Yrttien maserointi öljyyn

Maseroinnista tuntuu olevan hieman erilaisia käsityksiä, joten en tiedä onko käyttämäni menetelmä varsinaisesti maserointia. Tarkoituksena oli kuitenkin uuttaa yrteistä öljyyn väriä ja muita ominaisuuksia, esimerkkinä vaikkapa ratamon ja nokkosen ihoa ja hiuksia hoitavat ominaisuudet. Tutkiskeltuani erilaisia menetelmiä päädyin uuttamaan yrtit öljyihin vesihauteessa keittäen, koska se oli nopein menetelmä ja halusin ainakin osan öljyistä käyttöön jo samana iltana.

Ratamot huuhtelussa

Osa maseroiduista öljyistä on tarkoitettu puhtaasti saippuan värjäämiseen, mutta osalle on muitakin käyttötarkoituksia, joista lisää myöhemmin. Pohdiskelun ja kaappien tutkimisen jälkeen päädyin käyttämään maserointiin maustekaapista paprikajauhetta, salviaa ja kanelia. Kaikki edellä mainitut ovat ihan maustekaapista, joten ne ovat reippaasti vanhempia kuin kaksi muuta yrttiä. Neljänneksi valitsin itse keräämäni ja kuivaamani nokkosen, josta saisin paitsi väriä, myös hyvän hiustenhoitoöljyn. Viidentenä yrttinä oli ratamo, josta maseroitua öljyä en aio käyttää saippuassa ollenkaan, ainakaan vielä. Kaikki muut ratamoa lukuunottamatta ovat kuivattuja yrttejä, ratamolehtiä keräsin aamulla ja ne saivat parin tunnin ajan huuhtoutua lavuaarissa. Ratamo on siitä hassu kasvi, että lehtiä tulisi kerätä kukkivista kasveista. En ole mikään asiantuntija, mutta kaikissa muissa yrteissä, joista olen lukenut, kasvinosat tulisi kerätä nimenomaan ennen kukkimista.

Nokkonen, kaneli, salvia ja paprika teepusseissa

Yrttien ja öljyn määrät laskeskelin amerikkalaisen ohjeen perusteella, joten niissä saattaa olla jonkin verran heittoa. Loppujen lopuksi määrät muuttuivat kuitenkin hieman, koska laitoin kuivatut yrtit tyhjentämiini teepusseihin, joihin ei kaikkia kuutta grammaa mahtunut. Öljyt valitsin värin ja ominaisuuksien mukaan. Paprikaan ja kaneliin käytin rypsiöljyä, koska se on hieman kellertävää. Salviaan käytin tavallista oliiviöljyä, koska se on melko väritöntä. Ratamon laitoin neitsytoliiviöljyyn, koska ratamoöljy tulisi ihonhoitoon. Nokkosen aioin laittaa tavalliseen oliiviöljyyn, mutta muutin mieleni koska sitä oli niin vähän ja päädyin käyttämään neitsytoliiviöljyä.



Maseroitavat yrtit ja öljyt

6 g paprikajauhetta 140 grammaan rypsiöljyä
6 g kanelia 140 grammaan rypsiöljyä
2 g kuivattua nokkosta 140 grammaan neitsytoliiviöljyä
4 g kuivattua salviaa 140 grammaan oliiviöljyä
20 g tuoretta, murskattua piharatamoa tiiviisti lasipurkkiin, johon kaadetaan neitsytoliiviöljyä niin, että öljyn pinta on 2-3 cm ratamomurskan pintaa ylempänä.

Seokset ennen maserointia. Ratamo, kaneli, paprika, salvia, nokkonen vasemmalta oikealle.

Purkit laitoin kattilaan, jonka pohjalle kaadoin n. kolme senttiä vettä. Laitoin levyn lämpenemään kohdalle 4 (asteikolla 1-6). Maseroinnin aikana vaihtelin levyn lämpötilaa 2 - 4 välillä sen mukaan, kuinka paljon vesi kiehui. Tarkoitus on, että se kiehuu hieman mutta ei liikaa. Lisäsin vettä myös tarpeen mukaan, koska noin pieni vesimäärä haihtuu nopeasti useamman tunnin keittämisen aikana. Onneksi meillä on vedenkeitin, jolla sain lisättyä aina kuumaa vettä, eikä kiehuminen keskeytynyt hetkeksikään.

Annoin öljymaseraattien kiehua 2 - 4 tunnin ajan. Nokkos- ja ratamomaseraatit otin kiehutuksesta jo kahden tunnin kuluttua, koska niiden värit olivat jo niin vahvat, että arvelin niiden olevan jo ihan käyttökunnossa. Kumpaakin maseraattia halusin myös käyttää välittömästi, joten otin ne jäähtymään ja jatkotoimenpiteitä varten. Paprikamaseraatin poistin kiehumasta kolmen tunnin kuluttua, koska värissä ei ollut tapahtunut enää mitään muutoksia. Kaneli ja salvia jäivät viimeisiksi, ne poistin vasta neljän tunnin kuluttua. Kanelin ja salvian värit muuttuivat varsin vähän, jos ollenkaan. Varsinkin kaneli oli varsinainen pettymys, koska odotin lopputuloksesta hyvin vaaleaa ruskeaa. Salviaöljyn värikään ei muuttunut yhtään, täytynee kokeilla näitä kahta tuoreempina versioina. Paprika, nokkonen ja ratamo kokivat suurimman muodonmuutoksen. Ratamoöljyn määrä on vähentynyt noin radikaalisti sen vuoksi, että kaadoin sitä vahingossa pöydälle. Lisäksi siitä on otettu jo 15 grammaa käyttöön, nokkosöljystä on käytetty kuusi grammaa.

Valmiit maseraatit: ratamo, kaneli, paprika, salvia ja nokkonen

Kuivatuista yrteistä valmistetut maseraatit säilyvät varsin hyvin, kuukausista jopa vuosiinkin hieman riippuen käytetystä pohjaöljystä. Rypsiöljy on joidenkin lähteiden mukaan paras säilymisen kannalta, mutta myös oliiviöljy on hyvä. Auringonkukkaöljyä käytetään uuttamiseen myös varsin paljon, mutta se pilaantuu nopeasti, joten uutokset tulisi myös käyttää nopeasti. E-vitamiiniöljyllä säilymistä voi toki parantaa, mutta homeita ja muita itiöitä vastaan se ei kuitenkaan mahda mitään. Tuoreista yrteistä valmistetut maseraatit tulisi käyttää mahdollisimman nopeasti, mielellään heti samana päivänä. Hyvällä pohjaöljyllä ja kylmäsäilytyksellä säilyvyyttä voi parantaa, samoin kaatamalla myöhemmin kirkastuneen öljyn eri pulloon, jolloin vedensekainen sakka saadaan öljystä ainakin suurimmaksi osaksi pois.

Ihan omalla logiikalla, että maserointiin kannattanee käyttää kuivattuja yrttejäkin melko "tuoreena", koska maustehyllyn antimet eivät varmaan tarjoa parasta mahdollista lopputulosta. Uskoisin, että vähemmän vanhoilla yrteillä väreistä olisi saanut vahvempia, joskin aikomuksena on kokeilla näitä kaikkia joka tapauksessa. Näin etukäteen luulisin, että nokkosöljyllä voisin saada saippuaan kohtuullisen vahvankin värin ja paprikalla melko vaalean punaisen. Salvia- ja kaneliöljyllä en usko olevan saippuan väriin mitään vaikutusta, koska öljyjen väri ei muuttunut silmämääräisesti ollenkaan. Ratamoöljyä en aio kokeilla saippuaan, koska se on jo käytetty pois.

Pätevämmät voivat korjata, jos tekstissä esiintyy jotakin virheellisiä käsityksiä, en tosiaan ole tässä asiassa mikään asiantuntija.

Nokkosen kuivaaminen

Nokkosenpesua

Jo talvella mietiskelin, että kesän tullen täytyy kerätä nokkosta kuivattavaksi hiusten hoitoa varten. Paras keruuaika olisi ollut ennen juhannusta, mutta nuoria nokkosia voi kerätä kyllä edelleen, kunhan ne eivät ole vielä kukkineet. Koska keräsin nokkosia kosmetiikkakäyttöä varten, hyväksyin joukkoon myös sellaisia, joissa oli pieniä nuppuja. Nokkoset keräsimme muutama päivä juhannuksen jälkeen anoppikokelaan pihasta, jossa olikin hyvä nokkospaikka. Nokkosia ei pitäisi kerätä tien läheltä, tai paikoista joissa maahan pääsee lannoitteita tai jätevesiä eikä myöskään navetan tai ulkohuussin lähestöltä. Nokkonen imee nitraatteja itseensä, eikä nitraattien liiallinen saanti ole hyväksi.

Nokkoset uunissa

Poistin nokkosenlehdistä varret ja huuhtelin niitä kylmässä vedessä pariin kertaan, jonka jälkeen kuivasimme ne talouspaperilla ennen uuniin laittoa. Kuivaaminen oli helpointa niin, että laitoimme kerroksittain nokkosenlehtiä ja talouspaperia, jota sitten paineltiin jotta ylimääräinen vesi imeytyy pois. Halusin kuivata nokkoset vedestä, jotta ne kuivaisivat uunissa nopeammin. Ensimmäinen pellillinen meni uuniin kuivaamatta, jolloin kuivaamiseen meni huomattavasti kauemmin ja lehtien väri muuttui lähes mustaksi. Nämä päädyin heittämään roskiin, koska väri ei saisi kuivauksessa muuttua.

Kuivatut nokkoset

Vedestä kuivatut lehdet säilyttivät vihreän värinsä ja kuivaus onnistui huomattavasti nopeammin. Uunin lämpötila oli 40 - 50 astetta (meillä ei pysty lämmittämään 40 asteeseen) ja pidin uuninluukkua koko ajan raollaan kuivaamisen nopeuttamiseksi. Viimeiset pellilliset nokkosenlehtiä sain kuivaksi jo parissa tunnissa. Annoin nokkosten olla uunissa yön yli, murensin ne purkkiin vasta seuraavana aamuna.

Kuivattu nokkosmurska

Muovikassillisesta tuoretta nokkosta tuli reilu desilitra kuivattua, murskattua nokkosta. Olin tosin ottanut jo noin litran tuoretta nokkosta sivuun murskaamista ja pakastamista varten, koska tarkoituksena on tehdä myöhemmin nokkoskeittoa. Kuivattua nokkosta aion käyttää hiushuuhteluissa ja hoitoaineissa sekä mahdollisesti myös saippuassa. Saatan kerätä nokkosta vielä lisääkin, mutta tuosta purkillisestakin on iloa pitkään, koska nokkosteehen tai -öljyyn kuivattua nokkosta ei kulu paria teelusikallista enempää. Aion ihan tietoisesti myös säästellä nokkosta, koska parhaat keräysajat ovat jo menneet. Sen vuoksi huuhtelut ja hoitoaineet ovat lopputuotteissa etusijalla, saippuassa nokkosen vaikutus menee vähän hukkaan. Nokkosesta olen jotakin jo puuhaillutkin, esittelen tuotoksia myöhemmin, kunhan saan tekstit kuvineen valmiiksi.

Pikkis

Esitellään nyt pikaisesti vielä viimeinenkin kissa, joka ei vielä ole päässyt blogiin tähteilemään. Pikkarainen on 5-vuotias maatiaistyttönen, joka rakastaa meitä kumpaakin mahdollisesti jopa enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa. Se myös luottaa meihin niin paljon, että ensimmäinen valjasulkoilu sujui reippaasti häntä pystyssä, vaikka isompaa kaveria vieressä pelotti niin paljon, ettei tärinästä tullut loppua. Tämä kissa on kyllä malliesimerkki siitä, miksi kissanpennut saisi luovuttaa emon luota uuteen kotiin aikaisintaan 12 -viikkoisina. Riittävän vanhasta pennusta tulee huomattavasti sosiaalisempi ja pelottomampi kuin liian nuorena luovutetusta, eron huomaa hyvin tämän kissan ja aiemmin jossakin kuvassa esiintyneen mustavalkoisen Maunon käytöksessä (joka tuli meille arviolta 6-8 viikkoisena).

Tälle päivälle on suunnitelmissa pieniä puuhia ratamon kanssa ja muita kotihommia sekä pääasiallisesti rentoutumista. Tänään on kaksiviikkoisen lomani viimeinen päivä, huomenna palaan taas sorvin ääreen ja arkinen aherrus alkaa. Seuraava loma on edessä vasta ensi kesänä, voi surku. Täytynee suunnitella ennakkoon muutamia tekstejä blogia varten, tiedän että kirjoitustahti hidastuu, kun aikaa kosmetiikan valmistukseen ja tekstien kirjoitukseen ei enää ole niin paljoa käytettävissä. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin minulle tärkeä ja mukava osa kosmetiikkaharrastusta, koska pidän kirjoittamisestakin hyvin paljon.