Vartalo- ja kasvoemulsiot 15.7.2012

Vartaloemulsiot

Karoteeniöljyä sisältävä vartaloemulsioni loppui ahkeran käytön ansiosta kuukaudessa, joten minun täytyi tietysti tehdä sitä lisää. Olen käyttänyt koko kesän pääasiassa tätä kevyempää emulsiota, jossa öljyfaasin koko on siis noin 30 %. Paksun vartaloemulsion käyttö on harventunut entisestään, joten sitä on vielä reilusti jäljellä. Resepti on muuten melko samanlainen kuin viimeksi, mutta muutamia muutoksia tuli pakostikin. Ensinnäkin tassut tärisi sen verran avokadoöljyn ja neitsytkookosöljyn kohdalla, että niitä lipsahti muutama gramma enemmän, kuin oli tarkoitus ja näin ollen vähensin kevyen öljyn määrää. Lisäksi vaihdoin kirsikansiemenöljyn aprikoosinsiemenöljyyn, koska kirsikansiemenöljyä oli niin vähän. Kauraproteiinin jätin kokonaan pois. Tein kaksinkertaisen annoksen, jotta voidetta riittää vähän pidemmäksi aikaa.

Vesihauteessa jäähtymässä

Karoteenivartaloemulsio
340 g vesi
10 g glyseriini

62 g neitsytkookosöljy
16 g aprikoosinsiemenöljy
22 g avokadoöljy
20 g mangovoi
10 g BTMS
10 g Setyylialkoholi
10 g Emulgointihiutaleet

10 g karoteeniöljy
6 g e-vitamiiniöljy

3 g optiphen

Voide paksuuntui ja jäähtyi melko hitaasti, koska sitä oli niin paljon. Sain jäähdytellä ja vispata hyvän aikaa ennen tuoksujen ja aktiiviaineiden lisäämistä, lähes kyllästymiseen asti. Kyllästymistä ehkäistäkseni päätin hajustaa voiteen kahdella eri tuoksulla, joten jaoin sen puoliksi ja laitoin toiseen puolikkaaseen GF Madagascar- ja toiseen GF Hawaiji -tuoksuöljyä. Olen aivan huumaantunut tuohon Madagascarin vaniljantuoksuun, joka pysyy ihollakin yllättävän hyvin. Toisaalta sitä tuli lurautettua voiteen joukkoon melko reippaalla kädellä, joten pysyvyys voi johtua siitäkin. Hawaiji on hyvä, makea mutta miedohko hedelmätuoksu, ei niin makean-kirpakka kuin esimerkiksi Tropicana tai Tangerine. Voiteen tehosta tuskin tarvitsee sen enempää jaaritella, tämä on hyvää tavaraa kuten edellinenkin.

Kasvoemulsiooni en ollut tyytyväinen, joten minun täytyi tehdä uutta. Edellinen kasvoemulsio päätyi käsi- ja jalkavoiteeksi joten se on tullut kuitenkin käytettyä jo melkein loppuun. Tarkoituksena oli pysytellä tällä kertaa perusasioissa, jotta saisin toimivan, kevyen kasvovoiteen perusohjeen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Päätin laittaa puolet ruusuvettä, koska halusin kokeilla sitä kasvovoiteessa. Lisäksi laitoin sitten kuitenkin puolet skvalaania, koska se on niin hyvää ainetta mineraalimeikin alle.

BTMS-rakeet alkavat sulaa

Kevyt kasvoemulsio (ÖF 13 %)
40 g vesi
40 g ruusuvesi

5 g aprikoosi
4 g skvalaani
3 g BTMS

0,6 g optiphen
2,5 g karoteeniöljy
Tuoksuna GF Tropical

Tein voiteen yksifaasisena, koska se tuntui helpommalta. Kaikki ainekset aktiiviaineita lukuunottamatta siis kuppiin ja vesihauteeseen sulamaan. Voidetta sekoitetaan niin kauan, että emulgointiaine on sulanut. Kannattaa tarkkailla voidetta koko ajan, koska liikaa lämmetessään se voi puuroutua ja alkaa haista pahalle. Emulgoitunutta seosta sekoittelin ja jäähdyttelin aktiiviaineiden lisäämiseen asti, sitten annoin sen olla. Kaadoin sen melko ohuena pulloon, jotta se sai levittyä sinne nätisti.

Voide sekoitettavana

Emulgoitunutta voidetta sekoitin ja jäähdyttelin siihen asti, että se oli riittävän viileää aktiiviaineiden ja tuoksujen lisäämiseen, sitten annoin sen olla kupissa, jotta se paksuuntuisi viiletessään lisää. Se oli kuitenkin vielä varsin ohutta, kun myöhemmin kaadoin sen pulloon.

Itse asiassa voide oli hyvin löysää vielä vuorokauden kuluttuakin, mutta nyt se on ajan kanssa vähän paksuuntunut. Se on kuitenkin edelleen selvästi ohuempaa kuin esimerkiksi viimeksi tekemäni kasvovoide, mutta kuitenkin riittävän paksua jotta sitä pystyy käyttämään. Tuoksu on riittävän kevyt, jotta se ei pitkässäkään käytössä rupea haihtumaan. Toki se myös haihtuu iholta nopeasti.

Valmis kasvovoide

Tähän versioon olen vihdoin tyytyväinen. Skvalaanin silottava vaikutus ei tunnu tässä niin vahvasti, kuin ajattelin, mutta halutessaan skvalaania voi tietysti lisätä iholle levitettäessä. Voide on kuitenkin hyvä näin, koska käytän sitä sekä päivä- että yövoiteena, eli ihan tavallisena kosteusvoiteena kasvoille. Minulla ei itse asiassa koskaan ole ollut päivä- ja yövoidetta erikseen. Väri näyttää kuvassa huomattavasti keltaisemmalta kuin se oikeasti on, ylempi kuva vastaa väriltään todellisuutta paremmin.

Luulen, että tämä on lopullinen tämän kesän kasvovoiteeni, seuraavaksi alan sitten syksyllä tai talvella panostaa sopivan voiteen kehittämiseen niihin olosuhteisiin. Olen kyllä varsin helpottunut, että minulla on nyt käytössä toimivat kasvo- ja vartalovoiteet, koska voin keskittyä paremmin muun kosmetiikan kehittämiseen. Vielä pitäisi kehittää riittävän hyvä käsivoide (joka ei mielellään sisällä skvalaania, koska se on niin hintavaa), huulirasva ja vielä vähän parempi hoitoaine. Toki monia muitakin, ei niin välttämättömiä kehityskohteita löytyy, kuten vaikkapa c-vitamiiniseerumi.

Nyt on tosiaan sitten kone korjauksen alla (tämä teksti on ajastettu), en pääse kirjoittamaan uusia tekstejä ennen kuin saan kuvat kamerasta tänne. Toivottavasti saan sunnuntain aikana koneen asenneltua uusiksi ja hommat toimimaan, jotta pääsen ensi viikon alussa takaisin asiaan.

Ratamosalva 7.7.

Piharatamo (hyl.edu.hel.fi)

Maseroin ratamoöljyn nimenomaan tätä voidetta varten. Ratamon käyttö kosmetiikassa on pyörinyt mielessä jo pitkään, kun sen hyviä ominaisuuksia on kantautunut korviin sieltä täältä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi valmistaa maseraatin ja salvan, jota olen nyt pari viikkoa säännöllisesti käyttänytkin.

Ratamosalva
15 g Ratamoöljy (maseroitu neitsytoliiviöljyyn)
4 g mehiläisvaha
8 g karitevoi
1 g e-vitamiiniöljy
0,4 g Optiphen
Litsean eteeristä öljyä.

Tarkoituksena oli tehdä voide, joka olisi hyvä näppylöihin, hyttysenpistohin, ihottumiin ja moniin muihin ongelmiin. Ratamo on varsinainen tehoaine, joka lukemani mukaan ehkäisee tulehduksia, hillitsee talineritystä ja hoitaa ihoa. Lisäksi ratamo toimii hyvin mm. hyttysenpistoihin, finneihin, haavoihin, kuivalle iholle, rakkoihin ja moneen muuhun ongelmaan. Ratamoöljyn rinnalle valitsin karitevoin, joka on myös hyvä hyttysenpistoihin sekä ärtyneelle ja allergiselle iholle. Mehiläisvahaa voiteessa on lähinnä koostumuksen vuoksi, mutta toki se myös suojaa ja hoitaa ihoa. Mehiläisvahan voi jättää poiskin, mutta silloin kannattanee lisätä kovien rasvojen määrä, jotta voiteesta tulee riittävän jämäkkää. E-vitamiini ehkäisee öljyjen härskiintymistä, litsean eteerinen öljy on mukana vain tuoksun vuoksi. Päädyin lisäämään myös säilöntäainetta vaikka kyseessä on vedetön voide, koska kieltämättä tuon tuoremaseraatin säilyminen hieman huolestuttaa.

¨Raaka-aineet

Valmistin voiteen huulirasvan tapaan, eli sulatin kaikki aineet miedolla lämmöllä, sekoitin ja kaadoin purkkiin, jonka laitoin pakkaseen noin vartiksi. Koostumukseltaan voide olisi voinut olla pehmeämpääkin, mutta se on silti varsin käyttökelpoista. Toisaalta villin vihreä voide sulaa iholle melko nopeasti, joten ehkä jämäkämpi koostumus on ihan hyvä. Ratamovoide on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi lähinnä paikallisiin iho-ongelmiin, jolloin jämäkästä koostumuksesta on vähemmän haittaa. Voide on ollut valmistuksesta lähtien vakituisessa käytössä erilaisiin iho-ongelmiin, joista muutamia esittelen nyt tuloksineen.

Ensin kokeilin hoitaa salvalla halkeilevia kynsinauhoja, joihin se toki auttoi siinä missä tavallinen huulirasvakin. Se ei siis ollut mitenkään ihmeellistä, itse asiassa noin viikko sitten tekemäni kynsinauhaöljy on toiminut huomattavasti paremmin. Mutta kyllä se jonkin verran auttoi.

Lisäksi olen käyttänyt salvaa mustelmiin, joita minulle tulee melko helposti. Käyttökohteita on siis ollut useita ja parin viikon käytön perusteella väitän julkeasti, että ratamosalva auttaa mustelmia paranemaan nopeammin. Mihinkään jättimustelmiin en ole sitä päässyt kokeilemaan, mutta sellaisiin 1,5 - 2,5 cm kokoisiin, tumman violetteihin läntteihin.

Valmis seos

Nilkassa tai jalkapöydän ulkosyrjällä minulla on molemmissa jaloissa läiskät todella kuivaa, paksuuntunutta ihoa. En tiedä, mistä nuo läiskät johtuvat, koska rasvaan jalkoja päivittäin, eikä niitä ole muualla. Hankauskaan ei oikein voi olla syynä, koska mitkään kenkäni eivät hankaa tuosta kohdasta. Läiskät ovat siinä pönöttäneet jo useamman vuoden huolimatta erilaisista hoitokokeiluista sekä kaupan että omilla jalkakylvyillä, kosteusvoiteilla, öljyillä, bebanthenilla, vaseliinilla, huulirasvalla ja millä tahansa keinolla. Ne eivät ole kokeiluista juuri miksikään muuttuneet. Läntit eivät tunnu mitenkään pahalta, mitä nyt joskus kutiavat vähän. Iho on niiden kohdalla niin paksua, että jopa tunto on vähän heikompaa kuin muualla. Oikeassa jalassa läntti on aina ollut isompi, ehkä noin 4 x 6 cm kooltaan, vasemman jalan läntti on huomattavasti pienempi, ehkä 2 x 3 cm.

Valmis voide

Nyt olen käyttänyt ratamovoidetta oikean jalan länttiin parin viikon ajan joka ilta ja olen ihan hämmästynyt siitä, kuinka paljon tuo läntti on parantunut. Jätin vasemman tahallani verrokiksi, joten se on ihan samassa kunnossa kuin ennenkin. Oikean jalan läiskän paksu iho on ohentunut huomattavasti ja kuivuuskin on alkanut parantua. Ihon ohenemisen myötä myös tunto on parantunut läiskän kohdalta, myös läiskän koko on jonkin verran pienentynyt, se on enää noin 2 x 4 cm. Olen ihan hämmästynyt, koska näihin läntteihin ei tosiaan ole aiemmin tepsinyt mikään. Enkä itse asiassa uskonut, että tämäkään toimii. Nyt alan varmaan laittamaan sitä kaksi kertaa päivässä molempiin jalkoihin siihen asti, että saan läiskät kokonaan pois.

Käyttökohteita löytyy koko ajan lisää, mutta mitään raportoitavaa niistä ei vielä ole, joten palataan astialle myöhemmin. Kokeilen sitä nyt ainakin kuiviin, paksuihoisiin kantapäihin, hyttysenpistoihin (kunhan jostain semmoisen saan) ja erilaisiin näppyihin ja finneihin. Kaikkeen, mitä vain keksin.

Täytynee lähteää keräämään ratamoa kuivattavaksi talven varalle, jotta saan maseroitua lisää öljyä myös silloin. Ratamosta täytynee kehitellä muitakin käyttötuotteita, kasvovettä olen jo kokeillutkin mutta kokeilen vielä uudestaan ennen kuin postaan siitä mitään. Lisäksi voisi tehdä jonkinlaisen After Sun -voiteen ratamosta ja aloemehusta, ratamokasvovoiteen ja mitä kaikkea. Täytyy tutkia käyttökohteita lisää ja ideoida.

Jos haluat käyttää ratamon käyttö ihonhoidossa kiinnostaa, mutta et halua valmistaa itse tuotteita, niin ratamoa löytyy mm. monista Frantsilan, Madaran ja Lumenen tuotteista. Lapcreamilla on ainakin jossain vaiheessa ollut myynnissä ratamoöljyä, mutta ei sitä enää sivuilta löytynyt. Ratamon tunnistaa inci-listasta nimellä plantago major.

Kurkku-aloesaippua 6.7.2012

Kurkku-aloesaippuat oikealla

Kurkun ja aloe veran käyttäminen saippuassa on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, joten suunnitellessani kookoskermasaippuan reseptiä päätin toteuttaa samalla myös kurkku-aloesaippuan. Kuten kookoskermasaippuan postauksessa mainitsin, tein molemmat massat käytännössä yhtä aikaa, jotta sain ne muottiin yhtä tuoreina. Ongelmien välttämiseksi suunnittelin reseptit kunnolla etukäteen sekä punnitsin rasvat ja muut raaka-aineet valmiiksi. Kurkun raastoin tavallisella raastimella, tarkoituksena oli käyttää sekä mehu että syntynyt sose lipeäseoksessa.

Saippuamassan öljypohja on muuten varsin samanlainen kuin kookoskermasaippuassa, tässä on vain manteliöljyn tilalla avokadoöljyä sekä pieni määrä risiiniöljyä.

Kurkku-aloesaippua, ylirasvoitus 5 %

Kurkku-aloe vasemmalla

340 g oliiviöljy
150 g kookosrasva
75 g avokadoöljy
75 g palmuöljy
75 g kaakaovoi
35 g risiiniöljy
103 g lipeä
113 g kurkkumehu
113 g aloemehu

Kurkku-aloeseos

Ensin punnitsin kaikki raaka-aineet, raastoin kurkun ja tein aloemehun valmiiksi. Aloemehu ja kurkkusose saivat jäähtyä jääkaapissa kylmäksi ennen rasvojen sulattamista. Ensin sulatin kookoskermasaippuan kiinteät rasvat ja valmistin siihen lipeäveden. Kun rasvat olivat sulaneet, kaadoin niiden joukkoon juoksevat öljyt ja lipeän ja annoin seoksen seistä siihen asti, että sain tämän massan samaan pisteeseen. Kurkku-aloesaippuan kiinteät rasvat sulivat valmiiksi lämpimällä liedellä sen verran nopeasti, että sain rasvaseoksen jäähtymään jo ennen lipeäseoksen valmistamista.

Sekoitin lipeän jääkaappikylmään kurkku-aloemehuseokseen. Lipeä teki raikkaan vihreästä seoksesta saman tien oranssia, joten lykkäsin kattilan pakkaseen hetkeksi viilenemään. Pakkasessa lipeä kovettui laataksi seoksen pohjalle, mutta sekoittelun jälkeen se liukeni hyvin. Siivilöin kuitenkin seoksen vielä varmuuden vuoksi, joten kurkkusose jäi loppujen lopuksi massasta pois.

Sekoitin molempia massoja vähän kerrallaan vuorotellen. Kumpikin kiisselöityi ihan nätisti, tosin kookoskermasaippuan kiisselöitymisessä kesti huomattavasti kauemmin, koska se ehti jäähtyä sen verran. Kiisselivaiheessa lisäsin kookoskermasaippuaan valmiiksi punnitun kookoskerman, sitten jaoin massat puoliksi. Kurkku-aloesaippuan kaadoin hajusteettomana ja "lisäaineettomana" muottiin äärimmäiseksi oikealle. Kookoskermasaippuaan lisäsin tässä vaiheessa ohrajauhon ja kaadoin sen äärimmäiseksi vasemmalle.

Värjätyt massat

Jäljelle jääneen kookoskermasaippuan värjäsin (tai yritin värjätä) kokonaan titaanioksidilla, jonka jälkeen erotin siitä noin kolmasosan värjättäväksi nestemäisellä saippuavärillä. Kurkku-aloesaippuasta värjäsin pääosan vihreällä ja noin kolmasosan keltaisella nestemäisellä saippuavärillä.

Pohjavärimassat, eli vihreän ja keltaisen kaadoin muottiin pohjalle ja koristeluun tarkoitetut massat niiden päälle siksakkia. Tässä vaiheessa tajusin jättäneeni tuoksut kokonaan pois, mutta en halunnut sotkea värejä joten annoin asian olla. Kurkku-aloesaippuan tuoksu olisi ollut GF Kurkku, kookoskermasaippuan tuoksu olisi ollut luultavasti GF Lumi. Lopuksi sekoitin värejä ja kuvioin saippuan pintaa kaarrellen grillitikulla ristiin rastiin massan päältä. Lopuksi poistin vielä väliseinät, kävin välit läpi grillitikulla ja nostin saippuamuotin jääkaappiin reiluksi tunniksi.

Valmiit saippuat

Leikkasin saippuat seuraavana iltana, jolloin ne olivat vielä varsin pehmeitä. Reunapaloista tein vielä palloja, joita voin käyttää koristeena myöhemmin. Saippuan tuoksusta en tällä hetkellä juurikaan pidä, joten tuoksun käyttäminen olisi ollut ihan hyvä juttu. Onneksi tuoksu on miedontunut jo jonkin verran, joten kypsänä saippua on varmasti ainakin lähes normaalin tuoksuinen. Harmikseni värjäämätön saippua jäi tuollaiseksi vaaleaksi, olen nimittäin nähnyt kuvia väriaineettomista kurkkusaippuoista, jotka ovat kauniin vihreitä.

Otin jo uudet kuvat näistä saippuoista, koska näin pimeällä ilmalla saan helpommin onnistuneita kuvia. Harmikseni en saa kuvia kameran muistikortilta pois. Vika on tietokoneessa, joka on muutenkin temppuillut viime aikoina sen verran, että jotain on tehtävä. Täytynee siis kirjoittaa muutama teksti valmiiksi loppuviikkoa varten, viikonloppu menee häissä ja koneen varmuuskopioinnissa ja uudelleenasennuksessa. Josko sitten ensi viikolla pääsisi taas asiaan.

Yrttien maserointi öljyyn

Maseroinnista tuntuu olevan hieman erilaisia käsityksiä, joten en tiedä onko käyttämäni menetelmä varsinaisesti maserointia. Tarkoituksena oli kuitenkin uuttaa yrteistä öljyyn väriä ja muita ominaisuuksia, esimerkkinä vaikkapa ratamon ja nokkosen ihoa ja hiuksia hoitavat ominaisuudet. Tutkiskeltuani erilaisia menetelmiä päädyin uuttamaan yrtit öljyihin vesihauteessa keittäen, koska se oli nopein menetelmä ja halusin ainakin osan öljyistä käyttöön jo samana iltana.

Ratamot huuhtelussa

Osa maseroiduista öljyistä on tarkoitettu puhtaasti saippuan värjäämiseen, mutta osalle on muitakin käyttötarkoituksia, joista lisää myöhemmin. Pohdiskelun ja kaappien tutkimisen jälkeen päädyin käyttämään maserointiin maustekaapista paprikajauhetta, salviaa ja kanelia. Kaikki edellä mainitut ovat ihan maustekaapista, joten ne ovat reippaasti vanhempia kuin kaksi muuta yrttiä. Neljänneksi valitsin itse keräämäni ja kuivaamani nokkosen, josta saisin paitsi väriä, myös hyvän hiustenhoitoöljyn. Viidentenä yrttinä oli ratamo, josta maseroitua öljyä en aio käyttää saippuassa ollenkaan, ainakaan vielä. Kaikki muut ratamoa lukuunottamatta ovat kuivattuja yrttejä, ratamolehtiä keräsin aamulla ja ne saivat parin tunnin ajan huuhtoutua lavuaarissa. Ratamo on siitä hassu kasvi, että lehtiä tulisi kerätä kukkivista kasveista. En ole mikään asiantuntija, mutta kaikissa muissa yrteissä, joista olen lukenut, kasvinosat tulisi kerätä nimenomaan ennen kukkimista.

Nokkonen, kaneli, salvia ja paprika teepusseissa

Yrttien ja öljyn määrät laskeskelin amerikkalaisen ohjeen perusteella, joten niissä saattaa olla jonkin verran heittoa. Loppujen lopuksi määrät muuttuivat kuitenkin hieman, koska laitoin kuivatut yrtit tyhjentämiini teepusseihin, joihin ei kaikkia kuutta grammaa mahtunut. Öljyt valitsin värin ja ominaisuuksien mukaan. Paprikaan ja kaneliin käytin rypsiöljyä, koska se on hieman kellertävää. Salviaan käytin tavallista oliiviöljyä, koska se on melko väritöntä. Ratamon laitoin neitsytoliiviöljyyn, koska ratamoöljy tulisi ihonhoitoon. Nokkosen aioin laittaa tavalliseen oliiviöljyyn, mutta muutin mieleni koska sitä oli niin vähän ja päädyin käyttämään neitsytoliiviöljyä.



Maseroitavat yrtit ja öljyt

6 g paprikajauhetta 140 grammaan rypsiöljyä
6 g kanelia 140 grammaan rypsiöljyä
2 g kuivattua nokkosta 140 grammaan neitsytoliiviöljyä
4 g kuivattua salviaa 140 grammaan oliiviöljyä
20 g tuoretta, murskattua piharatamoa tiiviisti lasipurkkiin, johon kaadetaan neitsytoliiviöljyä niin, että öljyn pinta on 2-3 cm ratamomurskan pintaa ylempänä.

Seokset ennen maserointia. Ratamo, kaneli, paprika, salvia, nokkonen vasemmalta oikealle.

Purkit laitoin kattilaan, jonka pohjalle kaadoin n. kolme senttiä vettä. Laitoin levyn lämpenemään kohdalle 4 (asteikolla 1-6). Maseroinnin aikana vaihtelin levyn lämpötilaa 2 - 4 välillä sen mukaan, kuinka paljon vesi kiehui. Tarkoitus on, että se kiehuu hieman mutta ei liikaa. Lisäsin vettä myös tarpeen mukaan, koska noin pieni vesimäärä haihtuu nopeasti useamman tunnin keittämisen aikana. Onneksi meillä on vedenkeitin, jolla sain lisättyä aina kuumaa vettä, eikä kiehuminen keskeytynyt hetkeksikään.

Annoin öljymaseraattien kiehua 2 - 4 tunnin ajan. Nokkos- ja ratamomaseraatit otin kiehutuksesta jo kahden tunnin kuluttua, koska niiden värit olivat jo niin vahvat, että arvelin niiden olevan jo ihan käyttökunnossa. Kumpaakin maseraattia halusin myös käyttää välittömästi, joten otin ne jäähtymään ja jatkotoimenpiteitä varten. Paprikamaseraatin poistin kiehumasta kolmen tunnin kuluttua, koska värissä ei ollut tapahtunut enää mitään muutoksia. Kaneli ja salvia jäivät viimeisiksi, ne poistin vasta neljän tunnin kuluttua. Kanelin ja salvian värit muuttuivat varsin vähän, jos ollenkaan. Varsinkin kaneli oli varsinainen pettymys, koska odotin lopputuloksesta hyvin vaaleaa ruskeaa. Salviaöljyn värikään ei muuttunut yhtään, täytynee kokeilla näitä kahta tuoreempina versioina. Paprika, nokkonen ja ratamo kokivat suurimman muodonmuutoksen. Ratamoöljyn määrä on vähentynyt noin radikaalisti sen vuoksi, että kaadoin sitä vahingossa pöydälle. Lisäksi siitä on otettu jo 15 grammaa käyttöön, nokkosöljystä on käytetty kuusi grammaa.

Valmiit maseraatit: ratamo, kaneli, paprika, salvia ja nokkonen

Kuivatuista yrteistä valmistetut maseraatit säilyvät varsin hyvin, kuukausista jopa vuosiinkin hieman riippuen käytetystä pohjaöljystä. Rypsiöljy on joidenkin lähteiden mukaan paras säilymisen kannalta, mutta myös oliiviöljy on hyvä. Auringonkukkaöljyä käytetään uuttamiseen myös varsin paljon, mutta se pilaantuu nopeasti, joten uutokset tulisi myös käyttää nopeasti. E-vitamiiniöljyllä säilymistä voi toki parantaa, mutta homeita ja muita itiöitä vastaan se ei kuitenkaan mahda mitään. Tuoreista yrteistä valmistetut maseraatit tulisi käyttää mahdollisimman nopeasti, mielellään heti samana päivänä. Hyvällä pohjaöljyllä ja kylmäsäilytyksellä säilyvyyttä voi parantaa, samoin kaatamalla myöhemmin kirkastuneen öljyn eri pulloon, jolloin vedensekainen sakka saadaan öljystä ainakin suurimmaksi osaksi pois.

Ihan omalla logiikalla, että maserointiin kannattanee käyttää kuivattuja yrttejäkin melko "tuoreena", koska maustehyllyn antimet eivät varmaan tarjoa parasta mahdollista lopputulosta. Uskoisin, että vähemmän vanhoilla yrteillä väreistä olisi saanut vahvempia, joskin aikomuksena on kokeilla näitä kaikkia joka tapauksessa. Näin etukäteen luulisin, että nokkosöljyllä voisin saada saippuaan kohtuullisen vahvankin värin ja paprikalla melko vaalean punaisen. Salvia- ja kaneliöljyllä en usko olevan saippuan väriin mitään vaikutusta, koska öljyjen väri ei muuttunut silmämääräisesti ollenkaan. Ratamoöljyä en aio kokeilla saippuaan, koska se on jo käytetty pois.

Pätevämmät voivat korjata, jos tekstissä esiintyy jotakin virheellisiä käsityksiä, en tosiaan ole tässä asiassa mikään asiantuntija.

Kookoskermasaippua 6.7.2012

Muotti

Olen jo pitkään halunnut tehdä maitosaippuaa, mutta syystä tai toisesta en ole siihen vielä ryhtynyt. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni asian suhteen niskasta kiinni ja tein itseasiassa kaksi erilaista saippuamassa, joista syntyi lopputuloksena neljää hieman erilaista saippuaa. Muista versiosta lisää myöhemmin omassa postauksessaan. Saippuanteosta tuli tällä kertaa hieman monimutkaista väri- ja lisäainesuunnitelmieni vuoksi, josta jotakin kertonee jo väkertämäni muotti. Muottina toimii n. 4 cm syvä leivinpelti, johon teippasin maitotölkeistä tehdyt väliseinät. Väliseinät eivät ole kovinkaan pitäviä, mutta se ei ollut tällä kertaa tarkoituskaan. Öljyjen määrä saippuamassassa on 750 grammaa, eli 1,5 kertaa tavallinen 500 gramman annos.

Halusin käyttää maidon sijaan kookoskermaa, koska siinä ylikuumenemisen ja värimuutosten riski on pienempi kuin tavallisessa maidossa. Massapohjan suunnittelin helpoksi, siinä on 40 % kovia rasvoja eikä kookoskerman lisäksi mitään raaka-aineita, mistä saattaisi seurata yllätyksiä. Ylirasvoitukseksi laitoin 4 %, koska kookoskermassa on rasvaa. Purkissa ei valitettavasti lukenut rasvaprosenttia, mutta se on luultavasti 18 - 23 % välillä, kuten muissakin merkeissä.

Saippuamassa odottelemassa

Kookoskermasaippua, ylirasvoitus 4 %.
375 g oliiviöljy
150 g kookosrasva
75 g manteliöljy
75 g palmuöljy
75 g kaakaovoi
105 g lipeä
188 g vesi
93 g kookoskerma

Kookoskermasaippuamassa

Liuotin lipeän minimimäärään vettä, kookoskerman lisäsin vasta kiisselivaiheessa. Tässä vaiheessa eteen ei ollut tullut mitään ongelmia, joskin oman haasteensa loi kahden saippuamassan yhtäaikainen valmistaminen. Sulatin siis ensin kookoskermasaippuan kovat rasvat, jotka lisäsin juoksevien öljyjen joukkoon. Sitten laitoin toisen saippuamassan rasvat sulamaan ja valmistin kookoskermasaippuan lipeäveden. Kaadoin sen rasvojen joukkoon ja annoin seoksen olla ihan rauhassa siihen asti, että sain toisen saippuamassan samaan tilanteeseen. Sekoitin massoja sauvasekoittimella vuorotellen, kunnes kumpikin oli ohuessa kiisselissä. Kookoskermasaippuaan muodostui sekoittaessa hassu "kettu" eli kuori pintaan, joka näkyy kuvassa sauvasekoittimen ympärillä, kun tarkasti katsoo. Kiisselivaiheeessa jaoin molemmat massat puoliksi. Puoleen kookoskermasaippuamassaa lisäsin 20 grammaa ohrajauhoa, jotta saisin saippuaan hieman kuorivuutta. Ohrajauho on karkeampaa kuin vehnäjauho, mutta ei kuitenkaan kovin karkeaa. Halusin saippuaa, joka kuorii hyvin hellävaraisesti, nähtäväksi jää miltä ohrajauho saippuassa tuntuu. Tämä massa sai jäädä täysin ilman väri- ja tuoksuaineita, koska halusin nähdä mikä on lopputulos ilman niitä. Massan kaadoin muottiin äärimmäiseksi vasemmalle. Massa oli kaatovaiheessa jo hieman jähmeää, jonka vuoksi se pysyi hyvin kolossaan, mutta työnsi väliseinää alaosasta sivulle.

Kookoskermasaippua äärivasemmalla

Loput kookoskermamassasta värjäsin titaanidioksidilla valkoiseksi. Tai yritin värjätä. Ensin sekoitin vajaan teelusikallisen titaanidioksidia öljyyn, mutta en saanut tätä mössöä sekoittumaan kunnolla saippuamassaan, joka oli jähmettynyt tässä välissä melkoisesti. Massaan päätyi titaanioksidia ehkä vajaa puoli teelusikallista, sekin huonosti sekoittuneena. Lisäsin vielä puoli teelusikallista titaanioksidia sekoitettuna veteen, mikä toimi paremmin ja lisäksi ohensi saippuamassaa sopivasti. Erotin massasta vielä noin kolmasosan sivuun ja värjäsin sen ensin violetilla saippuavärillä. Se näytti mielestäni rumalta, joten päädyin lisäämään seokseen sinistä. Lopputulos on vaalea violetti, joka vivahtaa hieman siniseen. Ihan kaunis väri, vaikka se näytti astiassa lähinnä harmaalta. Vaalean massan kaadoin muottiin toiseen koloon vasemmalta, violetin kaadoin siksakkina siihen päälle ja tein vielä S-kuviota tikulla. Sen jälkeen tein toisen saippuan valmiiksi. Massat jähmettyivät muotissa sen verran hyvin, että sain tehtyä vähän tekstuuria pintaan. Tässä vaiheessa älysin jättäneeni tuoksut kaikista massoista pois. Reunimmaisissa massoissa väri- ja tuoksuaineiden puute on tarkoituksellista, mutta värjätyt massat oli tarkoitus myös hajustaa. Kookoskermasaippuan tuoksu olisi ollut Gracefruitin lumi, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna väri ei ehkä ole siihen ihan omiaan.

Saippuamassat muotissa

Saippuamuotin osastojen koot eivät ole täsmälleen samat, eikä niiden ole tarkoituskaan olla. Vinoudella ei myöskään ole mitään merkitystä. Poistin nimittäin väliseinät sen jälkeen, kun pintakuviointi oli valmis, koska halusin massojen yhdistyvän. Tarkoituksena oli leikata eri kokoisia paloja ja sekoittaa eri massoja keskenään samana palaan. Tämä oli suunnitelma alusta lähtien, sen vuoksi väliseinätkin saivat olla huteria. Seinien poiston jälkeen kävin massojen välit vielä tikulla läpi, jotta sinne ei jäisi rakoja. Yhdistämisen vuoksi massojen piti olla jokseenkin yhtä tuoreita, jotta kaksivärinen saippua ei katkea käytössä. Muotin laitoin vielä jääkaappiin pariksi tunniksi, jonka jälkeen annoin sen odotella pöydällä vajaan vuorokauden ennen leikkaamista. Leikkausvaiheessa massa oli vielä jokseenkin pehmeää, joten sain pyöriteltyä reunoista helposti palloja.

Valmis saippualaatta

Parhaiten pintakuviointi onnistui kookoskermasaippuassa. Väreinä mieluisimmat ovat kelta-vihreä sekä kummatkin kookoskermasaippuat (valko-violetti ja reunimmainen vasemmalla), toki myös vaalea oikeassa reunassa on kiva, mutta jotenkin niin tavallinen. Ohrajauho antoi värittömään kookoskermasaippuaan yllättävän paljonkin väriä, olisi ollut hauska laittaa osa myös ilman sitä, jotta luonnollinen väri olisi näkynyt. Ohrajauhosta tuli saippuaan myös hauskat pilkut, odotan innolla että saan kokeilla tätä käytössä. Titaanioksidilla valkaistusta massasta tulikin lopulta sopivan vaaleaa, tosin se näkyy violetin alta harmillisen vähän näin päältä katsottuna. Massa oli kaatovaiheessa sen verran paksua, ettei violetti uponnut sen sekaan, lisäksi violettia massaa oli vähän liikaa.

Leikkasin saippuat hieman eri kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi tarkoituksella, jotta sain yhdisteltyä eri värisiä massoja. Saippuoista tuli ihan hauskoja, tällä hetkellä suosikki on ulkonäön puolesta ehdottomasti tuo ohrajauhoa sisältävä saippua. Tuoksu saippuoissa oli jo alkuun varsin mieto, lisäaineet vähentävät myös tuoreen saippuan hajua. Tuoksuttomuus ei haittaa yhtään, eihän sitä suihkussa kuitenkaan haista. Valmistusprosessista ja muista samalla kertaa syntyneistä saippuoista kerron lisää tulevissa postauksista, tästä tulee muuten ihan liian pitkä juttu.

Näin jälkeenpäin tuoksuteltuna saippuoiden tuoksu on hieman erikoinen, eikä juurikaan muistuta sitä tavallista tuoreen saippuan tuoksua. Tuoksu on varmasti peräisin kookoskermasta, enkä tällä hetkellä siitä juurikaan pidä. Toivottavasti se laimenee ajan kanssa. 

Kanelia, kaakaota..

ja hunajaa. Mmm, mikä tuoksu valtasikaan asunnon tämän keitoksen jälkeen. Ei, en ole ryhtynyt leipomaan enkä laittamaan ruokaa. Halusin pitkästä aikaa tehdä uuden huulirasvan, koska aiempi, tuhti mehiläisvahahuulirasva jättää vähän liian paksun kalvon huulille. Se kyllä pitää huulet kosteutettuina, mutta kuivamaan päässeitä huulia se ei juurikaan hoida. Ongelmaa kuivumisen kanssa ei kylläkään ole ollut, mutta täytyyhän sitä varautua vähän etukäteen.

Hunajaa, neitsytkookosöljyä ja mehiläisvahaa

Tavoitteena oli siis tehdä kosteuttava, pehmeähkö huulirasva, josta ei jää huulille paksua kalvoa. Tutkiskelin reseptejä ja päädyin lopulta laatimaan kokonaan oman kokeiluversion. Melkoiseksi kokeiluksi valmistus menikin, lisäsin aineita kattilaan vähän kerrallaan kunnes saavutin haluamani koostumuksen. Aikaa touhuun menikin yli puoli tuntia, mikä on huulirasvan kanssa aika paljon. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten hukkaan sekään aika ei mennyt. Toisaalta voide vaatii vielä kehittelyä, mutta ainakin minulla on nyt pohja, mistä lähteä liikkeelle.

Valmis seos

Kosteuttava huulirasva 9.7.2012

17 g neitsytkookosöljyä
9 g mehiläisvahaa
3 g hunajaa
2 g kaakaovoita
e-vitamiiniöljyä
1 g kanelia
1 g kaakaojauhetta

Neitsytkookosöljy on näissä lämpötiloissa jo melkoisen pehmeää, itse asiassa se ehti sulaa kattilan pohjalle ennen levyn päälle laittamista. Laitoin levyn miedolle lämmölle ja lisäsin mehiläisvahaa vähän kerrallaan. Aina välillä tiputin muutaman tipan seosta lautaselle, jotta pystyin tarkistamaan koostumuksen. Lopulta kuitenkin lisäsin sitä liikaa ja jouduin lisäämään neitsytkookosöljyn määrää. Kaakaovoin lisäsin, koska pelkäsin voiteesta tulevan liian pehmeää, mutta itse asiassa olisin voinut jättää sen poiskin. Kanelin, kaakaojauheen ja hunajan lisäsin viimeiseksi huolellisesti sekoittaen. Hunajan sain sekoitettua ihan hyvin, vaikka seos kuohuikin sen vaikutuksesta hieman. Kaneli ja kaakaojauhe menivät muruiksi pohjalle, mutta antoivat huulirasvaan ihanaa tuoksua. Viimeiseksi lisäsin e-vitamiiniöljyä maksimimäärän ja kaadoin voiteen siivilän läpi kahteen purkkiin. Purkit laitoin pakkaseen noin vartiksi, jonka jälkeen ne olivatkin kovettuneet.

Testilautanen

Testailustani huolimatta huulirasvasta tuli varsin kovaa, mutta kuitenkin käyttökelpoista. Toisaalta voi olla hyväkin, ettei voide ole pehmeä koska näillä lämpötiloilla se voisi sulaa laukkuun hyvinkin nopeasti. Talveksi aion tehdä pehmeämmän version, koska kovaa on pakkasessa todella vaikeaa käyttää. Tuoksu on kertakaikkisen ihana, kaneli erottuu selvimmin mutta muitakin tuoksuja löytyy taustalta. Voisin haistella tätä koko päivän, mutta se voisi vaikuttaa jokseenkin oudolta. Koostumukseltaan huulirasvasta tuli kovuudesta huolimatta hyvä, se kosteuttaa hyvin eikä huulille jää kalvoa. Ruskea väri ei näy huulilla ollenkaan, vaikka kevyt sävy ei olisikaan ollut huono asia.

Seuraavana päivänä huomasin, että suuremmassa purkissa ollut huulirasva ei sekoittunut yhtä hyvin kuin pienemmän purkin seos. Luultavasti siis kattilan pohjalla oli paremmin sekoittunut voide tai sitten neitsytkookosöljy lähti jostain syystä erottumaan joukosta. Voiteen tehoon tai koostumukseen tämä ei näköjään vaikuta, joten asialla ei siis ole mitään merkitystä. Näyttää itse asiassa ihan hauskalta. Kuvassa voiteet ovat vielä hieman jäässä, siitä johtuu vaalea "huurre" pienemmän purkin päällä. Vaahto johtuu seoksen kuohumisesta, en saanut kaikkea poistettua ennen pakkaseen laittoa.

Valmis huulivoide

Päivitys 28.7.2012
Ei tästä sitten tullutkaan niin hyvää. Huulirasva kosteuttaa kyllä ihan hyvin, mutta se on niin kovaa, että sitä ei saa tarpeeksi muuten kuin kynsillä kaivamalla. Täytynee seuraavalla kerralla kokeilla laittaa neitsytkookosöljyn lisäksi vaikka karitevoita, jotta saa koostumuksen pehmeämmäksi. Kaakaovoin jätän varmaan pois kokonaan, mehiläisvahan määrääkin voisi vähentää. Edellinen huulirasvani on itse asiassa paljon parempaa kuin tämä, joskin vahakalvo on siinä vähän liian paksu minun makuuni. Taidan yrittää säveltää jonkun vahattoman huulirasvan, jota voisi käyttää kosteuttamiseen. Vahallista rasvaa voisi käyttää sitten ylläpitämään sitä kosteutta.

Nokkoshoitoaine tummille hiuksille 7.7.2012

En ole tehnyt hoitoaineita pitkään aikaan, koska niistä tuli aina liiankin hoitavia ja hiukseni liian liukkaiksi, vähän lätistyneiksi. On se kumma, miten en tajunnut vähentää öljyfaasia, vaikka olen muissa emulsioissa sitä tehnytkin. Toisaalta en ole hoitoainetta erityisemmin kaivannutkaan, koska palashampoon kanssa hiushuuhtelu on riittänyt ihan hyvin. Hiuksia on kuitenkin hyvä silloin tällöin hoitaa vähän paremmin, joten päätin tehdä hoitoaineen käytettäväksi hennavärjäyksen jälkeen. Hoitoaine voi myös auttaa hennavärin huuhtelussa.

Maseroitu nokkosöljy

Koska olin maseroinut päivällä erilaisia öljyjä päätin käyttää hoitoaineessa tekemääni nokkosöljyä. Maseroin nokkosen neitsytoliiviöljyyn, joka sopii hoitoaineeseen varsin hienosti. Vesifaasiin laitoin teeman mukaisesti nokkosesta haudutettua teetä. Hoitavuutta lisäsin minimimäärällä (1 %) kauraproteiinia, lisäpotkua tulee myös rosmariinin eteerisestä öljystä. Litsea peitti hyvin rosmariinin tuoksun. Nokkosen pitäisi vahvistaa tummien hiusten omaa väriä ja rosmariini tummentaa hiuksia, siksi tämä hoitoaine ei sovi vaaleahiuksisille. En tiedä, kuinka vahva nokkosen ja rosmariinin vaikutus väriin on, en itse asiassa usko että näin lyhytaikainen vaikutus suurta eroa tekee. Vaaleahiuksiset voivat kokeilla nokkosen ja rosmariinin sijaan esimerkiksi kamomillaa ja kehäkukkaa, oman halun mukaan maseroituna, teenä ja/tai eteerisenä öljynä. Tummentavan vaikutuksen lisäksi sekä nokkosen että rosmariinin pitäisi kiihdyttää hiusten kasvua. Tässä asiassa olen kyllä hieman skeptinen, täytyy myöntää. Säilöntäainetta laitoin maksimimäärän, koska hoitoaineessa on yrttiteetä ja öljyyn maseroitua yrttiä, jotka ovat tietenkin herkempiä pilaantumaan kuin pelkät öljyt.

Yhteisfaasin lämmitys (väri ei ole oikea).

Hoitoaine tummille hiuksille

50 g Nokkosteetä
6 g Nokkosöljyä (maseroitu neitsytoliiviöljyyn)
5 g BTMS -emulgointiainetta
0,9 g Optiphen -säilöntäainetta
0,6 g Kauraproteiinia
Rosmariinin ja litsean eteerisiä öljyjä

Tein hoitoaineen niin, että yhdistin molemmat faasit heti, lämmitin niitä yhdessä ja sekoitin samalla. Olen kokeillut hoitoaineita sekä erillisillä että yhteisillä faaseilla ja kokemukseni perusteella öljyt sekoittuvat hoitoaineeseen paremmin, kun faasit sekoitetaan yhdessä. Erillisillä faaseilla emulsion pinnalle jää aina jonkin verran öljyä, jota en enää saa sekoittumaan kunnolla emulsioon. Vartalovoiteessa siitä ei ole mitään haittaa, mutta hoitoaineessa tuo pieni, ylimääräinen öljy takertuu hiuksiini ja ne jäävät rasvaisiksi. Yhteisessä faasissa emulgoituminen tapahtuu yhtä nopeasti, mutta paksuuntuminen paljon nopeammin. Lämmön kanssa tulee olla varovainen, seos täytyy siirtää vesihauteesta tai liedeltä heti, kun emulgointiaine on sulanut. Muutoin emulsio saattaa vähän kärähtää ja siihen tulee omituinen haju. Bakteerien kannalta tällainen menettelytapa on tietenkin huono, joten desinfioinnin ja säilöntäaineiden kanssa kannattaa olla erityisen huolellinen.

Emulgoitunut hoitoaine

Otin hoitoaineen samantien käyttöön (siis n. 5 minuuttia valmistuksesta) ja olen todella tyytyväinen. Paksua siitä tuli, mutta mielestäni sen saa paremmin levittymään hiuksiin sellaisena. Tuoksu on hyvä, en haista rosmariinia ollenkaan. Väri on hauska, ihan aavistuksen vihertävä. Hoitoaine selvitti hiuksia ihan uskomattoman paljon, minun ei tarvinnut edes harjata niitä selviksi aiemmasta takkupehkosta huolimatta. Hiukset nimittäin olivat ennen hoitoainetta aika takussa, koska olin jo sekä pessyt että värjännyt hiukset selvittämättä niitä välissä ollenkaan.

Nokkoshoitoaine

Kuivettuaan hiukset olivat silkkisen pehmeät, kiiltävät ja sileät. Selkeästi paremman tuntuiset, kuin aikoihin.  En tietenkään tiedä, kuinka suuri osuus hoitoaineella on tässä, koska olin juuri hennannut hiukset. Hiusten "suihkukäyttäytymisen" perusteella hoitoaine on kuitenkin parasta tähän asti tekemääni ja tulen toki kokeilemaan sitä vielä ihan yksinäänkin, jotta näen miten se vaikuttaa ihan itsekseen. Tummentavasta ominaisuudesta en osaa sanoa, hiukset tietenkin ovat tummemmat mutta siitä taidan antaa suurimman kunnian värjäykselle. Pehmeä tunne ja kiilto säilyivät vielä sunnuntaina ja maanantainakin, joten hoitoaine jää ehdottomasti käyttöön. Hoitoaineen määrä näyttää melko pieneltä, mutta sitä on riittävästi moneen hoitokertaan, koska sitä tarvitsee vain vähän kerrallaan hyvän levittyvyyden ja tehokkaiden hoito-ominaisuuksien vuoksi.

Tämän voiteen valmistaminen ja onnistuminen antoi huomattavasti enemmän iloa, kuin mikään muu valmistamani tuote pitkään aikaan. Toki olen yleensä kovin tyytyväinen muihinkin ja iloitsen niistä, mutta tämän tekemisessä oli jotakin ihan erityistä. Kenties se johtuu siitä, kuinka paljon tässä on itse valmistettua mukana. Itse kerätyt ja kuivatut nokkoset sekä niistä valmistettu tee ja nokkosöljy, sekä toki hoitoaineen varsinainen valmistus ja sen onnistuminen.

Tästä päädyttiin siis lopulta tähän.

 Miten teillä, rakkaat lukijat, mikä teille on antanut itse valmistetuissa kosmetiikkatuotteissa ihan erityisen onnistumisen ja ilon tunteen? Oliko se se ensimmäinen kokeilu, vai jokin sen jälkeen? Mistä syystä saitte kyseisestätuotteesta niin paljon iloa?

Nokkosen kuivaaminen

Nokkosenpesua

Jo talvella mietiskelin, että kesän tullen täytyy kerätä nokkosta kuivattavaksi hiusten hoitoa varten. Paras keruuaika olisi ollut ennen juhannusta, mutta nuoria nokkosia voi kerätä kyllä edelleen, kunhan ne eivät ole vielä kukkineet. Koska keräsin nokkosia kosmetiikkakäyttöä varten, hyväksyin joukkoon myös sellaisia, joissa oli pieniä nuppuja. Nokkoset keräsimme muutama päivä juhannuksen jälkeen anoppikokelaan pihasta, jossa olikin hyvä nokkospaikka. Nokkosia ei pitäisi kerätä tien läheltä, tai paikoista joissa maahan pääsee lannoitteita tai jätevesiä eikä myöskään navetan tai ulkohuussin lähestöltä. Nokkonen imee nitraatteja itseensä, eikä nitraattien liiallinen saanti ole hyväksi.

Nokkoset uunissa

Poistin nokkosenlehdistä varret ja huuhtelin niitä kylmässä vedessä pariin kertaan, jonka jälkeen kuivasimme ne talouspaperilla ennen uuniin laittoa. Kuivaaminen oli helpointa niin, että laitoimme kerroksittain nokkosenlehtiä ja talouspaperia, jota sitten paineltiin jotta ylimääräinen vesi imeytyy pois. Halusin kuivata nokkoset vedestä, jotta ne kuivaisivat uunissa nopeammin. Ensimmäinen pellillinen meni uuniin kuivaamatta, jolloin kuivaamiseen meni huomattavasti kauemmin ja lehtien väri muuttui lähes mustaksi. Nämä päädyin heittämään roskiin, koska väri ei saisi kuivauksessa muuttua.

Kuivatut nokkoset

Vedestä kuivatut lehdet säilyttivät vihreän värinsä ja kuivaus onnistui huomattavasti nopeammin. Uunin lämpötila oli 40 - 50 astetta (meillä ei pysty lämmittämään 40 asteeseen) ja pidin uuninluukkua koko ajan raollaan kuivaamisen nopeuttamiseksi. Viimeiset pellilliset nokkosenlehtiä sain kuivaksi jo parissa tunnissa. Annoin nokkosten olla uunissa yön yli, murensin ne purkkiin vasta seuraavana aamuna.

Kuivattu nokkosmurska

Muovikassillisesta tuoretta nokkosta tuli reilu desilitra kuivattua, murskattua nokkosta. Olin tosin ottanut jo noin litran tuoretta nokkosta sivuun murskaamista ja pakastamista varten, koska tarkoituksena on tehdä myöhemmin nokkoskeittoa. Kuivattua nokkosta aion käyttää hiushuuhteluissa ja hoitoaineissa sekä mahdollisesti myös saippuassa. Saatan kerätä nokkosta vielä lisääkin, mutta tuosta purkillisestakin on iloa pitkään, koska nokkosteehen tai -öljyyn kuivattua nokkosta ei kulu paria teelusikallista enempää. Aion ihan tietoisesti myös säästellä nokkosta, koska parhaat keräysajat ovat jo menneet. Sen vuoksi huuhtelut ja hoitoaineet ovat lopputuotteissa etusijalla, saippuassa nokkosen vaikutus menee vähän hukkaan. Nokkosesta olen jotakin jo puuhaillutkin, esittelen tuotoksia myöhemmin, kunhan saan tekstit kuvineen valmiiksi.

Pikkis

Esitellään nyt pikaisesti vielä viimeinenkin kissa, joka ei vielä ole päässyt blogiin tähteilemään. Pikkarainen on 5-vuotias maatiaistyttönen, joka rakastaa meitä kumpaakin mahdollisesti jopa enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa. Se myös luottaa meihin niin paljon, että ensimmäinen valjasulkoilu sujui reippaasti häntä pystyssä, vaikka isompaa kaveria vieressä pelotti niin paljon, ettei tärinästä tullut loppua. Tämä kissa on kyllä malliesimerkki siitä, miksi kissanpennut saisi luovuttaa emon luota uuteen kotiin aikaisintaan 12 -viikkoisina. Riittävän vanhasta pennusta tulee huomattavasti sosiaalisempi ja pelottomampi kuin liian nuorena luovutetusta, eron huomaa hyvin tämän kissan ja aiemmin jossakin kuvassa esiintyneen mustavalkoisen Maunon käytöksessä (joka tuli meille arviolta 6-8 viikkoisena).

Tälle päivälle on suunnitelmissa pieniä puuhia ratamon kanssa ja muita kotihommia sekä pääasiallisesti rentoutumista. Tänään on kaksiviikkoisen lomani viimeinen päivä, huomenna palaan taas sorvin ääreen ja arkinen aherrus alkaa. Seuraava loma on edessä vasta ensi kesänä, voi surku. Täytynee suunnitella ennakkoon muutamia tekstejä blogia varten, tiedän että kirjoitustahti hidastuu, kun aikaa kosmetiikan valmistukseen ja tekstien kirjoitukseen ei enää ole niin paljoa käytettävissä. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin minulle tärkeä ja mukava osa kosmetiikkaharrastusta, koska pidän kirjoittamisestakin hyvin paljon.

Hiusprojekti (värjäys ja kasvattaminen)

Pituus takaa 6.7.2012

Halusin kirjoittaa hiuksistani, erityisesti niiden väriin, pituuteen ja kuntoon liittyen. Olen kasvattanut hiuksia nyt reilut puoli vuotta, mutta jostain syystä tuntuu, etteivät ne kasva oikeastaan ollenkaan. Viime vuosina olen ihmetellyt myös sitä, kuinka paljon ohuemmat hiukseni ovat kuin aikaisemmin. Väriinkään en ole tyytyväinen ja toisaalta kiinnostaa myös se, miten hiusten väri muuttuu hennavärjäyksen myötä. Hiusten kuntoon haluan myös kiinnittää huomiota, erityisesti latvoihin ja kiiltoon. Ajattelin, että asioiden seuraaminen on helpointa kuvin ja kuvailuin varustetun tekstin myötä kuin omaan muistiini luottaen.

Pituus sivusta 6.7.2012

Minulla on ollut otsatukka vuodesta 2009 lähtien, mutta viime kesänä kyllästyin sen kanssa temppuiluun. Vinoon leikattu otsatukka osoitti hankaluutensa erityisesti vapaapäivinä, mökillä ja uimarannalla, koska se pysyi kunnolla vain laitettuna. Tuntui, että kampaus näytti kauniilta vain silloin, kun kampaaja oli sen juuri leikannut, värjännyt ja laittanut. Loppusyksystä päätin vihdoin kasvattaa sen pois. Kävin kampaajalla leikkauttamassa hiukset (myös otsatukan) viimeisen kerran marraskuun puolessa välissä, sen jälkeen hiuksista on kerran tasoitettu latvoja, jolloin pituus lyheni noin sentin tai puolitoista. Lähtöpituus oli noin hartioiden tasalle, lisää pituutta on siis tullut 4 - 6 senttiä. Otsatukka on kasvanut parempaa tahtia. Haaveena olisi, että saisin 15 - 20 senttiä lisää pituutta, mutta en usko sen olevan realistinen tavoite. Kymmenen senttiäkin olisi ihan kiva. Varsinaista aikarajaa tähän hommaan ei ole, mutta vuoden loppuun mennessä 5 - 6 sentin lisäys olisi hyvä juttu.

Pituuden suhteen ohjelmana on hiusten kunnon hoitaminen, rankoista käsittelyistä pidättäytyminen sekä kaksihaaraisten siistiminen. Kuntoa hoidan pesutavalla, eli jatkan edelleen palashampoopesua omilla saippuoillani sekä hiushuuhteella. Aion käyttää aiempaa enemmän myös öljyjä ja hoitoaineita hiuksiin. Kaupan värit jätän kokonaan pois, värjäykseen käytän tästä eteenpäin pelkästään hennaa ja indigoa. Muista toimenpiteistä lisää sitten myöhemmin.

Kiilto

Hiusten kunto on nyt varsin hyvä. Olen käyttänyt palashampoota ja itse tehtyjä hiushoitoja viime joulukuusta lähtien lukuunottamatta parin kuukauden jaksoa, jolloin käytin Urtekramin shampoota. Hiukset ovat pehmeämmät, kiiltävämmät ja sileämmät kuin aiemmin. Kaksihaaraisia on todella vähän, vaikka edellisestä leikkauksesta on aikaa jo neljä - viisi kuukautta. Hiusten kiillosta oli hieman hankalaa ottaa kuvaa, se on jotakin kahden yläpuolella olevan kuvan välistä. Ottakaa huomioon, että ko. kuvassa hiukset ovat pesemättömät, edellisestä pesusta on tuossa aikaa n. 2 päivää. Taakse on ilmaantunut jotain ihan omituista taitetta, jonka uskoisin johtuvan siitä, että palashampoo saattaa joillakin luonnonkihartaa hiusta. En pidä hiuksia kiinni ollenkaan, joten siitäkään se ei voi johtua.

Kuntoon olen ihan tyytyväinen, joskin tuuheutta ja kiiltoa kaipaisin lisää. Tällä hetkellä hiusten ulkonäköön vaikuttaa myös pesuvälin harventaminen, mutta uskoisin sen tasaantuvan siitä parin kuukauden sisällä. Toivon myös, etteivät hiukset ole ensi talvena niin sähköiset kuin yleensä.

Päälaki

Hiusten väri on tummahko ruskea, jossa on hieman punertavuutta siellä täällä . Punertavuus lienee jäänne kammpaajalta, joka värjäsi hiuksiani usein sieltä täältä punaisiksi. Minulla on n.7 cm "juurikasvu", joka on hieman vaaleampaa kuin muut hiukset, koska värjäsin koko talven hiuksia tietoisesti vaaleampaan suuntaan, koska tarkoituksena oli palata takaisin "omaan" hiusväriini.

Nyt olen hylännyt ajatukset omasta väristä, joka olisi jotain hyvin vaalean ruskean ja hiekanharmaan välistä. Olin alunperin vaaleatukkainen, mutta siitä on jo vuosia aikaa enkä usko, että se väri palaa takaisin. Haluaisin leiskuvan tulenpunaisen tukan, mutta ruskealla mennään ainakin ensi tammikuulle asti. Hieman tietenkin riippuen siitä, miten hennasekoituksissani onnistun.

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut värjääväni hiukset tänään, mutta melkein muutin mieleni näitä kuvia katsoessani. Väri on näistä päätellen vielä varsin hyvä, mutta ulkona ja kirkkaassa valossa väri näkyy päälaella selkeästi haalistuneena, hieman harmaampana. Latvat ovat puolestaan melko tummat. Päätin siis kuitenkin laittaa hennaseoksen päähän, nyt ensimmäisellä kerralla kyseessä on Mac Urthin mahonginruskea. Odotukseni eivät ole mitenkään korkealla, koska nämä valmiit sekoitukset toimivat ilmeisesti yleensä huonommin kuin itse tehdyt, koska henna ei saa tarpeeksi muhimisaikaa. Lisäksi oma värini on vielä melko tumma, joten ero ei voi olla mitenkään radikaali. Olen tyytyväinen, jos saan hieman lisää punertavuutta ja eloa nykyiseen väriin sekä tietysti kiiltoa hiuksiin.

Väri on vasta laitettu päähän, joten lopputuloksesta laitan kuvia varmaan vasta huomenna tai ensi viikolla, heti kun saan hyvät kuvat. Sain mössön päähän ihan hyvin, mutta ilmeisesti siitä tuli vähän liian löysää, koska yksi vana lähtee välillä valumaan otsalta. Kyllästyin jo siihen ja työnsin siihen kohtaan vessapaperitupon, josko siitä olisi jotain apua. Hah, en malta odottaa mitä mies sanoo kun tulee kotiin: täällä istun päässäni hedelmäpussi, pipo ja vessapaperituppoja. Sitten näytän sille öljyyn maseroidun ratamon ja ratamohauteen, jotka on tarkoitus käyttää myöhemmin esiteltäviin käyttökohteisiin. Ihan kuin mies ei jo muutenkin pitäisi minua puolihulluna!

Päivitys 17.7.2012
Tämä päivitys venähti vähän pidemmälle kuin ajattelin, mutta ehtiihän sen nytkin. Värjäsin hiukset tosiaan 7.7. Mac Urthin henna-indigoseoksella, eikä minulla ollut mitään kovinkaan suuria odotuksia lopputuloksesta. Kyseinen väri sisältää indigoa, hennaa ja katekuakaasiaa (acacia catechu), joka on myös kasviväri. Valitsin Mac Urthin juuri siksi, että siinä on vain noita kolmea ainesosaa. Lisäksi se oli jonkin verran halvempi kuin Santén hiusvärit.

Hennaseos

Tälläistä valmista hennaseosta ei voi valmistaa edellisenä päivänä, joten oma seokseni sai seisoa vain viisi - kymmenen minuuttia ennen päähän levittämistä. Lämpimän veden lisäksi laitoin joukkoon puolisen desiä sitruunamehua ja noin ruokalusikallisen omenaviinietikkaa, koska happamuus tehostaa hennan värjäävää vaikutusta) sekä noin ruokalusikallisen oliiviöljyä, koska LoveHennaHair -blogin mukaan öljy tekee seoksesta helpommin levittyvää ja toki myös hoitavampaa. Ainakin seoksesta tuli paljon kermaisempaa ja tasaisempaa. Käytin hennaseosta täyden 100 gramman pussin, josta sain aikaiseksi n. 4-5 dl seosta. Näin jälkeenpäin ajateltuna nesteitä olisi voinut olla vähemmänkin, koska seoksesta tuli vähän liian valuvaa.


Levittäminen oli yllättävän helppoa, aloitin niskasta ja etenin osio kerrallaan, viimeiseksi kävin läpi pituudet ja latvat. Lopuksi vielä hieroin pään ja hiukset huolellisesti läpi ja levitin samalla yli jääneen seoksen päähäni. Hiusten suojaksi laitoin hedelmäpussin, jonka päälle vedin pipon pitämään hennan lämpimänä. Annoin hennan olla päässä noin kaksi tuntia, jonka jälkeen huuhtelin sen pois. Huuhteluun käytin apuna nokkoshoitoainetta, josta hiukset saivat myös lisähoitoa.

Värjätyt hiukset oikealla (kuva 11.7.)

Väri toimi huomattavasti paremmin kuin odotin, jopa todella hyvin. Aiemmin mainitsemani noin seitsemän sentin juurikasvuraja on täysin hävinnyt, mutta latvat eivät kuitenkaan tummentuneet liikaa. Väri on lämmin ruskea, mutta välillä seassa näkyy myös häivähdys punaista. Noin viikon värjäyksen jälkeen hiukset olivat todella pehmeät ja kiiltävät, eikä hoitoainetta tarvinnut edes miettiä. Itse asiassa hiukset ovat edelleen paljon paremman tuntuiset kuin ennen värjäystä. Hennan haju kesti hiuksissa ensimmäisen päivän melko voimakkaana, jonka jälkeen se tuntui vielä pari päivää kosteissa hiuksissa. Kuvat on otettu 11.7. eli neljä päivää värjäyksen jälkeen. Tässä ajassa väri ehti tasoittua huomattavasti - heti värjäysiltana se näytti lähes mustalta ja ehdin hieman pelästyä. Olen niin tyytyväinen, etten edes harkitse siirtymistä takaisin "kaupan väreihin". Uusien kuvien kiilto ei muuten johdu tällä kertaa salamasta tai valaistuksesta, vaan hiukset kiiltävät huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Päälaen kuvassa väritys saattaa hieman heittää osin tuon punaisen taustankin takia, mutta en saanut suostuteltua miehekettä ottamaan uutta kuvaa.

Värjätyt hiukset äärioikealla (kuva 11.7.)

Paksu vartaloemulsio, 3. versio 15.6.2012

Pääsin taas kerran keventämään vartalovoidettani, en kylläkään alkuun tiennyt kuinka suuri kevennys olisi tällä kertaa. Edellisessä ohjeessa öljyfaasin koko oli n. 45 %, tällä kertaa vähensin öljyn määrää 10 grammalla ja vastaavasti toki myös emulgointiaineiden määrää. Öljyfaasin suuruudeksi tuli 42 %. Prosenteissa ero ei tunnu suurelta, mutta voide on selvästi kevyempää kuin edellinen versio. Tällä kertaa toki myös kevyiden, hyvin imeytyvien öljyjen määrä on suhteessa suurempi, itse kun lasken neitsytkookosöljyn kevyeksi, koska se imeytyy niin hyvin eikä jätä iholle rasvaista tunnetta. Tein voidetta kaksinkertaisen määrän, jotta sitä riittää pidemmäksi aikaa. Annan nyt reseptin kuitenkin yksinkertaisena, jotta ero edelliseen versioon on selkeämpi.

Emulsio on melko paksua

Paksu vartaloemulsio
125 g vesi
6 g glyseriini

30 g neitsytkookosöljy
10 g kirsikansiemenöljy
10 g avokadoöljy
10 g mangovoi

6 g BTMS
6 g emulgointihiutaleet
6 g setyylialkoholi

1 g Optiphen säilöntäaine
Tuoksuina GF Kurkku, GF Vihreä omena ja GF Tropicana

Valmistuksessa ei tullut mitään yllätyksiä, mutta voiteen paksuuntumiseen menee aina vähän enemmän aikaa kun pienennän öljyfaasia. Jäähdytin voiteen kylmävesihauteessa ja lisäsin sitten säilöntäaineen ja tuoksut. Kovin viileäksi voidetta ei tarvitse saada, koska tähän ei tule mitään viileitä lämpötiloja vaativia aktiiviaineita. Väri on kauniin valkea, tuoksussa tulee raikkaan sekoituksen alta miedosti esiin myös neitsytkookosöljyn tuoksu. Käytin samaa tuoksusekoitusta myös samalla kertaa tekemässäni karoteenivartaloemulsiossa, ajattelin että en halua sekoittaa liian monia tuoksuja yhteen.

Valmis, paksu vartalovoide

Voidepurkkeina olen havainnut Body Shopin tyhjät hylsyt varsin mainioiksi. Ne saa helposti puhtaaksi ja voimakkaat tuoksutkin häviävät ensimmäisen oman voiteen jälkeen. Minulla oli yksi oma tallella, mutta työkaverini tuo minulle purkkeja aina, kun hänellä niitä tyhjenee. Toinen purkki on Clarinsin tyhjä voidepurkki, kummankin koko on 200 ml. Tuo 200 ml on minulla tälle vartalovoiteelle minimikoko, koska sekin kuluu päivittäin käytettynä n. 1-2 viikossa (riippuen ihon kunnosta). Siksi ei kannata ryhtyä pienempää purkkia tekemään, koska tuo määrä täyttäisi jotakuinkin kuusi 60 ml:n purkkia, ylikin jäisi varmasti jonkin verran.

Kaikki emulsiot

Tuoksun kanssa voiteissa kävi sikäli hauskasti, että ne tuoksuvat täysin erilaisilta. Karoteeniöljystä tulee toiseen emulsioon miellyttävä, makea vivahde, jota en osaa oikein kuvailla. Kirpeä omenan tuoksu ei siinä juurikaan tunnu. Paksussa emulsiossa raikkaat tuoksut erottuvat selkeämmin, mutta neitsytkookosöljyn tuoksu tulee pohjalta läpi. Kumpikin voiteista tuoksuu varsin hyvälle ja ne ovat miellyttäviä käyttää. Käytän tällä hetkellä pääasiallisesti karoteeniemulsiota, paksumpaa tarvitsen vain kerran tai pari viikossa.

Kasvi tuossa voiteiden vieressä ei ole mikään ihmeellinen kosmetiikkakasvi, vaan ohraa kissoille syötäväksi. Olen ihan onneton kasvien kanssa, meillä on vain yksi puolittain elossa oleva limoviikuna ja lisäksi tuota ruohoa kissoille. Viime lauantaina ostin kuitenkin pitkästä aikaa itselleni kukkasen/kasvin, josta saatan tännekin joskus jotain tarinoida.