 1 rkl perunajauho
10 ml karoteeniöljy
Litsean ja mandariinin eteerinen öljy, yht. 10 ml

Laitoin tomaattimehun pakastimeen valitettavasti hieman liian pitkäksi aikaa. Sitä oli niin vähän, että sehän jäätyi varsin nopeasti ja jouduin sulattelemaan sitä hetken. Kiinteät rasvat olin jo sulattanut, juoksevat öljyt lisäsin viileänä niiden joukkoon, jotta lämpötila vähän laskisi. Lipeä ei meinannut liueta tomaattimehuun millään, vaan kovettui levyksi, joten jouduin lisäämään joukkoon hieman vettä. Siivilöin lipeätomaattimehun vielä pariin kertaan, jotta joukkoon ei varmasti jää yhtään liukenematonta lipeää. Porkkanasaippuan aloitin sekoittamalla perunajauhon veteen. En ollut varma, miten perunajauho tulisi lisätä ja maissitärkkelyksellekin löysin kaksi eri tapaa (kiisselivaiheessa tai lipeäveteen ennen lipeää), joten päätin kokeilla molempia. Tomaattisaippuaan halusin lisätä perunajauhon kiisselissä, joten porkkanasaippuassa päätin kokeilla lipeäveteen liuottamista. Kuka osaa arvata, kuinka tässä kävi? Kun lisäsin lipeän perunajauhoveteen, seos liisteröityis ja "paloi" kiinni kattilan pohjaan, joten minulla oli n. 1,5 dl lipeäperunajauholiisteriä. En uskaltanut käyttää tätä seosta ollenkaan, joten jouduin tekemään kokonaan uuden lipeäveden porkkanasaippualle. Jatkossa tiedän laittaa perunajauhon öljy- tai vesitilkkaan sekoitettuna kiisselivaiheessa. Karoteeniöljyn, perunajauho-öljyseoksen ja muut lisäaineet lisäsin kiisselivaiheessa.

Tomaattisaippuan perunajauhon sekoitin viiteen grammaan jojobaöljyä, joka sitten loppuikin joten porkkanasaippuaan lisäsin jauhon manteliöljyyn sekoitettuna. Käsi vähän lipsahti tässä kohtaa, joten manteliöljyä lurahti joukkoon vähän enemmän. En antanut sen häiritä, ylirasvoitus saippuassa on kokonaisuudessaa siltikin vain 10 %. Loppuaika saippuanteossa sujuikin varsin yllätyksettömästi, joten pääsin ottamaan hieman kuviakin. Tuoksuina käytin turvallisia, sitruksen tuoksuisia eteerisiä öljyjä, jotka myös sopivat saippuan väriin varsin hyvin. Kaadoin saippuamassat silikonikukkamuottiin ja kokeilin hieman erilaisia värjäystekniikoitakin. Muutamaan kukkaan laitoin eri värisiä terälehtiä, loput massasta pyöräytin In the pot swirl -tekniikalla ja kaadoin muotteihin. Muotit laitoin jääkaappiin pariksi tunniksi.

Jäätyneet saippuat

Väri oli alkuun yllättävän kirkas

Koska saippua ei vielä kahdessa vuorokaudessakaan ollut kovettunut tarpeeksi, jotta saisin palat ehjänä muoteista pois, päädyin laittamaan muotit pakkaseen muutaman tunnin ajaksi. Muotista poistaminen oli tarpeellista ihan senkin takia, että joskus muotti saattaa estää saippuan kovettumista, kun ilma ei pääse tarpeeksi hyvin massaan käsiksi. Jäätyneet saippuat olikin paljon helpompi poistaa muoteista ja siirtää hyllyyn kuivamaan. Näiden saippuoiden olen antanut kuivaa ihan olohuoneen kirjahyllyssä, jossa ne saavat reilusti ilmaa mutta auringonvalo ei kuitenkaan pääse niihin käsiksi. Tuoksu oli alkuun varsin huumaava, onhan sitä 600 gramman rasvamäärässä yhteensä 20 ml.

Saippuat nyt

Saippuat olivat pitkään varsin pehmeitä, mutta nyt parin viikon jälkeen ne ovat kovettuneet jo hyvin. Annan näiden silti kypsyä tavallista pidempään, jotta ne kovettuvat mahdollisimman koviksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevää käyttää enemmän kiinteitä rasvoja, tässä reseptissä niitä on vain 25 %. Ylirasvoitusprosentti on kuitenkin 10 %, joten varmaan 40 % määrä kovia rasvoja olisi ollut varsin hyvä. Kuvista voi ehkä jonkin verran erottaa noita eri väreillä värjättyjä terälehtiä, mutta in the pot swirl ei näin lähellä toisiaan olevilla väreillä oikein onnistu. Tai onnistuuhan se, mutta lopputuloksessa värit sekoittuvat toisiinsa niin paljon, etteivät ne erotu. Tomaattisaippuan väriä saa syvennettyä lisäämällä massaan tomaattisosetta tai -pyrettä, kuvittelisin että porkkanasose tai -raaste voisi tehdä saman porkkanasaippualle.

 Nyt täytyy vielä ainakin pari viikkoa odottaa, ennen kuin näitä saippuoita voi kokeilla. Miisa-tyttönen odottelee myös varsin kiinnostuneena saippuoiden valmistumista, kuten kuvasta näkyy. Kiinnostuneille tiedoksi, että Miisa on n. 7-8 -vuotias leikattu maatiaistyttökissa, joka on ollut meillä n. 6,5 vuotta. Pelastin sen, kun eräs tuttavani uhkasi luovuttaa sen eläinsuojeluyhdistykselle, jollen anna sille kotia.

Nyt siirryn kesän viettoon, enkä makaile tässä sohvalla koneen ääressä loppu päivää. Aurinko paistaa, joten taidan siirtyä samaan puuhaan kuin pisimpään meillä ollut kissamme, Mauno (7-v leikattu maatiaispoika), joka osaa ottaa ilon irti auringosta. Kissoja meillä on yhteensä neljä, saa nähdä josko muutkin pääsevät tähteilemään tänne joskus.

Auringossa

Saippuaa

Käyn läpi hieman useammman saippua kerralla, koska kolme viikkoa sitten tehtyjen lisäksi muutamia vanhempia tapauksia on kokonaan unohtunut blogista. Reseptit, kuvat ja muut tiedot on kiva saada tänne ihan senkin takia, että voin jatkossa hyödyntää niitä itsekin.

Ensimmäisenä joskus tammi-helmikuussa tehty hunajasaippua. Luin ja tutkin kaikenlaisia reseptejä silloin ja jostain syystä syntyi välttämätön pakko päästä kokeilemaan hunajasaippuaa. Tällä kertaa en käyttänyt maitopurkkia muottina, vaan laakeaa uuninpellin tyyppistä astiaa, jonka päällystin leivinpaperilla. Tämä toki mahdollisti myös pinnan kuvioinnin tai muotoilun, joka ei kuitenkaan valmiissa saippuassa erotu hirveän hyvin koska massa ei ollut kuviointivaiheessa riittävän paksua. Pinta näyttää ainoastaan hieman epätasaiselta, aaltoilevalta mutta silti sileältä. Väriä en halunnut käyttää, koska halusin nähdä, mikä saippuan luonnollinen väri on. Toisaalta tuoksuöljy värjää jonkin verran. Mehiläisvahaa reseptissä on 25 g ja hunajaa myöskin 25 g. Ylirasvoitus on 7 %. Muina raaka-aineina oliivi-, rypsi- ja risiiniöljy sekä kookosrasva ja rasvojen yhteismäärä siis 500 g. Tuoksuna GF:n sitruuna. Saippuasta tuli mielestäni varsin kivan näköinen, joskin se saisi olla paksumpikin. Tuoksua ei juurikaan enää tunnu, vaikka sitruuna-hunaja olisikin ollut ihana. Pitäisi varmaan käyttää enemmän tuoksua seuraavalla kerralla. Vaahtoaa varsin mukavasti hunajan, risiiniöljyn ja kookosrasvan ansiosta, mutta on kuitenkin hellävarainen. En oikein sen tarkemmin osaa sanoa, millainen tämä on käytössä koska en ole vähään aikaan käyttänyt. Pitänee ottaa uusi pala käyttöön, nyt saippua on jo viisi-kuusi kuukautta vanha joten kypsymisaikakin on ollut varsin mukava.

Hunajasaippua

Hunaja-mehiläisvahasaippuan tekemisessä on omat kommervenkkinsä, jotka kannattaa pitää tarkkaan mielessä. Ensin kannattaa tehdä lipeävesi, joka saa jäähtyä rauhassa ja kunnolla huoneenlämpöiseksi, vaikkapa kylmässä vesihauteessa. Sitten sulatetaan öljyt ja mehiläisvaha. Seos ei saa jäähtyä liikaa, muuten mehiläisvaha alkaa rakeistumaan. Lipeä sekoitetaan rasvoihin todella varovasti, vähän kerrallaan, koska seos kuohuu ja vaahtoaa. Sekoittamisessa käytetään lusikkaa kunnes vaahto on hävinnyt, jonka jälkeen otetaan sauvasekoitin käyttöön. Hunaja sekoitetaan mukaan kiisselivaiheessa. Hunajasaippua kannattaa laittaa laakeaan tai pieneen muottiin ja jääkaappiin, jotta massa ei ylikuumene. Laakealle muotille riitti tunnin jääkaappijäähdytys, mutta paksumpi muotti vaatii pidempää aikaa. Saippua oli hieman tahmainen ja pehmeä vielä vuorokaudenkin kuluttua, mutta leikkasin sen silti ja tein ylijäämäosista palloja tulevaa käyttöä varten. Hunajasaippuaa aion ihan varmasti tehdä jatkossakin, en tosin tiedä milloin koska kaikkea uutta kokeiltavaa tuntuu ilmaantuvan lähes jatkuvasti.

"Ympyräsaippua"

Seuraavan saippuan suunnittelin palashampooksi 4 %:n ylirasvoituksella. Rasvoina saippuassa on risiiniöljy, kookosrasva, kaakavoi, sheavoi, oliiviöljy ja rypsiöljy. Kiisselivaiheessa lisäsin vielä yhden teelusikallisen veteen liuotettua sokeria. Tuoksuna on Limettisokeri -tuoksuöljy (ei GF:n), jonka kyllä haistaa selkeästi. Käytin sitä täyden 10 ml:n pullon. Ihana, karkkinen tuoksu, joka ei näytä enää kuuluvan Pienen tuoksukaupan valikoimaan. Massan väri oli tuoreena kaunis, aavistuksen vihertävä verrattuna tavalliseen vaaleaan oliivi-kookosmassaan. Tuoksuöljy taisi kuitenkin värjätä saippuan vaalean rusehtavaksi. Pidin saippuaa jääkaapissa tunnin, mutta saippuaan jäi silti ruma geelirympyrä keskelle, koska muotti (maitopurkki) oli liian syvä. Olisi kannattanut tehdä laakeaan muottiin. Muuten varsin hyvä saippua, mutta itseäni saippuan  ruma ulkonäkö häiritsee. Tämä on ollut viime aikoina kuitenkin ihan vakikäytössä sekä vartalolle että hiuksille ja miehen mielestä nuo geeliympyrät ovat kuulemma hauskat. Vaahtoa mukavasti, mutta vaahto tuntuu varsinkin hiustenpesuun olevan hieman liian lyhytkestoista, koska se ikäänkuin loppuu kesken, jopa häviää.

Sitten olikin pidempi tauko saippuan tekemisessä, kunnes yhtäkkiä syttyi sisäinen palo tehdä piparminttusaippuaa. Aioin ensi alkuun käyttää nesteenä piparminttuteetä, mutta hylkäsin idean kun luin, että se saattaa muuttaa saippuan värin kellertävän oranssiksi. Päädyin käyttämään vihreää nestemäistä saippuaväriä (Forest Green) ja piparmintun eteeristä öljyä.

Piparminttusaippua

Tässä väri näkyy paremmin, s

Jaoin massan kiisselivaiheessa kolmeen osaan, joista yhden värjäsin tumman vihreäksi ja yhden vaaleammaksi. Yhden osan jätin värjäämättä. Kaadoin näitä massoja muottiin vuorotellen, mutta en sekoittanut massaa lopuksi, jolloin väri jäi tuollaisiksi läiskiksi. Piparmintun tuoksu on edelleen varsin vahva, käytinkin sitä lähes 10 ml puoleen kiloon rasvoja. Rasvoina saippuassa on risiiniöljy, oliiviöljy, kaakaovoi ja kookosrasva, ylirasvoitus on vain 2 % koska tämä on tarkoitettu hiusten pesuun.

Jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä voinut säästää tuon piparmintun eteerisen öljyn ja saippuavärin ihan tavalliseen käsi- tai vartalosaippuaan, ajatus hiustenpesusta vihreällä piparminttusaippualla tuntuu kieltämättä vähän oudolta. Nyt jälkeenpäin hieman hirvittää, tuliko väriä sittenkin liikaa koska vihreä on niin tummaa. Toisaalta 10 ml:n väripullosta on vielä ainakin puolet jäljellä. Saippuan pintaan muodostui hauska, vihertävä huurre joka lienee kalsiumkarbonaattia eli saippuatuhkaa.

Ihan kuin siinä olisi silmät, nenä ja suu

Toinen oli testisaippua. Minulla on roikkunut palmuöljyä kaapissa varmaan pari kuukautta ja päätin, että on aika kokeilla sitä ihan käytännössäkin. Pidin reseptin yksinkertaisena, jotta näen varmasti palmuöljyn vaikutukset. Rasvoina on kookosrasvaa, oliiviöljyä ja 100 g palmuöljyä, rasvoja yhteensä 500 g. Värinä on tuttu ja turvallinen kaakaojauho, tuoksuna GF:n suklaa. Näyttää vähän Paula-vanukkaalta :) Testasin juuri, miten saippua pesussa käyttäytyy ja sehän vaahtoaa ihanasti! Palmuöljy taisi päästä suosikkilistalle. Ylirasvoitusprosentti tässä saippuassa on 4 %. Kaakaojauhoa saattoi jälleen kerran tulla liikaa, mutta en muista paljonko sitä tarkalleen laitoin joten täytynee odottaa ja testata, valuuko saippuasta ruskeaa nestettä käytössä. Tuoksusta en alkuun pitänyt, mutta saa nähdä mitä saippuan kypsyessä tapahtuu. GF:n sulkaan pitäisi värjätä ruskeaksi, joten nähtäväksi jää myös se, mitä vaaleille laikuille tapahtuu.

Kaakaopalmusaippuan pintaa

Tämän saippuan pinta lohkeili geelivaiheen jälkeen ihan aavistuksen ja siihen muodoistui hauska, valkea tai vaaleahko kerros, joka taitaa olla kalsiumkarbonaattia. Lipeää se ei ainakaan ole.

Vielä on yksi saippua esittelemättä, eli eilisiltainen projektini. Sitä saatte kuitenkin odotella hetken aikaa, koska se ei ole päässyt vielä edes muotista ulos :) Pahoittelen tässä tekstissä esiintyviä asetteluomituisuuksia, varsinkin noiden kappaleiden välien kanssa, mutta blogger kenkkuaa enkä kerta kaikkiaan saa niitä välejä nyt kohdilleen.

P.S. Kannattaa käydä kurkkaamassa Karkkipäivä -blogin kirjoitus vierailusta Flow kosmetiikan tehtaalla, se oli ainakin minun mielestäni varsin kiinnostava kirjoitus. Toivottavasti blogin kirjoittaja ei pane pahakseen tätä linkitystä, mutta omassani ja varmaan lähes jokaisen kotikemistin takaraivossa kutkuttaa pieni ajatus siitä, josko joskus saisi omaa kosmetiikkaa johonkin myyntiin. Flow kosmetiikka eli entinen Vihreä Kosmetiikka on mielestäni yksi hieno esimerkki siitä, kuinka tässä onnistutaan. Tuotteet ja niiden pakkaukset ovat kauniita, luonnollisia mutta kuitenkin tyylikkäitä ja nettisivut on erittäin hyvin toteutettu. Nettisivuilta löytyy tuotteista myös hyvät selostukset ja inci-listat. Tuotteet itsekin ovat varmasti kehun arvoisia, mutta olen valitettavasti kokeillut vain yhtä saippuaa, josta olen blogissakin tainnut joskus mainita. 

Päivitys 19.6.2012
Muutama päivä sitten otin käyttöön hunajasaippuan hiusten ja vartalonpesuun ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Miehen mielestä saippua ei vaahtoa yhtä hyvin kuin aiemmat, mikä voi olla osittain tottakin. Toisaalta vaahto on kestävämpää, eikä se häviä latvoistani yhtä nopeasti kuin muilla saippuoilla. Pidempiin hiuksiin (miehellä n. 1,5 cm) saippua myös vaahtoaa paremmin. Aavistuksen sitruunaista tuoksua myös tuntee, mutta vain kunnolla tuoksuttelemalla.

Päivitys 4.7.2012
Ajattelin ensin, ettei tuo hunajasaippua sovellu hiuksilleni, koska takaraivolle jäi tahmainen läiskä, kun olin useamman kerran sillä pessyt. Siirryin siksi ensin takaisin "ympyräsaippuaan", josta on muuten perheessä tykätty todella paljon. Sillä saa kyllä komean vaahdon aikaiseksi, kunhan käyttää kasteltua saippuaa ja riittävästi vettä. Hiukseni jäivät edelleen tahmaisiksi, joten siirryin vihreään piparminttusaippuaan. Se vaahtoaakin varsin komeasti, olen oikein ihastunut. Piparmintun tuoksu on edelleen selvä, mutta ei liian voimakas. Vaahto on selvästi vihreää, joten väriä voisi olla vähemmänkin. Tykkään saippuasta kuitenkin niin paljon, ettei värikäs vaahto haittaa. Hiusten tahmaisuus jatkui edelleen, mutta se johtui ilmeisesti ainejäämistä, jotka poistettuani kaikki on nyt muutaman päivän ajan ollut hyvin. Jotain ihon kunnosta kertonee se, että voin käyttää tätä saippuaa koko vartalon pesuun, enkä siltikään tarvitse paksua vartaloemulsiota kuin kerran tai kaksi viikossa.

Avomieskin tykkää tästä vihreästä kuulemma ainakin nyt kesällä enemmän kuin tuosta ympyräsaippuasta, karitevoin pois jättäminen ja pienempi ylirasvoitus teki saippuaan itseasiassa varsin ison eron. Iho tuntuu pesun jälkeen paljon nahkeammalta, mutta itse saippuakin on ihan eri tuntuinen, ei yhtään niin liukkaan limainen kun karitevoita sisältävät saippuani.

Kaakaosuihkusaippua

Tajusin vasta vähän aikaa sitten, että olen tehnyt lähes kaikki saippuat oliiviöljysaippuaa lukuun ottamatta samalla reseptillä ja muutellut vain lisukkeita. Voitte uskoa, että vähän harmittaa, varsinkin kun kookosrasva-oliiviöljysaippua kuivattaa ihoani liikaa. Voin käyttää näitä saippuoita lähinnä hiusten- ja käsien pesuun enkä muuhun. Tietenkin voin luovuttaa niitä eteenpäin, koska ne saattavat soveltua muiden käyttöön. Suolasaippuaa aion kuitenkin kokeilla, kunhan se on kypsynyt, koska suola voi muuttaa reseptin ihan toimivaksi.

Aloin erheen huomattuani tietysti välittömästi suunnittelemaan oikein hellävaraista saippuaa, joka soveltuisi omaan käyttööni. Tein ensin reseptille ”perustan”, jota lähdin suunnittelemaan eteenpäin lukemalla erilaisia ohjeita ja kokemuksia. Pohjaksi otin kookosrasvan ja oliivin, kuten ennenkin mutta vähensin kookosrasvan määrää reilusti. Risiiniöljy tuo saippuaan vaahtoavuutta, kaakaovoi lisää kovuutta ja karitevoi hellävaraisuutta. Meinasin alun perin tehdä saippuasta tuoksuttoman, mutta päätin viime hetkellä laittaa mukaan kaakaojauhetta ja kokeilla samalla hieman kuviointia.

Kaakaosuihkusaippua, 8 % ylirasvoitus
250 g oliiviöljy
150 g kookosrasva
50 g risiiniöljy
25 g kaakaovoi
25 g karitevoi
130 g vesi
68 g lipeä
7 g kaakaojauhe

Tein saippuan kylmämenetelmällä, mutta tällä kertaa en vaivautunut mittaamaan seosten lämpötiloja ennen yhdistämistä. Kiisseli syntyi melko nopeasti, jonka jälkeen erotin kaksi kolmasosaa massasta ja sekoitin siihen kaakaojauheen. Massan paino on tällä kertaa ihan oikeasti punnittu, mutta käytin samaa prosenttimäärää kaakaojauholle kuin ruutusaippuassa (1,6 %). Seuraavaksi kaadoin värjäämätöntä massaa norona pyöritellen värjätyn massan sekaan ja pyöräytin seosta vielä pari kertaa lusikan varrella. Massan kaadoin maitotölkkimuottiin ja annoin kovettua peittelemättä noin 4,5 tuntia.

Valitettavasti jouduin leikkaamaan massan hieman liian pehmeänä, mutta en uskaltanut antaa sen odottaa aamuun asti. Saippua säilytti muotonsa hyvin, mutta siitä jäi käsiin paljon tahmaa ja geelivaihe oli vielä kesken. Palojen keskelle jäi siis tummempi rengas, mutta saa nähdä kuinka paljon se vaalenee ajan kanssa. Tuoksu on ollut alusta asti hyvä, paljon vahvempi kaakaon tuoksu kuin edellisellä kerralla. Tuoksu tulee vielä vahvenemaan, kunhan kypsyminen edistyy. Myös kuviointi onnistui ihan hyvin näin ensimmäiseksi kokeiluksi. Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen, valitettavasti saippuaa pääsee kokeilemaan aikaisintaan 5. helmikuuta, jos silloinkaan.

Päivitys 15.4.2012
Saippua on muuten varsin hyvää, mutta valitettavasti siitä lähtee hieman väriä. Kyllähän se pesee silti, mutta tummanruskeaa nestettä valuu saippua-alustalle. Lisäksi saippua värjää hieman sientä. Väri kyllä peseytyy pois, mutta harmillista se on silti. Ensimmäisessä kaakaojauheella värjätyssä saippuassa tätä ongelmaa ei ollut. Ongelma johtuu liiasta kaakaojauheesta. Jostain muistan lukeneeni, ettei 2 % kaakaojauhetta vielä värjää vaahtoa tai mitään muutakaan, mutta en tiennyt mistä kyseinen 2 % pitää laskea. Ensimmäisessä saippuassa laskin kaakaojauheen määrän rasvojen määrästä, tässä reseptissä laskin sen saippuamassan kokonaismäärästä. Ilmeisesti kaakaojauheen määrä tulisi siis suhteuttaa rasvojen määrään.

Viime hetken villitystä: joululahjaprojekti, osa 2

Perjantaina siis innostuin vielä tekemään kaksi erää saippuaa – ikään kuin muuten ei olisi ollut tarpeeksi tehtävää. Olin kuitenkin jo alun perin halunnut ehdottomasti laittaa pakettiin myös suolasaippuan, joka oli vielä tekemättä. Lisäksi innostuin kokeilemaan paprikajauheella värjäystä.

Suolasaippua 23.12.2011

250 g kookosrasvaa

200 g oliiviöljyä

50 g rypsiöljyä

140 g vettä

75 g lipeää

1 kg hienoa merisuolaa (paakkuuntumisenestoaineetonta)

Litsean eteeristä öljyä

Tein saippuan kylmämenetelmällä. Tuoksun lisäsin kiisselivaiheessa ja suolan sekoitin joukkoon vasta viimeisenä. Käytin paakkuuntumisenestoaineetonta suolaa (luontaistuotekaupasta), koska ilmeisesti jotkut ovat saaneet paakkuuntumisenestoaineesta allergiaoireita. Valmiin seoksen kaadoin maitopurkkeihin ja annoin olla pöydällä peittämättömänä kunnes saippua tuntui sopivalta leikattavaksi (n. 2 – 2,5h). Poistin saippuan varovasti muotista ja leikkasin terävällä, isolla veitsellä hyvin varovasti, jotta en murtaisi paloja. Yksi pala lohkesi keskeltä, mutta muuten palat pysyivät täysin ehjinä. Valmiit palat laitoin kenkälaatikossa kaappiin kuivamaan vielä muutamaksi tunniksi ennen paketointia. Rypsiöljy antaa saippuaan kauniin, aavistuksen kellertävän sävyn. Litsea on todella pirteä tuoksu saippuassa, sitruunainen ja raikas olematta kuitenkaan yleispesuainemainen. Saippua on todella painavaa verrattuna muihin saippuoihin, mutta se ei liene mitenkään yllättävää. Lipeän testasin vasta illalla, se vasta olikin makuelämys!

Tangerine-saippua 23.12.2011

250 g kookosrasva

250 g oliiviöljy

140 g vesi

75 g lipeää

paprikajauhetta

Tangerine-tuoksuöljyä

Tämänkin tein kylmämenetelmällä. Tuoksun sekoittamisen jälkeen jaoin massan puoliksi ja lisäsin toiseen kuppiin paprikajauhetta vähän kerrallaan, kunnes väri oli mielestäni sopiva (yhteensä ehkä 1 – 1,5 teelusikallista). Kaadoin muottiin vuorotellen värillistä ja värjäämätöntä massaa, lopuksi pyöräyttelin vielä pitkällä kepillä. Muotin laitoin kylmälaukkuun sanomalehtimyttyjen alle. Tällä kertaa massa geelautui kokonaan, en tiedä johtuiko se synteettisestä tuoksusta vai paprikasta. Geelivaiheessa siirsin massan kylmälaukusta pöydälle ylikuumenemisen välttämiseksi. Saippua oli valmista leikattavaksi yllättävän nopeasti, ehkä kolmen – neljän tunnin päästä muottiin laittamisesta. Saippuan väri on mielestäni ihan hauska ja tuoksu hyvä, sopivan mieto koska käytin tuoksuöljyä vain noin 5 millilitraa.

Näiden lisäksi olimme avomiehen kanssa askarrelleet myös saippua-alustat. Teimme puunvärisestä 0,8 mm paksusta pyörölistasta ritilät, joissa oli kaksi pätkää rimaa alapuolella ja viisi yläpuolella. Puukepit kiinnitimme toisiinsa puuliimalla, koska pienimmätkin naulat halkaisivat listan. Lopuksi laitoimme päälle vielä kolme kerrosta decoupage-lakkaa. Ritilöille löysin neliönmuotoiset, posliiniset alustat Paperikuusta.

Lopulta paketteihin tuli siis emulsiovoide, kaksi voidetuoksua, huulirasva, kuutta erilaista saippuaa, saippua-alusta sekä vielä jokaiselle pieni paketti suklaata, teetä tai jotakin muuta mukavaa. Saippuoille tein vyötteet askartelukaupasta ostamastani himmeän kullanvärisestä, käsintehdystä paperista, jonka sidoin organzanauhalla. Vyötteen taakse laitoin vielä pienen etiketin, jossa oli kyseisen saippuan ainesosat sekä päivämäärä, jolloin se on valmista käyttöön. Suolasaippuan kääräisin ensin ruskeaan paperiin, jotta siitä ei lähtisi murusia irti.

Korin pohjalle laitoin myös A4-paperin, jossa oli hieman ohjeita sekä ainesosaluettelot emulsiovoiteelle, voidetuoksuille ja huulirasvalle. Korin ympärille laitoin sellofaania ja lisäsin lahjanarurusetin. Paketista tuli lopulta mielestäni varsin hieno, tosin pyöreä kori olisi sellofaanin kanssa helpompi.

Vastaanotto oli parempi kuin odotin, yksi saajista on jo soitellut perään kysyäkseen, osaisinko tehdä vielä kuorintavoiteen ja kertoi samalla, että on käynyt vähän väliä kurkistelemassa saippuoita, vielä kun pitää malttaa ennen kuin kaikkia voi käytössä kokeilla. Olen jo miettinyt uusia lahjaideoita, tosin tulevaisuudessa varmaan teen aina jotakin pientä paketteihin lisäksi, enkä välttämättä korillista tavaraa :) Itse en malttaisi odottaa, että saan suolasaippuan käyttöön. Kylmennyt ilma on saanut ihon taas ärhäköitymään, eikä tuossa ruskovillan saippuassa sitä suolaa taida kovinkaan paljoa olla.. Täytynee myös kehitellä kasvoemulsion lisäksi oikein tuhti ja paksu emulsio vartalolle, reseptejä olen jonkin verran jo tutkinutkin.

Päivitys 17.6.2012
Olen vihdoin ja viimein onnistunut käyttämään ensimmäisen oman suolasaippuani. Testaaminen viivästyi kohtuullisen pitkälle, koska talvella oli pitkä jakso, jolloin käytin saippuaa hyvin, hyvin vähän kun iho oli niin hirveä. Yksi ystäväni ihastui suolasaippuaan varsin paljon ja on pyydellyt aina uutta palaa, kun entinen on loppunut. Sanoi sen myös auttavan kuivaa ihoa. Kyseisen henkilön arviointiin luotan, joten voisi sanoa suolasaippuan onnistuneen hienosti :) Nyt kun olen itsekin sitä kunnolla kokeillut, voin yhtyä ystäväni arviointiin ja todeta, että saippua onnistui varsin mainiosti. Alunperin ajattelin, että hieno suola olikin huonompi vaihtoehto kuin karkea merisuola, mutta olen muuttanut mieltäni. Karkea suola saattaisi raapia ihoa enemmän, joten uskon tämän saippuan olevan vieläpä hitusen hellävaraisempi. Voin toki olla väärässäkin. Pidän myös saippuan taikataikinamaisesta koostumuksesta ja painavuudesta. Litsean tuoksu valitettavasti haihtui ajan mittaan, mutta kaunis, vaaleankeltainen väri säilyi. Tämä suolasaippua myös vaahtoaa hieman nyt kypsyttyään kunnolla, mikä luultavasti johtuu kookosrasvan suuresta määrästä. Täytynee tehdä uusi satsi talven varalle odottamaan.

Tangerinesaippua on kuulunut monien lahjan saajien ja oman mieheni suursuosikkeihin jostain ihmeen syystä. Koostumus ei ole erityisen hellävarainen eikä ulkonäkökään mitenkään erityisen kaunis, mutta kaakoruutusaippuan rinnalla se lienee kaikkein pidetyin tästä saippuasatsista.

Oliiviöljysaippua kylmämenetelmällä 10.12.2011

Ainekset:

1 000 g oliiviöljyä

250 g vettä

128 g lipeää

(10 ml kardemumman eteeristä öljyä)

Tein saippuan täysin Käsintehty saippua -sivuston oliiviöljysaippuan ohjeen mukaisesti. Sekoitin siis kuuman lipeäseoksen huoneenlämpöiseen öljyyn, toisin kuin edellisellä kerralla, jolloin jäähdytin sekä rasvan että lipeän 45 – 50 asteen väliin ja sekoitin vasta sitten. Kiisselivaiheeseen pääseminen kesti  paljon kauemmin kuin uunisaippuan kanssa, lisäksi kiisseli oli huomattavasti ohuempi. Tämä johtunee siitä, että käytin pelkkää juoksevaa öljyä. 

Kiisselivaiheessa erotin noin puolet saippuamassasta toiseen astiaan, koska halusin hajustaa osan erästä kardemumman eteerisellä öljyllä. Kaadoin öljyä sekaan koko pullollisen eli 10 millilitraa. Täytyy sanoa, että kardemumman ja raa’an saippuamassan tuoksu oli melko kauhea, suorastaan kuvottava. Massat kaadoin neljään erilaiseen muottiin: glögipurkkiin (pystyasennossa), Rainbow’n suklaakeksien muovirasiaan, Aqualanin ihoöljypulloon ja Ceridalin isoon ihoöljypulloon. Tämä määrä massaa mahtui hienosti näihin neljään muottiin, kaikki eivät tosin tulleet ihan täyteen.

Muotit siirsin sanomalehdellä vuorattuun kylmälaukkuun. Käärin muottien päälle hieman leivinpaperia, rytistin väleihin vielä kevyesti pari sivua sanomalehteä ja päälle heitin pari käsipyyhettä. Laitoin kannen laukkuun ja jätin sen paikkaan, jossa se ei pääse kaatumaan. Olin niin malttamaton, että kävin kurkkimassa saippuoita varmaan puolen tunnin välein. Ainoastaan glögipurkissa ja piparirasiassa oleva saippuamassa tuntui saavuttavan geelivaiheen ja nekin ainoastaan ihan keskeltä hieman. Missään vaiheessa en nähnyt niin tummaa massaa kuin Saippuakuplia -sivuston ohjeessa. Öljypulloissa oleva massa ei antanut mitään merkkejä geeliytymisestä vielä nukkumaan mennessä, noin 3 – 4 h muottiin kaatamisen jälkeen. Olin hieman huolissani, mutta onneksi geeliytyminen ei ole saippuan onnistumisen kannalta välttämätöntä. Lipeä saippuoi rasvan geeliytyi saippuamassa tai ei, geeliytyminen vain nopeuttaa kypsymisprosessia.

Aamulla n. 12 – 13 tuntia kypsyttyään saippuat olivat valmiita leikattavaksi eikä geelirenkaita ainakaan tässä vaiheessa ollut näkyvissä. Öljypulloissa olevan saippuan laitoin vielä pakkaseen, koska massa ei suostunut valumaan muotista ulos. Lopulta jouduin kuitenkin leikkaamaan pullojen pohjat irti, jotta sain saippuan työnnettyä ulos. Sulatin niitä vielä hetken, jonka jälkeen sain nekin leikattua ja kaappiin kuivamaan. Kotona olikin sunnuntai-iltana aika voimakas tuoksu, kun eukalyptys- ja kardemummatuoksut sekä tuoreen saippuan haju sekoittuvat ja levisivät makuuhuoneeseen ja melkein koko asuntoon.

Oliiviöljysaippua, tuoksuton versio

Muutaman päivän aikana aika teki onneksi tehtävänsä ja sekä tuoksut että tuoreen saippuamassan haju lievenivät huomattavasti. Eukalyptussaippuaan olisin voinut laittaa kenties hieman enemmän tuoksua, tosin ehkäpä mieto vivahde on parempi kuin liian vahva tuoksu. Kardemummasaippuan tuoksun määrää olisi puolestaan voinut vähentää. Saa nähdä, millaisia tuoksut ovat sitten käytännössä. Geelirenkaita ei edelleenkään ole näkyvissä, joten olen varsin tyytyväinen. En ole vielä kokeillut pestä käsiä saippuoilla, mutta aion senkin tässä lähipäivinä testata. Kuivattaahan se, mutta haluan silti testata ne vielä. Seuraavaksi aion tehdä suolasaippuaa sekä mahdollisesti ensimmäisen värjäyskokeiluni, tosin kaakaojauheella ja vaniljasokerilla.

Kardemumman tuoksuinen saippua, kokovertaus tulitikkuaskiin

Joululahjaprojektin raaka-aineet ja tarvikkeet on nyt hankittu, mutta projekti on itsessään vielä kesken. Olen yrittänyt sekoittaa tuoksuja valmiiksi nyt alkuun, mutta yllättäen alkaneen äkäisen flunssan vuoksi katsoin parhaaksi keskeyttää ne kokeilut, hajuaisti kun ei ole ihan parhaimmillaan juuri nyt. Tuoksujen sekoittelu on muutenkin todella vaikeaa, eikä itseluottamus tässä asiassa ole hirveän korkea. Toivotaan kuitenkin parasta.

Flunssasta puheen ollen, tein itselleni nenänavausvoiteen kun kyllästyin tukkoiseen oloon eilen illalla. Nasolinin tipat minulla on yöksi, mutta en käytä niitä päivisin koska nenän limakalvot menevät rikki. Mutta kerron siitä enemmän myöhemmin.

Emulsiovoidetta tein jo tänään testierän, jotta voin sitten tarvittaessa parannella reseptiä. Yritän säästellä varsinaisten joululahjojen valmistamista kuitenkin ensi viikolle, jotta ne ovat sitten joulupaketissa mahdollisimman tuoreita.

Juuri tämän joululahjaprojektin takia olen kirjoittanut niin vähän viime aikoina. Kaikki aika tuntuu menevän raaka-aineiden tutkimiseen, reseptien suunnitteluun ja tarvikkeiden etsimiseen. Täytyisi varmaan hellittää ja keskittyä siihen varsinaiseen tekemiseen, unohtaa huolenaiheet ja katsoa mitä tapahtuu.

Olen myös tehnyt kasvojenpuhdistusöljyä lisäämällä perusöljyn joukkoon hieman risiiniöljyä ja kylpyöljyemulgaattoria. Ohjeen löysin Saara Kuhan blogista. Siitäkin lisää myöhemmin, varmaan tässä viikonlopun aikana.

Päivitys 12.1.2012
Kokeilin tuoksutonta oliiviöljysaippuaa juuri ensimmäisen kerran ja se on kyllä ihan ehdottomasti hellävaraisempaa kuin kookosrasva-oliiviöljysaippua. Saippua ei myöskään tuoksu ihan oikeasti yhtään millekään, ei edes saippualle. Kokeilijan ei siis tarvitse pelätä sitä voimakasta tuoreen saippuan tuoksua, kyllä tuoksuttomiakin versioita voi tehdä. Sellainen varoituksen sana, että tämä saippua limaantuu kastuessaan ihan kunnolla. Pidin saippuaa hetken suihkun lattialla, jotta se kastuu kunnolla ja pehmenee vähän, ja sinä aikana saippuaan ilmestyi varmaan pari milliä paksu limainen kerros. Se on ihan normaalia oliiviöljysaippuassa, jopa ostamassani ruskovillan saippuassa oli tämä sama ominaisuus, tosin lievempänä. Uskoisin, että limaisuus vähenee kypsymisen myötä, joten pidempi kypsymisaika kannattaa. Omani on nyt melkein viisi viikkoa kypsytettyä, annan sen kypsyä nyt aina pari viikkoa tai kuukauden lisää ja testailen uudestaan.