Ratamosalva 7.7.

Piharatamo (hyl.edu.hel.fi)

Maseroin ratamoöljyn nimenomaan tätä voidetta varten. Ratamon käyttö kosmetiikassa on pyörinyt mielessä jo pitkään, kun sen hyviä ominaisuuksia on kantautunut korviin sieltä täältä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi valmistaa maseraatin ja salvan, jota olen nyt pari viikkoa säännöllisesti käyttänytkin.

Ratamosalva
15 g Ratamoöljy (maseroitu neitsytoliiviöljyyn)
4 g mehiläisvaha
8 g karitevoi
1 g e-vitamiiniöljy
0,4 g Optiphen
Litsean eteeristä öljyä.

Tarkoituksena oli tehdä voide, joka olisi hyvä näppylöihin, hyttysenpistohin, ihottumiin ja moniin muihin ongelmiin. Ratamo on varsinainen tehoaine, joka lukemani mukaan ehkäisee tulehduksia, hillitsee talineritystä ja hoitaa ihoa. Lisäksi ratamo toimii hyvin mm. hyttysenpistoihin, finneihin, haavoihin, kuivalle iholle, rakkoihin ja moneen muuhun ongelmaan. Ratamoöljyn rinnalle valitsin karitevoin, joka on myös hyvä hyttysenpistoihin sekä ärtyneelle ja allergiselle iholle. Mehiläisvahaa voiteessa on lähinnä koostumuksen vuoksi, mutta toki se myös suojaa ja hoitaa ihoa. Mehiläisvahan voi jättää poiskin, mutta silloin kannattanee lisätä kovien rasvojen määrä, jotta voiteesta tulee riittävän jämäkkää. E-vitamiini ehkäisee öljyjen härskiintymistä, litsean eteerinen öljy on mukana vain tuoksun vuoksi. Päädyin lisäämään myös säilöntäainetta vaikka kyseessä on vedetön voide, koska kieltämättä tuon tuoremaseraatin säilyminen hieman huolestuttaa.

¨Raaka-aineet

Valmistin voiteen huulirasvan tapaan, eli sulatin kaikki aineet miedolla lämmöllä, sekoitin ja kaadoin purkkiin, jonka laitoin pakkaseen noin vartiksi. Koostumukseltaan voide olisi voinut olla pehmeämpääkin, mutta se on silti varsin käyttökelpoista. Toisaalta villin vihreä voide sulaa iholle melko nopeasti, joten ehkä jämäkämpi koostumus on ihan hyvä. Ratamovoide on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi lähinnä paikallisiin iho-ongelmiin, jolloin jämäkästä koostumuksesta on vähemmän haittaa. Voide on ollut valmistuksesta lähtien vakituisessa käytössä erilaisiin iho-ongelmiin, joista muutamia esittelen nyt tuloksineen.

Ensin kokeilin hoitaa salvalla halkeilevia kynsinauhoja, joihin se toki auttoi siinä missä tavallinen huulirasvakin. Se ei siis ollut mitenkään ihmeellistä, itse asiassa noin viikko sitten tekemäni kynsinauhaöljy on toiminut huomattavasti paremmin. Mutta kyllä se jonkin verran auttoi.

Lisäksi olen käyttänyt salvaa mustelmiin, joita minulle tulee melko helposti. Käyttökohteita on siis ollut useita ja parin viikon käytön perusteella väitän julkeasti, että ratamosalva auttaa mustelmia paranemaan nopeammin. Mihinkään jättimustelmiin en ole sitä päässyt kokeilemaan, mutta sellaisiin 1,5 - 2,5 cm kokoisiin, tumman violetteihin läntteihin.

Valmis seos

Nilkassa tai jalkapöydän ulkosyrjällä minulla on molemmissa jaloissa läiskät todella kuivaa, paksuuntunutta ihoa. En tiedä, mistä nuo läiskät johtuvat, koska rasvaan jalkoja päivittäin, eikä niitä ole muualla. Hankauskaan ei oikein voi olla syynä, koska mitkään kenkäni eivät hankaa tuosta kohdasta. Läiskät ovat siinä pönöttäneet jo useamman vuoden huolimatta erilaisista hoitokokeiluista sekä kaupan että omilla jalkakylvyillä, kosteusvoiteilla, öljyillä, bebanthenilla, vaseliinilla, huulirasvalla ja millä tahansa keinolla. Ne eivät ole kokeiluista juuri miksikään muuttuneet. Läntit eivät tunnu mitenkään pahalta, mitä nyt joskus kutiavat vähän. Iho on niiden kohdalla niin paksua, että jopa tunto on vähän heikompaa kuin muualla. Oikeassa jalassa läntti on aina ollut isompi, ehkä noin 4 x 6 cm kooltaan, vasemman jalan läntti on huomattavasti pienempi, ehkä 2 x 3 cm.

Valmis voide

Nyt olen käyttänyt ratamovoidetta oikean jalan länttiin parin viikon ajan joka ilta ja olen ihan hämmästynyt siitä, kuinka paljon tuo läntti on parantunut. Jätin vasemman tahallani verrokiksi, joten se on ihan samassa kunnossa kuin ennenkin. Oikean jalan läiskän paksu iho on ohentunut huomattavasti ja kuivuuskin on alkanut parantua. Ihon ohenemisen myötä myös tunto on parantunut läiskän kohdalta, myös läiskän koko on jonkin verran pienentynyt, se on enää noin 2 x 4 cm. Olen ihan hämmästynyt, koska näihin läntteihin ei tosiaan ole aiemmin tepsinyt mikään. Enkä itse asiassa uskonut, että tämäkään toimii. Nyt alan varmaan laittamaan sitä kaksi kertaa päivässä molempiin jalkoihin siihen asti, että saan läiskät kokonaan pois.

Käyttökohteita löytyy koko ajan lisää, mutta mitään raportoitavaa niistä ei vielä ole, joten palataan astialle myöhemmin. Kokeilen sitä nyt ainakin kuiviin, paksuihoisiin kantapäihin, hyttysenpistoihin (kunhan jostain semmoisen saan) ja erilaisiin näppyihin ja finneihin. Kaikkeen, mitä vain keksin.

Täytynee lähteää keräämään ratamoa kuivattavaksi talven varalle, jotta saan maseroitua lisää öljyä myös silloin. Ratamosta täytynee kehitellä muitakin käyttötuotteita, kasvovettä olen jo kokeillutkin mutta kokeilen vielä uudestaan ennen kuin postaan siitä mitään. Lisäksi voisi tehdä jonkinlaisen After Sun -voiteen ratamosta ja aloemehusta, ratamokasvovoiteen ja mitä kaikkea. Täytyy tutkia käyttökohteita lisää ja ideoida.

Jos haluat käyttää ratamon käyttö ihonhoidossa kiinnostaa, mutta et halua valmistaa itse tuotteita, niin ratamoa löytyy mm. monista Frantsilan, Madaran ja Lumenen tuotteista. Lapcreamilla on ainakin jossain vaiheessa ollut myynnissä ratamoöljyä, mutta ei sitä enää sivuilta löytynyt. Ratamon tunnistaa inci-listasta nimellä plantago major.

Yrttien maserointi öljyyn

Maseroinnista tuntuu olevan hieman erilaisia käsityksiä, joten en tiedä onko käyttämäni menetelmä varsinaisesti maserointia. Tarkoituksena oli kuitenkin uuttaa yrteistä öljyyn väriä ja muita ominaisuuksia, esimerkkinä vaikkapa ratamon ja nokkosen ihoa ja hiuksia hoitavat ominaisuudet. Tutkiskeltuani erilaisia menetelmiä päädyin uuttamaan yrtit öljyihin vesihauteessa keittäen, koska se oli nopein menetelmä ja halusin ainakin osan öljyistä käyttöön jo samana iltana.

Ratamot huuhtelussa

Osa maseroiduista öljyistä on tarkoitettu puhtaasti saippuan värjäämiseen, mutta osalle on muitakin käyttötarkoituksia, joista lisää myöhemmin. Pohdiskelun ja kaappien tutkimisen jälkeen päädyin käyttämään maserointiin maustekaapista paprikajauhetta, salviaa ja kanelia. Kaikki edellä mainitut ovat ihan maustekaapista, joten ne ovat reippaasti vanhempia kuin kaksi muuta yrttiä. Neljänneksi valitsin itse keräämäni ja kuivaamani nokkosen, josta saisin paitsi väriä, myös hyvän hiustenhoitoöljyn. Viidentenä yrttinä oli ratamo, josta maseroitua öljyä en aio käyttää saippuassa ollenkaan, ainakaan vielä. Kaikki muut ratamoa lukuunottamatta ovat kuivattuja yrttejä, ratamolehtiä keräsin aamulla ja ne saivat parin tunnin ajan huuhtoutua lavuaarissa. Ratamo on siitä hassu kasvi, että lehtiä tulisi kerätä kukkivista kasveista. En ole mikään asiantuntija, mutta kaikissa muissa yrteissä, joista olen lukenut, kasvinosat tulisi kerätä nimenomaan ennen kukkimista.

Nokkonen, kaneli, salvia ja paprika teepusseissa

Yrttien ja öljyn määrät laskeskelin amerikkalaisen ohjeen perusteella, joten niissä saattaa olla jonkin verran heittoa. Loppujen lopuksi määrät muuttuivat kuitenkin hieman, koska laitoin kuivatut yrtit tyhjentämiini teepusseihin, joihin ei kaikkia kuutta grammaa mahtunut. Öljyt valitsin värin ja ominaisuuksien mukaan. Paprikaan ja kaneliin käytin rypsiöljyä, koska se on hieman kellertävää. Salviaan käytin tavallista oliiviöljyä, koska se on melko väritöntä. Ratamon laitoin neitsytoliiviöljyyn, koska ratamoöljy tulisi ihonhoitoon. Nokkosen aioin laittaa tavalliseen oliiviöljyyn, mutta muutin mieleni koska sitä oli niin vähän ja päädyin käyttämään neitsytoliiviöljyä.



Maseroitavat yrtit ja öljyt

6 g paprikajauhetta 140 grammaan rypsiöljyä
6 g kanelia 140 grammaan rypsiöljyä
2 g kuivattua nokkosta 140 grammaan neitsytoliiviöljyä
4 g kuivattua salviaa 140 grammaan oliiviöljyä
20 g tuoretta, murskattua piharatamoa tiiviisti lasipurkkiin, johon kaadetaan neitsytoliiviöljyä niin, että öljyn pinta on 2-3 cm ratamomurskan pintaa ylempänä.

Seokset ennen maserointia. Ratamo, kaneli, paprika, salvia, nokkonen vasemmalta oikealle.

Purkit laitoin kattilaan, jonka pohjalle kaadoin n. kolme senttiä vettä. Laitoin levyn lämpenemään kohdalle 4 (asteikolla 1-6). Maseroinnin aikana vaihtelin levyn lämpötilaa 2 - 4 välillä sen mukaan, kuinka paljon vesi kiehui. Tarkoitus on, että se kiehuu hieman mutta ei liikaa. Lisäsin vettä myös tarpeen mukaan, koska noin pieni vesimäärä haihtuu nopeasti useamman tunnin keittämisen aikana. Onneksi meillä on vedenkeitin, jolla sain lisättyä aina kuumaa vettä, eikä kiehuminen keskeytynyt hetkeksikään.

Annoin öljymaseraattien kiehua 2 - 4 tunnin ajan. Nokkos- ja ratamomaseraatit otin kiehutuksesta jo kahden tunnin kuluttua, koska niiden värit olivat jo niin vahvat, että arvelin niiden olevan jo ihan käyttökunnossa. Kumpaakin maseraattia halusin myös käyttää välittömästi, joten otin ne jäähtymään ja jatkotoimenpiteitä varten. Paprikamaseraatin poistin kiehumasta kolmen tunnin kuluttua, koska värissä ei ollut tapahtunut enää mitään muutoksia. Kaneli ja salvia jäivät viimeisiksi, ne poistin vasta neljän tunnin kuluttua. Kanelin ja salvian värit muuttuivat varsin vähän, jos ollenkaan. Varsinkin kaneli oli varsinainen pettymys, koska odotin lopputuloksesta hyvin vaaleaa ruskeaa. Salviaöljyn värikään ei muuttunut yhtään, täytynee kokeilla näitä kahta tuoreempina versioina. Paprika, nokkonen ja ratamo kokivat suurimman muodonmuutoksen. Ratamoöljyn määrä on vähentynyt noin radikaalisti sen vuoksi, että kaadoin sitä vahingossa pöydälle. Lisäksi siitä on otettu jo 15 grammaa käyttöön, nokkosöljystä on käytetty kuusi grammaa.

Valmiit maseraatit: ratamo, kaneli, paprika, salvia ja nokkonen

Kuivatuista yrteistä valmistetut maseraatit säilyvät varsin hyvin, kuukausista jopa vuosiinkin hieman riippuen käytetystä pohjaöljystä. Rypsiöljy on joidenkin lähteiden mukaan paras säilymisen kannalta, mutta myös oliiviöljy on hyvä. Auringonkukkaöljyä käytetään uuttamiseen myös varsin paljon, mutta se pilaantuu nopeasti, joten uutokset tulisi myös käyttää nopeasti. E-vitamiiniöljyllä säilymistä voi toki parantaa, mutta homeita ja muita itiöitä vastaan se ei kuitenkaan mahda mitään. Tuoreista yrteistä valmistetut maseraatit tulisi käyttää mahdollisimman nopeasti, mielellään heti samana päivänä. Hyvällä pohjaöljyllä ja kylmäsäilytyksellä säilyvyyttä voi parantaa, samoin kaatamalla myöhemmin kirkastuneen öljyn eri pulloon, jolloin vedensekainen sakka saadaan öljystä ainakin suurimmaksi osaksi pois.

Ihan omalla logiikalla, että maserointiin kannattanee käyttää kuivattuja yrttejäkin melko "tuoreena", koska maustehyllyn antimet eivät varmaan tarjoa parasta mahdollista lopputulosta. Uskoisin, että vähemmän vanhoilla yrteillä väreistä olisi saanut vahvempia, joskin aikomuksena on kokeilla näitä kaikkia joka tapauksessa. Näin etukäteen luulisin, että nokkosöljyllä voisin saada saippuaan kohtuullisen vahvankin värin ja paprikalla melko vaalean punaisen. Salvia- ja kaneliöljyllä en usko olevan saippuan väriin mitään vaikutusta, koska öljyjen väri ei muuttunut silmämääräisesti ollenkaan. Ratamoöljyä en aio kokeilla saippuaan, koska se on jo käytetty pois.

Pätevämmät voivat korjata, jos tekstissä esiintyy jotakin virheellisiä käsityksiä, en tosiaan ole tässä asiassa mikään asiantuntija.

Nokkoshoitoaine tummille hiuksille 7.7.2012

En ole tehnyt hoitoaineita pitkään aikaan, koska niistä tuli aina liiankin hoitavia ja hiukseni liian liukkaiksi, vähän lätistyneiksi. On se kumma, miten en tajunnut vähentää öljyfaasia, vaikka olen muissa emulsioissa sitä tehnytkin. Toisaalta en ole hoitoainetta erityisemmin kaivannutkaan, koska palashampoon kanssa hiushuuhtelu on riittänyt ihan hyvin. Hiuksia on kuitenkin hyvä silloin tällöin hoitaa vähän paremmin, joten päätin tehdä hoitoaineen käytettäväksi hennavärjäyksen jälkeen. Hoitoaine voi myös auttaa hennavärin huuhtelussa.

Maseroitu nokkosöljy

Koska olin maseroinut päivällä erilaisia öljyjä päätin käyttää hoitoaineessa tekemääni nokkosöljyä. Maseroin nokkosen neitsytoliiviöljyyn, joka sopii hoitoaineeseen varsin hienosti. Vesifaasiin laitoin teeman mukaisesti nokkosesta haudutettua teetä. Hoitavuutta lisäsin minimimäärällä (1 %) kauraproteiinia, lisäpotkua tulee myös rosmariinin eteerisestä öljystä. Litsea peitti hyvin rosmariinin tuoksun. Nokkosen pitäisi vahvistaa tummien hiusten omaa väriä ja rosmariini tummentaa hiuksia, siksi tämä hoitoaine ei sovi vaaleahiuksisille. En tiedä, kuinka vahva nokkosen ja rosmariinin vaikutus väriin on, en itse asiassa usko että näin lyhytaikainen vaikutus suurta eroa tekee. Vaaleahiuksiset voivat kokeilla nokkosen ja rosmariinin sijaan esimerkiksi kamomillaa ja kehäkukkaa, oman halun mukaan maseroituna, teenä ja/tai eteerisenä öljynä. Tummentavan vaikutuksen lisäksi sekä nokkosen että rosmariinin pitäisi kiihdyttää hiusten kasvua. Tässä asiassa olen kyllä hieman skeptinen, täytyy myöntää. Säilöntäainetta laitoin maksimimäärän, koska hoitoaineessa on yrttiteetä ja öljyyn maseroitua yrttiä, jotka ovat tietenkin herkempiä pilaantumaan kuin pelkät öljyt.

Yhteisfaasin lämmitys (väri ei ole oikea).

Hoitoaine tummille hiuksille

50 g Nokkosteetä
6 g Nokkosöljyä (maseroitu neitsytoliiviöljyyn)
5 g BTMS -emulgointiainetta
0,9 g Optiphen -säilöntäainetta
0,6 g Kauraproteiinia
Rosmariinin ja litsean eteerisiä öljyjä

Tein hoitoaineen niin, että yhdistin molemmat faasit heti, lämmitin niitä yhdessä ja sekoitin samalla. Olen kokeillut hoitoaineita sekä erillisillä että yhteisillä faaseilla ja kokemukseni perusteella öljyt sekoittuvat hoitoaineeseen paremmin, kun faasit sekoitetaan yhdessä. Erillisillä faaseilla emulsion pinnalle jää aina jonkin verran öljyä, jota en enää saa sekoittumaan kunnolla emulsioon. Vartalovoiteessa siitä ei ole mitään haittaa, mutta hoitoaineessa tuo pieni, ylimääräinen öljy takertuu hiuksiini ja ne jäävät rasvaisiksi. Yhteisessä faasissa emulgoituminen tapahtuu yhtä nopeasti, mutta paksuuntuminen paljon nopeammin. Lämmön kanssa tulee olla varovainen, seos täytyy siirtää vesihauteesta tai liedeltä heti, kun emulgointiaine on sulanut. Muutoin emulsio saattaa vähän kärähtää ja siihen tulee omituinen haju. Bakteerien kannalta tällainen menettelytapa on tietenkin huono, joten desinfioinnin ja säilöntäaineiden kanssa kannattaa olla erityisen huolellinen.

Emulgoitunut hoitoaine

Otin hoitoaineen samantien käyttöön (siis n. 5 minuuttia valmistuksesta) ja olen todella tyytyväinen. Paksua siitä tuli, mutta mielestäni sen saa paremmin levittymään hiuksiin sellaisena. Tuoksu on hyvä, en haista rosmariinia ollenkaan. Väri on hauska, ihan aavistuksen vihertävä. Hoitoaine selvitti hiuksia ihan uskomattoman paljon, minun ei tarvinnut edes harjata niitä selviksi aiemmasta takkupehkosta huolimatta. Hiukset nimittäin olivat ennen hoitoainetta aika takussa, koska olin jo sekä pessyt että värjännyt hiukset selvittämättä niitä välissä ollenkaan.

Nokkoshoitoaine

Kuivettuaan hiukset olivat silkkisen pehmeät, kiiltävät ja sileät. Selkeästi paremman tuntuiset, kuin aikoihin.  En tietenkään tiedä, kuinka suuri osuus hoitoaineella on tässä, koska olin juuri hennannut hiukset. Hiusten "suihkukäyttäytymisen" perusteella hoitoaine on kuitenkin parasta tähän asti tekemääni ja tulen toki kokeilemaan sitä vielä ihan yksinäänkin, jotta näen miten se vaikuttaa ihan itsekseen. Tummentavasta ominaisuudesta en osaa sanoa, hiukset tietenkin ovat tummemmat mutta siitä taidan antaa suurimman kunnian värjäykselle. Pehmeä tunne ja kiilto säilyivät vielä sunnuntaina ja maanantainakin, joten hoitoaine jää ehdottomasti käyttöön. Hoitoaineen määrä näyttää melko pieneltä, mutta sitä on riittävästi moneen hoitokertaan, koska sitä tarvitsee vain vähän kerrallaan hyvän levittyvyyden ja tehokkaiden hoito-ominaisuuksien vuoksi.

Tämän voiteen valmistaminen ja onnistuminen antoi huomattavasti enemmän iloa, kuin mikään muu valmistamani tuote pitkään aikaan. Toki olen yleensä kovin tyytyväinen muihinkin ja iloitsen niistä, mutta tämän tekemisessä oli jotakin ihan erityistä. Kenties se johtuu siitä, kuinka paljon tässä on itse valmistettua mukana. Itse kerätyt ja kuivatut nokkoset sekä niistä valmistettu tee ja nokkosöljy, sekä toki hoitoaineen varsinainen valmistus ja sen onnistuminen.

Tästä päädyttiin siis lopulta tähän.

 Miten teillä, rakkaat lukijat, mikä teille on antanut itse valmistetuissa kosmetiikkatuotteissa ihan erityisen onnistumisen ja ilon tunteen? Oliko se se ensimmäinen kokeilu, vai jokin sen jälkeen? Mistä syystä saitte kyseisestätuotteesta niin paljon iloa?

Nokkosen kuivaaminen

Nokkosenpesua

Jo talvella mietiskelin, että kesän tullen täytyy kerätä nokkosta kuivattavaksi hiusten hoitoa varten. Paras keruuaika olisi ollut ennen juhannusta, mutta nuoria nokkosia voi kerätä kyllä edelleen, kunhan ne eivät ole vielä kukkineet. Koska keräsin nokkosia kosmetiikkakäyttöä varten, hyväksyin joukkoon myös sellaisia, joissa oli pieniä nuppuja. Nokkoset keräsimme muutama päivä juhannuksen jälkeen anoppikokelaan pihasta, jossa olikin hyvä nokkospaikka. Nokkosia ei pitäisi kerätä tien läheltä, tai paikoista joissa maahan pääsee lannoitteita tai jätevesiä eikä myöskään navetan tai ulkohuussin lähestöltä. Nokkonen imee nitraatteja itseensä, eikä nitraattien liiallinen saanti ole hyväksi.

Nokkoset uunissa

Poistin nokkosenlehdistä varret ja huuhtelin niitä kylmässä vedessä pariin kertaan, jonka jälkeen kuivasimme ne talouspaperilla ennen uuniin laittoa. Kuivaaminen oli helpointa niin, että laitoimme kerroksittain nokkosenlehtiä ja talouspaperia, jota sitten paineltiin jotta ylimääräinen vesi imeytyy pois. Halusin kuivata nokkoset vedestä, jotta ne kuivaisivat uunissa nopeammin. Ensimmäinen pellillinen meni uuniin kuivaamatta, jolloin kuivaamiseen meni huomattavasti kauemmin ja lehtien väri muuttui lähes mustaksi. Nämä päädyin heittämään roskiin, koska väri ei saisi kuivauksessa muuttua.

Kuivatut nokkoset

Vedestä kuivatut lehdet säilyttivät vihreän värinsä ja kuivaus onnistui huomattavasti nopeammin. Uunin lämpötila oli 40 - 50 astetta (meillä ei pysty lämmittämään 40 asteeseen) ja pidin uuninluukkua koko ajan raollaan kuivaamisen nopeuttamiseksi. Viimeiset pellilliset nokkosenlehtiä sain kuivaksi jo parissa tunnissa. Annoin nokkosten olla uunissa yön yli, murensin ne purkkiin vasta seuraavana aamuna.

Kuivattu nokkosmurska

Muovikassillisesta tuoretta nokkosta tuli reilu desilitra kuivattua, murskattua nokkosta. Olin tosin ottanut jo noin litran tuoretta nokkosta sivuun murskaamista ja pakastamista varten, koska tarkoituksena on tehdä myöhemmin nokkoskeittoa. Kuivattua nokkosta aion käyttää hiushuuhteluissa ja hoitoaineissa sekä mahdollisesti myös saippuassa. Saatan kerätä nokkosta vielä lisääkin, mutta tuosta purkillisestakin on iloa pitkään, koska nokkosteehen tai -öljyyn kuivattua nokkosta ei kulu paria teelusikallista enempää. Aion ihan tietoisesti myös säästellä nokkosta, koska parhaat keräysajat ovat jo menneet. Sen vuoksi huuhtelut ja hoitoaineet ovat lopputuotteissa etusijalla, saippuassa nokkosen vaikutus menee vähän hukkaan. Nokkosesta olen jotakin jo puuhaillutkin, esittelen tuotoksia myöhemmin, kunhan saan tekstit kuvineen valmiiksi.

Pikkis

Esitellään nyt pikaisesti vielä viimeinenkin kissa, joka ei vielä ole päässyt blogiin tähteilemään. Pikkarainen on 5-vuotias maatiaistyttönen, joka rakastaa meitä kumpaakin mahdollisesti jopa enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa. Se myös luottaa meihin niin paljon, että ensimmäinen valjasulkoilu sujui reippaasti häntä pystyssä, vaikka isompaa kaveria vieressä pelotti niin paljon, ettei tärinästä tullut loppua. Tämä kissa on kyllä malliesimerkki siitä, miksi kissanpennut saisi luovuttaa emon luota uuteen kotiin aikaisintaan 12 -viikkoisina. Riittävän vanhasta pennusta tulee huomattavasti sosiaalisempi ja pelottomampi kuin liian nuorena luovutetusta, eron huomaa hyvin tämän kissan ja aiemmin jossakin kuvassa esiintyneen mustavalkoisen Maunon käytöksessä (joka tuli meille arviolta 6-8 viikkoisena).

Tälle päivälle on suunnitelmissa pieniä puuhia ratamon kanssa ja muita kotihommia sekä pääasiallisesti rentoutumista. Tänään on kaksiviikkoisen lomani viimeinen päivä, huomenna palaan taas sorvin ääreen ja arkinen aherrus alkaa. Seuraava loma on edessä vasta ensi kesänä, voi surku. Täytynee suunnitella ennakkoon muutamia tekstejä blogia varten, tiedän että kirjoitustahti hidastuu, kun aikaa kosmetiikan valmistukseen ja tekstien kirjoitukseen ei enää ole niin paljoa käytettävissä. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin minulle tärkeä ja mukava osa kosmetiikkaharrastusta, koska pidän kirjoittamisestakin hyvin paljon.