Olen tyystin hurahtanut itse tehtyyn saippuaan. Viikonloppu vilahti ohi blogeja, foorumia ja muita nettisivuja tutkien. Eilen oli välttämätön pakko käydä ostamassa oliiviöljyä ja uusi kattila ruostumatonta terästä. Lämpömittaria en vielä ostanut, enkä valitettavasti lipeääkään löytänyt. Kaikki viemärinavausrakeet olivat kaliumhydroksidia, josta kyllä voisi tehdä nestesaippuaa, mutta kiinnostus palasaippuaan on kovempi. Lipeää ei saanut myöskään apteekeista eikä luontaistuotekaupoista. Jouduin lopulta luovuttamaan ja tilasin Lahtisen vahavalimolta kilon lipeää, joka saapunee (toivottavasti) vielä tällä viikolla. Lämpömittarin etsimiseen on siis vielä hyvin aikaa. Tavallinen, digitaalinen keittiövaaka löytyy jo, tarkkuusvaaka on tulossa postitse Mania33 –verkkokaupasta.
Ensimmäisellä kerralla ajattelin tehdä ihan vain yksinkertaisen oliiviöljysaippuan. En ajatellut käyttäväni edes tuoksuja, vaikka piparmintun tai eukalyptuksen tuoksuinen saippua houkuttaisikin kovasti. Joulun toivelistalla on, luonnollisestikin, Saara Kuhan Käsintehtyä Saippuaa –kirja. Raaka-aineina houkuttaa erilaisten öljyjen ja rasvojen lisäksi myös mausteet, yrtit ja marjat tai esimerkiksi appelsiinin raastettu kuori. Koristeina voisin näiden lisäksi käyttää myös tähtianista, erilaisia kukkia sekä vanhojen saippuoiden silputtuja paloja. Erilaisia tuoksujakin olen miettinyt, ehkäpä yllä olevat raaka-aineet antavat jotain kuvaa siitäkin. Kuten näkyy, saippuanvalmistus on vallannut mielen ihan täysin. Jokunen saattaa päästä joulupaketteihinkin mukanaan maininta, että saippuaa täytyy vielä hetki kypsytellä.
Toinen syy kiinnostuksen yltymiseen on se, että otin viikonloppuna kutinaan kyllästyttyäni käyttöön Vihreän kosmetiikan saippuan. Se onkin hillinnyt kutinaa jonkin verran. Alkuun en pitänyt siitä, koska iho jäi pesusta nahkean tuntuiseksi. Tuoksukaan ei käyttäessä mielestäni ollut miellyttävä, vaan pelkästään saippuamainen. Nyt kun olen huomannut vaikutukset, ei nahkeus enää haittaa, sillä siitä huolimatta saippua on hellävaraisempi kuin mikään kokeilemani suihkugeeli. Se myös vaahtoaa ihan mukavasti, vaikka siitä puuttuvatkin vaahtoa tuottavat lisäaineet. Myös tuoksu miellyttää, koska se on puhtauden merkki.
Joululahjaprojekti ei ole edennyt vielä mihinkään, eihän minulla ole raaka-aineitakaan vielä. Olen hieman opiskellut emulsiovoiteen tekoa ja perehtynyt tuoksujen sekoitteluun, mutta tällä hetkellä saippua tuntuu vievän voiton. Tuoksujen sekoittelua kokeilin jo lauantaina, mutta siitä ei kyllä tullut mitään. Yritin tehdä liikaa liian nopeasti, hajuaisti loppui kesken ja lopulta kyllästyin koko hommaan. Täytyy ottaa ensi kerralla aimo annos kärsivällisyyttä matkaan, sekoitella tuoksua vaikka useamman päivän ajan. Joululahjojen tuoksuista aion tehdä melko mietoja, koska en tiedä mistä kukin pitää.
Täytyy kyllä myöntää, ettei tässä touhussa ole enää pelkästä avusta kutinaan, vaan tämä on harrastus, rentoutumista, tapa käyttää luovuutta jota en ehkä muuten osaa ilmaista. Tämä saa minut hyvälle tuulelle. Siitä puheen ollen, nyt taidan siirtyä toisenlaisen mielihyvän pariin. Löysin viikonloppuna Jane Austenin kirjan Viisasteleva sydän. Se onkin sellaista mukavaa hömppää, jonka parissa voi viettää loppuillan.
Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti