Viime hetken villitystä: joululahjaprojekti, osa 2

Perjantaina siis innostuin vielä tekemään kaksi erää saippuaa – ikään kuin muuten ei olisi ollut tarpeeksi tehtävää. Olin kuitenkin jo alun perin halunnut ehdottomasti laittaa pakettiin myös suolasaippuan, joka oli vielä tekemättä. Lisäksi innostuin kokeilemaan paprikajauheella värjäystä.

Suolasaippua 23.12.2011

250 g kookosrasvaa

200 g oliiviöljyä

50 g rypsiöljyä

140 g vettä

75 g lipeää

1 kg hienoa merisuolaa (paakkuuntumisenestoaineetonta)

Litsean eteeristä öljyä

Tein saippuan kylmämenetelmällä. Tuoksun lisäsin kiisselivaiheessa ja suolan sekoitin joukkoon vasta viimeisenä. Käytin paakkuuntumisenestoaineetonta suolaa (luontaistuotekaupasta), koska ilmeisesti jotkut ovat saaneet paakkuuntumisenestoaineesta allergiaoireita. Valmiin seoksen kaadoin maitopurkkeihin ja annoin olla pöydällä peittämättömänä kunnes saippua tuntui sopivalta leikattavaksi (n. 2 – 2,5h). Poistin saippuan varovasti muotista ja leikkasin terävällä, isolla veitsellä hyvin varovasti, jotta en murtaisi paloja. Yksi pala lohkesi keskeltä, mutta muuten palat pysyivät täysin ehjinä. Valmiit palat laitoin kenkälaatikossa kaappiin kuivamaan vielä muutamaksi tunniksi ennen paketointia. Rypsiöljy antaa saippuaan kauniin, aavistuksen kellertävän sävyn. Litsea on todella pirteä tuoksu saippuassa, sitruunainen ja raikas olematta kuitenkaan yleispesuainemainen. Saippua on todella painavaa verrattuna muihin saippuoihin, mutta se ei liene mitenkään yllättävää. Lipeän testasin vasta illalla, se vasta olikin makuelämys!

Tangerine-saippua 23.12.2011

250 g kookosrasva

250 g oliiviöljy

140 g vesi

75 g lipeää

paprikajauhetta

Tangerine-tuoksuöljyä

Tämänkin tein kylmämenetelmällä. Tuoksun sekoittamisen jälkeen jaoin massan puoliksi ja lisäsin toiseen kuppiin paprikajauhetta vähän kerrallaan, kunnes väri oli mielestäni sopiva (yhteensä ehkä 1 – 1,5 teelusikallista). Kaadoin muottiin vuorotellen värillistä ja värjäämätöntä massaa, lopuksi pyöräyttelin vielä pitkällä kepillä. Muotin laitoin kylmälaukkuun sanomalehtimyttyjen alle. Tällä kertaa massa geelautui kokonaan, en tiedä johtuiko se synteettisestä tuoksusta vai paprikasta. Geelivaiheessa siirsin massan kylmälaukusta pöydälle ylikuumenemisen välttämiseksi. Saippua oli valmista leikattavaksi yllättävän nopeasti, ehkä kolmen – neljän tunnin päästä muottiin laittamisesta. Saippuan väri on mielestäni ihan hauska ja tuoksu hyvä, sopivan mieto koska käytin tuoksuöljyä vain noin 5 millilitraa.

Näiden lisäksi olimme avomiehen kanssa askarrelleet myös saippua-alustat. Teimme puunvärisestä 0,8 mm paksusta pyörölistasta ritilät, joissa oli kaksi pätkää rimaa alapuolella ja viisi yläpuolella. Puukepit kiinnitimme toisiinsa puuliimalla, koska pienimmätkin naulat halkaisivat listan. Lopuksi laitoimme päälle vielä kolme kerrosta decoupage-lakkaa. Ritilöille löysin neliönmuotoiset, posliiniset alustat Paperikuusta.

Lopulta paketteihin tuli siis emulsiovoide, kaksi voidetuoksua, huulirasva, kuutta erilaista saippuaa, saippua-alusta sekä vielä jokaiselle pieni paketti suklaata, teetä tai jotakin muuta mukavaa. Saippuoille tein vyötteet askartelukaupasta ostamastani himmeän kullanvärisestä, käsintehdystä paperista, jonka sidoin organzanauhalla. Vyötteen taakse laitoin vielä pienen etiketin, jossa oli kyseisen saippuan ainesosat sekä päivämäärä, jolloin se on valmista käyttöön. Suolasaippuan kääräisin ensin ruskeaan paperiin, jotta siitä ei lähtisi murusia irti.

Korin pohjalle laitoin myös A4-paperin, jossa oli hieman ohjeita sekä ainesosaluettelot emulsiovoiteelle, voidetuoksuille ja huulirasvalle. Korin ympärille laitoin sellofaania ja lisäsin lahjanarurusetin. Paketista tuli lopulta mielestäni varsin hieno, tosin pyöreä kori olisi sellofaanin kanssa helpompi.

Vastaanotto oli parempi kuin odotin, yksi saajista on jo soitellut perään kysyäkseen, osaisinko tehdä vielä kuorintavoiteen ja kertoi samalla, että on käynyt vähän väliä kurkistelemassa saippuoita, vielä kun pitää malttaa ennen kuin kaikkia voi käytössä kokeilla. Olen jo miettinyt uusia lahjaideoita, tosin tulevaisuudessa varmaan teen aina jotakin pientä paketteihin lisäksi, enkä välttämättä korillista tavaraa :) Itse en malttaisi odottaa, että saan suolasaippuan käyttöön. Kylmennyt ilma on saanut ihon taas ärhäköitymään, eikä tuossa ruskovillan saippuassa sitä suolaa taida kovinkaan paljoa olla.. Täytynee myös kehitellä kasvoemulsion lisäksi oikein tuhti ja paksu emulsio vartalolle, reseptejä olen jonkin verran jo tutkinutkin.

Päivitys 17.6.2012
Olen vihdoin ja viimein onnistunut käyttämään ensimmäisen oman suolasaippuani. Testaaminen viivästyi kohtuullisen pitkälle, koska talvella oli pitkä jakso, jolloin käytin saippuaa hyvin, hyvin vähän kun iho oli niin hirveä. Yksi ystäväni ihastui suolasaippuaan varsin paljon ja on pyydellyt aina uutta palaa, kun entinen on loppunut. Sanoi sen myös auttavan kuivaa ihoa. Kyseisen henkilön arviointiin luotan, joten voisi sanoa suolasaippuan onnistuneen hienosti :) Nyt kun olen itsekin sitä kunnolla kokeillut, voin yhtyä ystäväni arviointiin ja todeta, että saippua onnistui varsin mainiosti. Alunperin ajattelin, että hieno suola olikin huonompi vaihtoehto kuin karkea merisuola, mutta olen muuttanut mieltäni. Karkea suola saattaisi raapia ihoa enemmän, joten uskon tämän saippuan olevan vieläpä hitusen hellävaraisempi. Voin toki olla väärässäkin. Pidän myös saippuan taikataikinamaisesta koostumuksesta ja painavuudesta. Litsean tuoksu valitettavasti haihtui ajan mittaan, mutta kaunis, vaaleankeltainen väri säilyi. Tämä suolasaippua myös vaahtoaa hieman nyt kypsyttyään kunnolla, mikä luultavasti johtuu kookosrasvan suuresta määrästä. Täytynee tehdä uusi satsi talven varalle odottamaan.

Tangerinesaippua on kuulunut monien lahjan saajien ja oman mieheni suursuosikkeihin jostain ihmeen syystä. Koostumus ei ole erityisen hellävarainen eikä ulkonäkökään mitenkään erityisen kaunis, mutta kaakoruutusaippuan rinnalla se lienee kaikkein pidetyin tästä saippuasatsista.

Joululahjaprojekti, osa 1

Käyn lyhyesti läpi useamman reseptin kerrallaan, koska olen jo aiemmin selittänyt mielestäni aika kattavasti varsinaisen valmistamisen. Valitettavasti unohdin ottaa kuvia, joten niitä ei paljoakaan ole luvassa. Tarkoituksenahan oli alkuun tehdä pienet paketit kaikille, mutta mutta.. mopo karkasi aavistuksen verran käsistä ja pakettiin päätyi lopulta vähän kaikenlaista mukavaa :) Osan saippuoista olen jo blogiin saanutkin, mutta lisääkin on luvassa. Tässä nyt kuitenkin ensi alkuun joululahjapakettien emulsiovoiteet, huulirasvat ja voidetuoksut. 

Kevyempi vartaloemulsio 19.12.2011

Vesifaasi:

170 g vettä

Öljyfaasi:

20 g avokadoöljyä

20 g aprikoosinsiemenöljyä

10 g jojobaöljyä

10 g mangovoita

5 g setyylialkoholia, 5 g BTMS-emulgointiainetta, 5 g emulgointihiutaleita

2,5 g Optiphen –säilöntäainetta

2 g e-vitamiiniöljyä

7 g kauraproteiinia

yht. 9 tippaa appelsiinin ja greipin eteeristä öljyä

Halusin joululahjavoiteesta kevyempää, joten valitsin kevyempiä öljyjä ja vähensin myös kiinteiden rasvojen määrää. Emulsiosta tuli lähes yhtä paksua, mutta vähemmän rasvaista kuin aikaisempi versio. Se myös imeytyy todella hyvin. Voide on itse asiassa jopa liian kevyttä minulle, ihoni tarvitsee rasvaisempaa ja hoitavampaa ainetta. Kasvoillenikaan tämä ei toimi, koska meikin alle kaipaan vielä kevyempää voidetta. Minulle tämä ei siis käy, mutta toivottavasti saajille kuitenkin, heillä kun ei ole yhtä kuiva iho kuin minulla. Tuoksuksi valitsin raikkaan greipin ja appelsiinin, mutta vähensin tuoksun määrää. Lahjan saajien mielipidettä en vielä tiedä, täytyy jossain vaiheessa kysellä kun heillä on ollut mahdollisuus käyttää voidetta jonkin aikaa. Voiteille ostin Saippuapajasta 60 millilitran purkit. Tein voidetta kaksi annosta, jolla kuusi purkkia täyttyi hienosti ja lisäksi voidetta jäi vielä 40-50 millilitraa omaan käyttöön.

Voidetuoksut 23.12.2011

25 g mehiläisvahaa

25 g aprikoosinkiviöljy

25 g kaakaovoi

n. 10 ml eteerisiä öljyjä

Viimeksi tuli hieman ongelmia seoksen jähmettymisen kanssa, sitähän jäi kattilaan hyvinkin paljon. Tällä kertaa annoin seoksen seistä vielä jonkin aikaa sen jälkeen, kun mehiläisvaha näytti sulaneen. Tuoksuseoksen lisäsin vasta hieman jäähtyneeseen seokseen, eikä se tällä kertaa jähmettynytkään. En tiedä, johtuiko se seisottamisesta vai siitä, että käytin synteettisten tuoksujen sijaan pelkästään eteerisiä öljyjä. Sain kuitenkin kaiken kaadettua muotteihin, joten nyt minulla on itsellenikin tuoksuja ihan liikaa. Alkuperäinen annos olisi riittänyt mainiosti, todennäköisesti vähempikin. Muottina minulla oli Lahtisen vahavalimolta tilattu konvehtimuotti, joka olikin varsin mainio tähän tarkoitukseen. Herttaiset metallirasiat (sisällä muovisuojus) löysin Paperikuusta. Tuoksusekoituksia onnistuin lopulta tekemään kaksi erilaista. Kukkaistuoksussa on mm. palmarosaa, jasmiinia, appelsiinia ja ruusupuuta. Hedelmäisessä puolestaan pääosassa ovat greippi, appelsiini ja litsea.
Tuoksujen sekoittaminen oli tämän joululahjaprojektin ylivoimaisesti hankalin työ. Tein erilaisia versioita varmaan kymmenkunta, joista lähes kaikki päätyivät pois heitettäviksi. Lisäksi tuoksujen sekoittelu oli paljon aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa, koska hajuaisti hävisi aina muutaman minuutin sekoittelun jälkeen. Tuoksujen kanssa puuhastelu aiheutti minulle myös päänsärkyä, joten tämä ei ollut joululahjaprojektista kaikkein mukavin osuus. Voidetuoksut sainkin lopulta valmiiksi vasta 23. päivä illalla!

Huulivoide 22.12.2011

36 g jojobaöljyä

24 g saksanpähkinäöljyä

42 g karitevoita

30 g mehiläisvahaa

24 g kaakaovoita

e-vitamiiniöljyä, appelsiinin eteerinen öljy (5-fold) 13 tippaa

Huulivoiteen koostumusta jouduin viime tipassa muuttamaan, koska minulta loppui jojobaöljy. Reseptin mittasuhteet ovat samat kuin aiemmin tekemässäni huulivoiteessa, vaihdoin vain manteliöljyn jojobaan ja saksanpähkinäöljyyn. Tein loppujen lopuksi varmuuden vuoksi kuusinkertaisen annoksen, mikä oli ihan liikaa. Täytin kuuden Saippuapajalta tilaamani purkin lisäksi omia purkkejani kaksi kappaletta ja kaadoin vielä jääpalamuottiin loput. Nelinkertainen annos olisi varmasti riittänyt paremmin kuin hyvin. Täytetyt purnukat laitoin ilman kantta pakkaseen ja annoin olla siellä n. 30 minuuttia. En tiedä, johtuuko tehokkaasta jäähdytyksestä vai öljyjen vaihtamisesta, mutta huulivoide ei ole vieläkään rakeistunut, kuten edellisellä kerralla.

Seuraavaksi luvassa kahden uuden saippuan ohjeet - kuvineen tällä kertaa. Minun täytyi myös aattoaamuna keitellä itselleni oma rasva, koska edellinen pääsi loppumaan edellisenä iltana. Enkä tälläkään kertaa tehnyt samanlaista kuin aiemmin. Nyt alkaa raaka-ainevarasto olla hiukan vähissä, joten mitään kovinkaan suurta en pysty tekemään ennen kuin tuoksukauppa palaa joululomalta. Tarkoituksena olisi kuitenkin kokeilla saippuan värjäystä ihan oikeilla väreillä, tehdä omaa huulikiiltoa ja kehittää omille kasvoilleni sopiva emulsiovoide. Tahtoisin myös kovasti kaikkia ihanan kuuloisia tehoaineita näihin voiteisiini, mutta niihin täytynee perehtyä ensin lisää. Toistaiseksi nyt tyytyisin siihen, että pääsen vihdoin tuosta kutinasta kokonaan eroon. Hartiat, kyljet ja selkä sekä sisäreidet ovat tuottaneet vielä hieman harmia.

Päivitys 11.1.2012
Emulsiovoide oli minulle liian kevyttä, kuten arvelin jo etukäteen. Käsivoiteena se menettelee, mutta kaipaisin peruskäsivoiteeksi päiväkäyttöön jotakin vielä kevyempää, koska käsittelen töissä paljon paperia enkä halua rasvata niitä. Lahjan saajilta olen saanut voiteesta kehuja, se on kuulemma todella hyvää. Olin jokseenkin ihmeissäni kuullessani tämän, koska ns. aktiiviaineena on vain kauraproteiini. Eräs käyttäjistä kertoi sen silottavan ja pehmentävän ihoa paljonkin. Tuoksua on kuulemma juuri sopiva määrä, se tuoksuu hetken käsissä mutta häviää sitten.

Huulivoiteen koostumus on paljon parempi kuin ensimmäisessä versiossa. Tämä voide on jotenkin ohuempaa ja levittyy helpommin. Osittain siitä johtuen se myös hoitaa huulia tehokkaammin. Reseptien ero ei ole suuren suuri, joten eron täytyy johtua jojobaöljystä ja osittain kunnon jäähdytyksestä. Tämä voide ei nimittäin ole myöskään rakeistunut ollenkaan, toisin kuin ensimmäinen versio.

Päivitys 6.2.2012
Huomasin, että emulsiovoiteen ohjeessa oli väärät öljymäärät. Laskin alunperin määrät puolikkaaseen annokseen, mutta tein sitten kuitenkin täyden annoksen ja jotenkin tänne päätyi reseptistä ihan hassu versio, jossa on vettä täysi määrä mutta vain puolikas määrä öljyjä. Korjasin sen nyt.

Monet tykkäsivät emulsiovoiteesta paljon, se kuulemma pehmentää ihoa. Kaikille se ei tietenkään sopinut yhtä hyvin, koska kaikilla on hieman erilainen iho, toisilla kuivempi ja toisilla ei. Voidetta on jopa pyydetty lisää, luonnollisesti pienillä kehitysehdotuksilla. Ajattelinkin ottaa tämän reseptin pohjaksi, josta voin sitten kehittää parempaa voidetta kun tiedän mihin verrata. Sinälläänhän tässä on hyvät raaka-aineet, koska avokadoöljy on hyvin vitamiinirikas ja ravitseva sekä paksu öljy, joka tehostaa aktiiviaineiden imeytymistä. Aprikoosinsiemenöljy on puolestaan hyvin imeytyvä ja kevyt, mutta säilyttää kosteutta iholla pitkään ja auttaa paksua avokadoöljyä imeytymään paremmin. Jojobaöljy normalisoi ihon toimintoja ja tuntuu hyvin rauhoittavalta, mangovoi hoitaa ja suojaa. Tätä voidetta on helppo muuntaa moneen suuntaan korvaamalla osa öljyistä jollakin ylellisellä, hoitavalla tai hyvin kosteuttavalla raaka-aineella. Myös voiteen rasvaisuutta voi säätää helposti, koska puolet rasvoista (avokadoöljy ja mangovoi) on melko paksuja, rasvaisia rasvoja ja puolet hyvin kevyitä ja hyvin imeytyviä.

Huulivoide minulla on käytössä edelleen ja siihen olen todella tyytyväinen. Kohta täytynee tehdä jo uusi erä. 

Floppisaippua eli kaakao-vaniljasaippua OHP-menetelmällä 17.12.2011

Ainekset:

250 g kookosrasvaa

250 g oliiviöljyä

188 g vettä

75 g lipeää

4 g leivontakaakaojauhetta

9 g vanilliinisokeria

Halusin kokeilla marmorointikuviota, mutta minulla ei ollut värejä joten päädyin käyttämään kaakaojauhetta. Löysin jostakin ohjeen, että keskiruskeaan tarvitaan kaakaojauhetta 1 – 2 % saippuamassasta. Määrän laskin puolikkaasta massasta, koska tarkoitus oli värjätä vain sen verran. Käytin tosin laskussa vain rasvojen määrää, en ottanut vettä enkä lipeää huomioon. Laitoin jauhetta 1,6 %. Vaniljan ajattelin sopivan kaakaon kanssa hyvin yhteen. Tiedän, että vanilja todennäköisesti värjää myös ruskeaksi, mutta ajattelin, että ei yhtä tummaksi kuin kaakao. Oikeaa vaniljasokeria ei kaapissa ollut, joten päätin kokeilla vanilliinia. En onnistunut löytämään mitään ohjetta vaniljasokerin määrälle, joten päätin hajustaa näppituntumalla.

Tein saippuan ihan samalla tavoin kuin edellisen uunisaippuan. Tällä kertaa otin myös kuvia, jotka lisään ensimmäisen uunisaippuan ohjeeseen vielä tällä viikolla. Ennen muottiin laittamista jaoin massan silmämääräisesti puoliksi ja laitoin toiseen gramma kerrallaan kaakaojauhetta, kunnes se oli mielestäni riittävän ruskeaa. Sitten työnsin massan sivuun ja aloin laittamaan vanilliinisokeria toiseen puolikkaaseen. Siihen en onnistunut saamaan tuoksua millään, lopulta luovutin kun vanilliinisokeria tuntui olevan jo ihan älytön määrä. Päätin lisätä kumpaankin seokseen vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä ylirasvoituksen vuoksi. Oikeasti sillä ei ilmeisesti ole mitään merkitystä, missä vaiheessa ylirasvoitusöljyn lisää, koska saippuoituminen on jo alkanut, uunisaippuassa kaikki lipeä on itseasiassa jo hävinnyt. Lisäksi massa on jo valmiiksi ylirasvoitettu, joten lipeä ei kuitenkaan saippuoi kaikkea öljymäärää. 

Värjätty saippuamassa, joka ei vielä ole jäsähtänyt

Sen lyhyen hetken aikana, jolloin hain öljypullon keittiöntasolta, kumpikin massa oli jäsähtänyt ihan täysin. Lopputulos on suurin piirtein sama, kun lisäisi joulupiparitaikinaan vielä puolisen litraa jauhoa. Minulla oli edessäni kaksi kupillista kovaa pöpperöä, jota oli täysin mahdotonta sekoittaa lusikalla. En uskonut siitä myöskään tulevan kasassa kestävää saippuaa. Lisäsin öljyn siinä toivossa, että massa löysenisi hieman, mutta eihän näin pieni öljymäärä tietenkään niin paljoa auta. Istuin hetken vain tuijottamassa, mietin että heitänkö koko satsin roskiin, kunnes päässä heräsi pieni ajatuksenpoikanen. Olin lukenut, että kypsästä saippuasta voi tehdä koristeita raastamalla ne ja lisäämällä joukkoon hieman vettä. Tuloksena on muovailtavaa massaa, jota voi sitten uusiin saippuasatseihin laittaa sekaan. Päätin siis lisätä joukkoon hieman lämpöistä vettä. Laitoin vettä ihan arviolta ja vaivasin massaa samalla käsin. Kun se oli kohtuullisen pehmeää ja helposti muovailtavaa painelin sen tiiviisti muottiin. Jotta homma ei olisi ollut liian helppo, päätin tässä vaiheessa tehdä ruutusaippuaa. Voitelin vielä massojen välit pienellä määrällä vettä, ajattelin sen auttavan kiinni tarttumista. Lopuksi painoin vielä massaa tyhjän glögipurkin pohjalla, jotta se oli varmasti tiivis ja tasainen. Keittiön siivoamisessa vierähtikin tovi, koska tiskien lisäksi pieniä saippuamurusia oli pitkin pöytää ja lattioita. Annoin saippuan olla muotissaan pari tuntia, jonka jälkeen uskaltauduin leikkaamaan sen. Oli varsin mukava yllätys, kun saippua pysyi leikatessa hienosti koossa. Siitä en tiedä, alkaako se hajota käytössä, mutta sen näkee sitten. Voihan saippuan käyttää sitten koristemassana, jos ei muuta.

Ruutusaippua

Saippuassa on ihan pieni aavistus kaakaon tuoksua, mutta ei juurikaan vaniljan. Saa nähdä, muuttuuko asia kypsymisen edetessä, usko siihen ei ainakaan ole kovin suuri. Ihan hauskan näköistä siitä tuli, joten tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen. Seuraavaan vanilja-kaakaosaippuaan taidan tosin käyttää ihan tuoksuöljyjä, jotta saan oikeasti tuoksua.

Saippuan kokokin on ihan hyvä, kun pienensin muotin litran vetoiseksi

Tämä saippua on ainakin ihan täyttä käsityötä, koska itse tekemisen lisäksi se täytyy vielä muovailla muottiin. Työvälineinä oli glögipurkin lisäksi vain omat sormet, mikä tietysti näkyy myös lopputuloksesta. Eihän nuo ruudut ihan tasaisia ole, lisäksi jokainen saippua on ihan eri näköinen ja hieman eri kokoinenkin, mutta itse tehty on aina itse tehty. Tästä määrästä massaa litran maitotölkkimuotilla tuli 10 saippuaa.

Joululahjaprojekti on edennyt sen verran, että tein tänään emulsiovoiteet. Kevensin edellistä voidettä käyttämällä vähemmän kiinteitä rasvoja ja kevyempiä öljyjä, itse asiassa vaihdoin kaikki rasvat ja öljyt toisiin. Tein kaksi annosta, josta tuli kuusi 60 ml purkkia täyteen sekä vielä itselle jäi yli n. 40-50 ml. Pääsen siis kivasti testaamaan voiteen kunnolla ennen pakettiin käärimistä. Tuoksusta tein huomattavasti kevyemmän, mutta käytin tälläkin kertaa greippiä ja appelsiinia. Siitä tulee niin mukavan hedelmäinen ja raikas tuoksu! Vielä täytyy tehdä huulirasvat ja voidetuoksut sekä sekoittaa tietysti tuoksut, joihin onkin kaksi pohjaa valmiina. Suunnitelmana on myös askarrella pyörölistasta saippua-alustat, koska en löytänyt mieleisiä kauppojen valikoimista. Halusin nimenomaan puiset. Lisäksi jokaiseen pakettiin lähtee valikoima saippuaa, joka varmaan hieman vaihtelee lahjan saajasta riippuen. Suolasaippuaa en ehtinyt valitettavasti tehdä, koska olin hieman sairaana sunnuntaina. Mutta varastossahan on jo eukalyptusta, kardemummaa, oliiviöljysaippuaa sekä ruutusaippuaa. Paketoinnin kanssa on vielä miettiminen, perinteinen kori sellofaanissa olisi tietysti sievä, mutta nuo korit ovat aivan hirveän hintaisia.

Päivitys 12.1.2012
Otin ensimmäisen näistä käyttöön pari päivää sitten ja kokeilin sitä sekä hiuksille että vartalolle. Jostain syystä saippua tuntuu hellävaraisemmalta kuin eukalyptuksen tuoksuinen saippua, vaikka rasvojen mittasuhteet ovat ihan samat. Ero ei voi johtua kypsymisajasta, koska eukalyptuksen tuoksuinen saippua on kypsynyt pidempään. Ainoa ero resepteissä on se, että tässä on kaakaojauhetta ja vanilliinisokeria, toisessa eukalyptuksen eteeristä öljyä. Jotenkin järkeni sanoo, ettei ero voi johtua tästä. Täytyy selvitellä asiaa ja testata saippuat vielä hieman huolellisemmin.

Tätä saippuaa oli myös joululahjapaketeissa ja yksi sanoi tuoksua syötävän hyväksi. Tuoksu onkin tullut hyvin esiin saippuan kypsyessä, vaniljaakin voi havaita ihan aavistuksen. Vaikka tuoksu on mieto se tuntuu jopa pestessä.

Kaakao-vaniljasaippuaa teen myös jatkossa, mutta luultavasti en tällä samalla reseptillä, vaan hellävaraisemmalla.
 

Vartaloemulsio 16.12.2011

Vesifaasi:

170 g vettä

Öljyfaasi:

15 g oliiviöljyä

5 g hampunsiemenöljyä

5 g kaakaovoita

5 g karitevoita

5 g BTMS-emulgointiainetta

5 g emulgointihiutaleita

5 g setyylialkoholia (emulgointiaine)

2 g Optiphen –säilöntäainetta

2 g e-vitamiiniöljyä

7 g kauraproteiinia

yht. 13 tippaa appelsiinin ja greipin eteeristä öljyä

Tein emulsion Pienen tuoksukaupan ohjeen mukaan. Ensin desinfioin kaikki astiat sekä voidepurkin kloriitti-vesiseoksella. Keitin vettä kattilassa ihan reilusti, mittasin sen sitten vasta ennen faasien sekoittamista. Emulgointiaineet sulatin öljyfaasissa. Pidin kumpaakin faasia 20 minuuttia siinä 80 asteen paikkeilla. Tämä on steriloinnin vuoksi, joten ajattelin ettei haittaa, jos asteet menevät välillä hieman yli. Öljy oli helppo pitää näissä lukemissa, koska sulatin sen vesihauteessa.

Seuraavaksi kaadoin öljyfaasin veden sekaan hitaasti, ohuena norona ja sekoitin samalla käsivispilällä. Yritin pitää vispilän koko ajan pinnan alapuolella, jotta kuplia ei tulisi hirveästi. Seos muuttui alkuun kermanvalkoiseksi, mutta ei juuri paksuuntunut. Sekoitin voidetta koko ajan ja melko nopealla tahdilla, onneksi tuo parempi puolisko tuli välillä vuorottelemaan ettei käsi krampannut. Kun seos oli alle 50 –asteista, lisäsin joukkoon 2 g säilöntäainetta. Tässä vaiheessa voide alkoi selkeästi paksuuntumaan, joten sekoittamisestakin tuli hieman raskaampaa. Onneksi voide jäähtyy melko nopeasti, kuulemma viileää vesihaudettakin olisi voinut käyttää mutta en nyt tullut kokeilleeksi. Aktiiviaineet eli e-vitamiiniöljyn ja kauraproteiinin lisäsin, kun seos oli alle 40 –asteista. Sen jälkeen sekoitin vielä huolellisesti ja kaavin voiteen purkkiin.

Koostumukseltaan voide on melko paksua, mutta helposti levittyvää. Tunne iholla on aika rasvainen, mutta voide imeytyy nopeasti siitä huolimatta. Tuoksua olisi voinut laittaa aavistuksen vähemmän, ilmeisesti tuoksu tulee emulsiovoiteessa enemmän esiin kuin rasva-öljyvoiteessa, koska käytin samaa määrää eteerisiä öljyjä suurin piirtein samaan määrään voidetta. Appelsiini-greippi –yhdistelmä on kuitenkin itsessään niin mieto ja raikas, että hieman voimakkaampi tuoksu ei käyttöä haittaa. Kuvassa emulsiovoide näyttää melko kiiltävältä ja jotenkin hyytelömäiseltä. Kiiltävää se onkin, mutta ei millään tavoin hyytelömäistä. Purkki on Clarinsin 200 ml voidepurkki, joka tuli tästä annoksesta ihan täyteen.

Seuraavalla kerralla laitan varmaankin vähemmän karitevoita tai vaihdan sen johonkin toiseen raaka-aineeseen. Todennäköisesti korvaan myös osan oliiviöljystä jollakin kevyemmällä öljyllä tai vaihdan sen kokonaan toiseen. Aion myös kehitellä kevyemmän voiteen kasvoille, jotta pääsen lopuistakin kaupan rasvoista eroon. Sain myös tietää, että aktiiviaineet vaativat vieläkin miedomman lämpötilan, jotta niiden ominaisuudet eivät kärsi. Täältä näkee erilaisten aineiden lisäämislämpötiloja. Turvallisinta lienee lisätä kaikki viileään voiteeseen, ihan viimeiseksi ennen purkkiin laittamista. Saippuafoorumilta löytyy paljon apua ja asiaa myös voiteiden tekemiseen, kannattaa käydä lukemassa. 

Joululahjaemulsioista aion tehdä paljon kevyempiä, todennäköisesti laitan 5 g mangovoita ja 55 g erilaisia öljyjä, ainakin avokadoa mutta todennäköisesti myös aprikoosinkiviöljyä sekä hieman hampunsiemenöljyä ja/tai jojobaa. Tuoksuista aion tehdä myös paljon, paljon miedompia.

Monta asiaa kerralla

Flunssavoide 15.12.2011
Kuten jo mainitsin, tein torstaina itselleni flunssavoiteen helpottamaan flunssan aiheuttamaa tukkoista oloa ja pöhnäistä nenää. Tein sen aiemmin käyttämälläni huulivoideohjeella pienin muutoksin: 5 g mehiläisvahaa, 8 g karitevoita, 4 g kaakaovoita ja 11 g jojobaöljyä. Tuoksuksi valitsin luonnollisesti eukalyptuksen ja piparmintun eteeriset öljyt. Tein niistä heti alkuun valmiin sekoituksen, joka tuntui omaan nenään riittävän voimakkaalta. Yhteensä öljyjä oli n. 3 ml, mikä on suurin piirtein saman verran grammoina.

Nenän alle laitettaessa iholla tuntuu viilentävä tunne, joka sitten myöhemmin laimenee. Ensimmäisellä kerralla se tuntui jopa hieman pahalta, mutta parin päivän käytön jälkeen se tuntuu ihan hyvältä. Luulen, että voimakkaampi tunne alussa johtui siitä, että iho oli jo jatkuvasta niistämisestä hyvin ärtynyt, koska muualla iholla voide ei tuntunut oikeastaan miltään. Minusta ainakin tuntuu, että voide helpottaa tukkoista ja pöhnäistä oloa. Ei se kovin paljoa nenää avaa, ainakaan jos nasoliniin vertaa. Sen verran kuitenkin, että aion sitä jatkossakin käyttää ja pitää reseptin muistissa. Ainakin tuoksut piristävät, jos ei muuta. Tuoksu saisi itse asiassa olla voimakkaampikin, mutta viilentävän tunteen vuoksi en uskalla lisätä määrää. Kenties sinne voisi etsiä jonkun sopivan joukkoon. Eukalyptus ei mielestäni ole voimakas muuten kuin todella suurissa määrin käytettynä, joten joku vahvempi täytyisi löytää. Kamferi? Lapsille tätä voidetta ei voi suositella, koska lapsille ei ilmeisesti saisi eukalyptusta käyttää. Sisäiseen käyttöön voide ei eukalyptuksen vuoksi myöskään sovellu, joten ei huulirasvaksi.

Kasvojen puhdistusöljy 15.12.2011

Kasvojen puhdistusöljyä olen käyttänyt nyt muutaman päivän ajan. Tein sen Saara Kuhan blogin ohjeen mukaan, tuoksua en kuitenkaan laittanut. Tein hyvin pienen määrän, laitoin 10 ml avokadoöljyä, 2 ml risiiniöljyä ja 1 ml kylpyöljyemulgointiainetta (riittää n. 5-6 pesuun). Puhdistusöljy on tehokas meikin poistoon ja voin käyttää sitä myös silmämeikinpoistoon, toisin kuin manteliöljyä. Parin päivän käytön perusteella tuntuu hieman kuivattavan ihoa, en kuitenkaan ole laittanut kosteusvoidetta koska kiristävä tunne menee ohi puolen tunnin – tunnin sisällä. Käytän kosteusvoidetta kasvoilla enää vain meikin alla, siihenkin aion kehitellä oman voiteen kunhan kokemusta emulsioista karttuu. Valitettavasti kylpyöljyemulgointiaineen tuoksu on aika hirveä, joten seuraavaan annokseen täytynee lisätä hieman tuoksua. Tai sitten ei, aine ei kuitenkaan ole kasvoilla kuin hetken. Kylpyöljyemulgaattorin määrää todennäköisesti vähemmän, jotta saan puhdistusöljystä hellävaraisemman. Erityishemmottelupäivinä aion edelleen käyttää puhdasta öljyä, mantelia tai jotakin muuta.

Raaka-aineet ovat nyt kaikki tulleet, joten joululahjaprojektikin pääsee eteenpäin. Perjantaina kokeilin ensimmäistä kertaa emulsiovoiteen tekemistä ja uskoisin pystyväni kehittelemään ja toteuttamaan riittävän kevyet, mutta hoitavat emulsiot naisille pukinkonttiin. Tuoksuja olen yrittänyt sekoittaa, mutta tämä yllättävä ja äkäinen flunssa keskeytti ne kokeilut, kun hajuaistiin ei voi ihan täysin luottaa. Tuoksujen sekoittelu on muutenkin todella vaikeaa, eikä itseluottamus tässä asiassa ole korkeimmillaan. Toivotaan kuitenkin parasta.

Joululahjaprojekti onkin vienyt niin hirveästi aikaa, että kirjoittaminen on jäänyt aika vähälle. Kaikki vapaa-aika tuntuu menevän raaka-aineiden tutkimiseen, reseptien suunnitteluun ja korjailuun sekä tarvikkeiden metsästämiseen. Täytyy yrittää nyt unohtaa kaikki huolenaiheet ja keskittyä varsinaiseen tekemiseen, se on se hauskempi osa.

Tänään oli saippuapäivä, tein puolen kilon määrän uunisaippuaa. Saa nähdä, mitä tästä saippuasta tulee, koska valmistuksessa tuli ongelmia. En vielä tiedä, saippua on vielä muotissaan odottelemassa leikkausta. Onneksi voin kuitenkin käyttää sen tulevissa erissä hyödyksi, jos en siitä kunnollisia paloja saa aikaiseksi. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Päivitys 11.1.2012
En tehnyt uutta versiota puhdistusöljystä, vaan palasin takaisin pelkkään manteliöljyyn, koska se tuntui paremmalta iholleni. Jos jotakin ongelmia tulevaisuudessa ilmenee, harkitsen jälleen puhdistusöljyä, mutta tällä hetkellä siihen ei ole tarvetta. 

Oliiviöljysaippua kylmämenetelmällä 10.12.2011

Ainekset:

1 000 g oliiviöljyä

250 g vettä

128 g lipeää

(10 ml kardemumman eteeristä öljyä)

Tein saippuan täysin Käsintehty saippua -sivuston oliiviöljysaippuan ohjeen mukaisesti. Sekoitin siis kuuman lipeäseoksen huoneenlämpöiseen öljyyn, toisin kuin edellisellä kerralla, jolloin jäähdytin sekä rasvan että lipeän 45 – 50 asteen väliin ja sekoitin vasta sitten. Kiisselivaiheeseen pääseminen kesti  paljon kauemmin kuin uunisaippuan kanssa, lisäksi kiisseli oli huomattavasti ohuempi. Tämä johtunee siitä, että käytin pelkkää juoksevaa öljyä. 

Kiisselivaiheessa erotin noin puolet saippuamassasta toiseen astiaan, koska halusin hajustaa osan erästä kardemumman eteerisellä öljyllä. Kaadoin öljyä sekaan koko pullollisen eli 10 millilitraa. Täytyy sanoa, että kardemumman ja raa’an saippuamassan tuoksu oli melko kauhea, suorastaan kuvottava. Massat kaadoin neljään erilaiseen muottiin: glögipurkkiin (pystyasennossa), Rainbow’n suklaakeksien muovirasiaan, Aqualanin ihoöljypulloon ja Ceridalin isoon ihoöljypulloon. Tämä määrä massaa mahtui hienosti näihin neljään muottiin, kaikki eivät tosin tulleet ihan täyteen.

Muotit siirsin sanomalehdellä vuorattuun kylmälaukkuun. Käärin muottien päälle hieman leivinpaperia, rytistin väleihin vielä kevyesti pari sivua sanomalehteä ja päälle heitin pari käsipyyhettä. Laitoin kannen laukkuun ja jätin sen paikkaan, jossa se ei pääse kaatumaan. Olin niin malttamaton, että kävin kurkkimassa saippuoita varmaan puolen tunnin välein. Ainoastaan glögipurkissa ja piparirasiassa oleva saippuamassa tuntui saavuttavan geelivaiheen ja nekin ainoastaan ihan keskeltä hieman. Missään vaiheessa en nähnyt niin tummaa massaa kuin Saippuakuplia -sivuston ohjeessa. Öljypulloissa oleva massa ei antanut mitään merkkejä geeliytymisestä vielä nukkumaan mennessä, noin 3 – 4 h muottiin kaatamisen jälkeen. Olin hieman huolissani, mutta onneksi geeliytyminen ei ole saippuan onnistumisen kannalta välttämätöntä. Lipeä saippuoi rasvan geeliytyi saippuamassa tai ei, geeliytyminen vain nopeuttaa kypsymisprosessia.

Aamulla n. 12 – 13 tuntia kypsyttyään saippuat olivat valmiita leikattavaksi eikä geelirenkaita ainakaan tässä vaiheessa ollut näkyvissä. Öljypulloissa olevan saippuan laitoin vielä pakkaseen, koska massa ei suostunut valumaan muotista ulos. Lopulta jouduin kuitenkin leikkaamaan pullojen pohjat irti, jotta sain saippuan työnnettyä ulos. Sulatin niitä vielä hetken, jonka jälkeen sain nekin leikattua ja kaappiin kuivamaan. Kotona olikin sunnuntai-iltana aika voimakas tuoksu, kun eukalyptys- ja kardemummatuoksut sekä tuoreen saippuan haju sekoittuvat ja levisivät makuuhuoneeseen ja melkein koko asuntoon.

Oliiviöljysaippua, tuoksuton versio

Muutaman päivän aikana aika teki onneksi tehtävänsä ja sekä tuoksut että tuoreen saippuamassan haju lievenivät huomattavasti. Eukalyptussaippuaan olisin voinut laittaa kenties hieman enemmän tuoksua, tosin ehkäpä mieto vivahde on parempi kuin liian vahva tuoksu. Kardemummasaippuan tuoksun määrää olisi puolestaan voinut vähentää. Saa nähdä, millaisia tuoksut ovat sitten käytännössä. Geelirenkaita ei edelleenkään ole näkyvissä, joten olen varsin tyytyväinen. En ole vielä kokeillut pestä käsiä saippuoilla, mutta aion senkin tässä lähipäivinä testata. Kuivattaahan se, mutta haluan silti testata ne vielä. Seuraavaksi aion tehdä suolasaippuaa sekä mahdollisesti ensimmäisen värjäyskokeiluni, tosin kaakaojauheella ja vaniljasokerilla.

Kardemumman tuoksuinen saippua, kokovertaus tulitikkuaskiin

Joululahjaprojektin raaka-aineet ja tarvikkeet on nyt hankittu, mutta projekti on itsessään vielä kesken. Olen yrittänyt sekoittaa tuoksuja valmiiksi nyt alkuun, mutta yllättäen alkaneen äkäisen flunssan vuoksi katsoin parhaaksi keskeyttää ne kokeilut, hajuaisti kun ei ole ihan parhaimmillaan juuri nyt. Tuoksujen sekoittelu on muutenkin todella vaikeaa, eikä itseluottamus tässä asiassa ole hirveän korkea. Toivotaan kuitenkin parasta.

Flunssasta puheen ollen, tein itselleni nenänavausvoiteen kun kyllästyin tukkoiseen oloon eilen illalla. Nasolinin tipat minulla on yöksi, mutta en käytä niitä päivisin koska nenän limakalvot menevät rikki. Mutta kerron siitä enemmän myöhemmin.

Emulsiovoidetta tein jo tänään testierän, jotta voin sitten tarvittaessa parannella reseptiä. Yritän säästellä varsinaisten joululahjojen valmistamista kuitenkin ensi viikolle, jotta ne ovat sitten joulupaketissa mahdollisimman tuoreita.

Juuri tämän joululahjaprojektin takia olen kirjoittanut niin vähän viime aikoina. Kaikki aika tuntuu menevän raaka-aineiden tutkimiseen, reseptien suunnitteluun ja tarvikkeiden etsimiseen. Täytyisi varmaan hellittää ja keskittyä siihen varsinaiseen tekemiseen, unohtaa huolenaiheet ja katsoa mitä tapahtuu.

Olen myös tehnyt kasvojenpuhdistusöljyä lisäämällä perusöljyn joukkoon hieman risiiniöljyä ja kylpyöljyemulgaattoria. Ohjeen löysin Saara Kuhan blogista. Siitäkin lisää myöhemmin, varmaan tässä viikonlopun aikana.

Päivitys 12.1.2012
Kokeilin tuoksutonta oliiviöljysaippuaa juuri ensimmäisen kerran ja se on kyllä ihan ehdottomasti hellävaraisempaa kuin kookosrasva-oliiviöljysaippua. Saippua ei myöskään tuoksu ihan oikeasti yhtään millekään, ei edes saippualle. Kokeilijan ei siis tarvitse pelätä sitä voimakasta tuoreen saippuan tuoksua, kyllä tuoksuttomiakin versioita voi tehdä. Sellainen varoituksen sana, että tämä saippua limaantuu kastuessaan ihan kunnolla. Pidin saippuaa hetken suihkun lattialla, jotta se kastuu kunnolla ja pehmenee vähän, ja sinä aikana saippuaan ilmestyi varmaan pari milliä paksu limainen kerros. Se on ihan normaalia oliiviöljysaippuassa, jopa ostamassani ruskovillan saippuassa oli tämä sama ominaisuus, tosin lievempänä. Uskoisin, että limaisuus vähenee kypsymisen myötä, joten pidempi kypsymisaika kannattaa. Omani on nyt melkein viisi viikkoa kypsytettyä, annan sen kypsyä nyt aina pari viikkoa tai kuukauden lisää ja testailen uudestaan.

Saippuan valmistus uunissa eli OHP-menetelmällä

OHP tulee sanoista oven hot process. Saippua valmistetaan kiisselivaiheeseen asti samalla tavoin kuin kylmämenetelmässä, johon on selkeät, kuvalliset ohjeet täällä. Kiisselivaiheessa seos laitetaan esilämmitettyyn, 100-asteiseen uuniin. Lämpö nopeuttaa saippuan kypsymistä, jolloin geeliytyminen tapahtuu jo ennen muottiin laittamista. Näin ollen tuoksuja tarvitaan vähemmän ja saippua on myös käyttövalmista nopeammin, vain parin viikon kypsyttämisen jälkeen.

En aio käydä kylmäprosessia yksityiskohtaisesti läpi, koska hyvät ohjeet löytyvät jo mainitsemaltani nettisivulta sekä monesta muustakin paikasta. Itsekin olen asiasta ohjeet tänne blogiin kirjoittanut. OHP-menetelmästä löytyy lisätietoa saippuafoorumilta. Olen soveltanut tuon ohjeen lisäksi myös Soapnuts ja BellaOnline sivustojen ohjeita.

Reseptinä voi käyttää mitä tahansa saippuaohjetta, jotkut aineet saattavat tosin aiheuttaa massan kuohumista astian yli, kun massaa kuumennetaan. Vettä OHP-menetelmässä käytetään enemmän kuin kylmäprosessissa, koska vettä haihtuu kuumennusvaiheessa paljon. Suositukset vaihtelevat 2,5 – 3,5 välillä, itse olen käyttänyt 2,5-kertaista määrää.

Rasvat kannattaa sulattaa ja saippuamassa valmistaa uuninkestävässä astiassa, jotta myöhemmin ei tarvitse vaihtaa ja liata uutta astiaa. Astian tulisi täyttyä saippuamassasta vain puoleen väliin, jotta massa ei mahdollisesti kuohuessaan valu uunin pinnoille. Astian tulee myös olla alumiiniton. Nyt varsinaiset ohjeet:

1. Laita uuni lämpiämään 100 asteeseen.

2. Valmista haluamasi saippuamassa kylmämenetelmällä kiisselivaiheeseen asti. Älä kuitenkaan lisää mitään ”lisäaineita”, kuten tuoksuja vielä.

3. Laita saippuamassa uuniin 15 minuutiksi, ota ulos ja sekoita hyvin.

Massa ensimmäisen kuumennuksen jälkeen

Ensimmäisen 15 minuutin kuumennuksen jälkeen massa muistuttaa paksua piparitaikinaa, se on hyvin jähmeää ja vaikeasti sekoitettavaa, mutta väriltään ja koostumukseltaan tasaista. Pyörittele sitä mahdollisuuksien mukaan pohjaa myöten.

4. Laita takaisin uuniin 15 minuutiksi, ota ulos ja sekoita hyvin.

Nyt saippuamassa muistuttaa hieman vaseliinia tai omenahilloa, se on hyvin pehmeää ja helposti sekoitettavaa, mutta ei kuitenkaan väriltään läpikuultavaa.

5. Laita massa vielä takaisin uuniin 15 minuutiksi. Sammuta liesi, ota saippuamassa ulos ja sekoita taas huolellisesti.

Massa toisen kuumennuksen (vas.) ja viimeisen kuumennuksen jälkeen (oik.)

Saippuamassa ei ole enää koostumukseltaan paljoakaan muuttunut. muuttanut. Massalle voi nyt tehdä yksinkertaisen lipeätestin: laita vesi valumaan viileälle, ota pieni pala massaa käteen ja pese kätesi. Jos minkäänlaista poltetta ei tunnu, saippuassa ei ole lipeää.

6. Anna massan jäähtyä astiassaan, kunnes pystyt paljain käsin koskemaan astian kylkiin. Lisää haluamasi lisukkeet. Tuoksua tarvitaan korkeintaan puolet siitä määrästä, mitä kylmämenetelmässä käytetään, koska massa ei enää kuumene. Sekoita hyvin.

7. Kaada (tai kaavi) massa muottiin ja tasoittele pinta. Voit tipauttaa muottia pari kertaa pöydälle pieneltä matkalta ilmakuplien poistamiseksi. Muottia ei tarvitse peittää.

8. Kun massa on kovettunut riittävästi, leikkaa saippua paloiksi ja laita palat ilmavaan paikkaan kypsymään.
Suositellut aikarajat kovettumiselle ovat melko laajat, 2 – 12 tuntia raaka-aineista riippuen. Niitä ei kannata turhan tarkasti tuijottaa, koska sopiva kovuus on melko helppoa päätellä. Saippua ei tunnu joustavalta, siltä kuin kovan kuoren sisällä olisi juokseva sisäpuoli. Pinnasta ei jää käsiin selkeää tahmaa, vaikka jonkinlainen pieni nahkeus saattaakin tuntua. Saippua tuntuu siis kauttaaltaan siltä, että se on sopivan pehmeää helposti leikattavaksi mutta riittävän kovaa säilyttääkseen muotonsa. Kannattaa luottaa vaistoihinsa.

Nyt saippualle voi tehdä toisenkin lipeätestin: ota saippua eteesi ja tökkää kielesi siihen kiinni. Jos kielessä ei tunnu poltetta, saippuassa ei ole lipeää. Olen itse saanut pari kertaa raakaa saippuamassaa käsilleni ja lipeän aiheuttaman poltteen kyllä huomaa, se tuntuu ihan palovammalta.

Uunimenetelmällä saa nopeasti aikaan tuloksia, vaikka itse valmistus viekin enemmän aikaa kuin kylmäprosessissa. Hyviä puolia ovat myös saippuan nopea kovettuminen, tarvittavien tuoksujen vähäinen määrä sekä lyhyempi kypsymisaika. OHP-saippua on käyttövalmista jo kahden viikon kypsymisen jälkeen, toki pidempi kypsytysaika lisää hellävaraisuutta, kuten muidenkin kotitekoisten saippuoiden kohdalla.

Erilaiset värisekoitukset tai muut ulkonäköön vaikuttavat seikat on kuitenkin helpompi toteuttaa kylmämenetelmällä, kun massa on juoksevampaa. Lisäksi tietyt tuoksut jähmettävät saippuamassaa, jolloin uunimenetelmällä aikaansaatu jähmeähkö seos voi olla hyvin hankalaa saada muottiin siististi. Kaikkia uunisaippuan karkeampi ulkonäkö ei myöskään miellytä. Kannattaa harkita reseptin mukaan, kumpaa menetelmää haluaa käyttää.

Astiat voi pestä heti valmistuksen jälkeen. Koska saippua on jo valmista, pesuun ei tarvita edes tiskiainetta. Astiat tulisi pestä käsin, koska saippuaa ei saa laittaa astianpesukoneeseen. Itse pesen astiat ensin käsin ja laitan sitten vielä tiskikoneeseen, varsinkin lipeäkattilan ja öljyastiat.

Eukalyptuksen tuoksuinen saippua 10.12.2011
250 g kookosrasvaa
250 g oliiviöljyä
75 g lipeää
188 g vettä
n. 2-3 ml eukalyptuksen eteeristä öljyä

Tein saippuan yllä kuvatulla OHP-menetelmällä. Rasvoiksi valitsin oliiviöljyn lisäksi kookosrasvan, koska se tuo saippuaan kovuutta ja vaahtoavuutta. Kovien rasvojen käyttäminen saattaa myös lyhentää kovettumisaikaa muotissa. Lipeän määrä on laskettu Soapcalcin lipeälaskurin avulla, sen voi laskea myös käsin, mutta laskuri on hyvä apuväline. Vettä laitoin 2,5 kertaa lipeän määrän.

Saippuamassa oli muotissa kovettumassa noin kaksi tuntia, ennen kuin se oli leikattavaa. Kävin kokeilemassa sitä aina välillä, jotta tiesin missä vaiheessa mennään. Leikatut saippuapalat laitoin leivinpaperin päälle kenkälaatikkoon ja kaappiin vielä pariksi viikoksi kypsymään ennen varsinaista käyttöönottoa.

Saippuoita tuli paljon mutta ne ovat melko pieniä, joten seuraavalla kerralla täytyy pienentää maitopurkkimuottia. Käyttämäni maitopurkkimuotti on siitä hyvä, että sen pituutta voi helposti muunnella ja näin ollen muuttaa saippuan kokoa. Tällä kertaa muotissani oli kaksi maitopurkkia sisäkkäin leikattuna sivusta auki. Seuraavalla kerralla teen muuten samoin, mutta lyhennän muottia hieman. En halua pitää purkkia pystyssä, koska kuvittelisin saippuapaloista tulevan siten liian isoja ja hankalia käyttää.

Päivitys 2.12.2012
Kokeilin saippuaa ensimmäisen kerran vajaa viikko sitten. Se vaahtoaa todella ihanasti runsasta, melko pienikuplaista, valkeaa, jopa kermaista vaahtoa. Vartalosaippuaksi se ei minulle valitettavasti sovellu, koska kookosrasva kuivattaa ihoa liikaa. Käytän sitä tällä hetkellä käsien ja hiusten pesuun, josta on lisätietoa palashampoo -tekstissä.

Päivitys 11.12.2012
Käytän saippuaa edelleen hiusten pesuun, tosin se on hieman liian kuivattava hiuksillekin. Siitä on tosin tullut huomattavasti hellävaraisempaa kun aikaa on kulunut, joten uskallan silloin tällöin pestä sillä vartaloakin. Hukkaan tämäkään saippua ei mene! Äitini, jolle annoin myös yhden palan tätä lahjaksi, on kyllä kuulemma tykännyt käyttää saippuaa ihan koko vartalon pesuun, joten se saattaa sopia jollekin, jolla ei ole kuiva iho.

Viikonlopun puuhailuja

Viikonloppu vilahti mielestäni kovin mukavasti ohi: Perjantaina tein jo esittelemäni emulsiovoiteen, lauantaina kolmea hieman erilaista saippuaa ja tänään vielä vartalovoita pienin muokkauksin edelliseen reseptiin. Siihen kun lasketaan lisäksi pyykinpesu-urakka, joka johtuu pesuaineiden vaihtamisesta hajusteettomiin ja väriaineettomiin, ei aikaa paljoa jäljelle jääkään.

Vartalovoin ohjetta jouduin tänään muokkaamaan ihan sen takia, että raaka-ainevarastoni alkaa olla lopuillaan muutamien aineksien osalta. En usko, että muutokseni vaikuttavat mitenkään ratkaisevasti voiteen koostumukseen, mutta saa nähdä. Laitan yksityiskohtaisen ohjeen tänne lähipäivinä.

Saippuoihini olen kovin tyytyväinen, kaikki meni hienosti! Tein tuoksutonta oliiviöljysaippuaa ja kardemumman eteerisellä öljyllä maustettua oliiviöljysaippuaa kylmämenetelmällä sekä kookosrasva-oliiviöljysaippuaa OHP-menetelmällä eli uunissa. Näistäkin lähitulevaisuudessa tarkemmat tekstit kuvineen. Mikään saippuoista ei tietenkään ole vielä käytössä, koska uunisaippuaakin pitää kypsyttää vielä viikko tai pari, kylmämenetelmällä tehtyjä kuukausi tai enemmän. On kyllä jotenkin hirveän mukavaa nähdä oman käden työtä, jonka voi ottaa ihan täysin käyttöön :)

Ostin ruskovillan oliiviöljy-suolasaippuan ihan testaukseen, suolasaippuan kun pitäisi auttaa muun muassa kuivaan ihoon. Teen mahdollisesti tulevaisuudessa omankin satsin, kunhan tämä saippuaharrastus vähän etenee.

Nyt taidankin mennä iltapesulle uuden saippuan kanssa, rasvata itseni omalla voiteella ja mennä sitten puhdas yöpaita päällä puhtaiden lakanoiden väliin lueskelemaan - nyt on menossa Alexandre Dumas'n Punainen sfinksi. Toivottavasti tulossa on ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen yö ilman raapimista!

Hieman muuten on alkanut hermostuttaa itse tehtyjen voiteiden ja saippuoiden antaminen lahjaksi. En varmaan koskaan ole antanut kenellekään mitään itse tehtyä, joten tietyllä tapaa kovempi henkilökohtainen panos pelissä kuin ennen. Olen käyttänyt paljon aikaa sekä pohtimalla mahdollisia tuoksuyhdistelmiä ja -mieltymyksiä sekä etsimällä tietoa erilaisista asioista. On ihan luonnollista, että pelottaa etteivät lahjojen saajat sitten näistä pidä. Varsinkin kun olen itse aika ylpeä ja iloinen tekemistäni voiteista ja saippuoista :)

Emulsiovoide mehiläisvahasta 9.12.2011

Ainekset:

236 g kylmää vettä (1 cup)

168 g öljyä (3/4 cup)

90 g mehiläisvahaa (3 tablespoons)

E-vitamiiniöljyä

Haluttaessa tuoksuöljyä, eteeristä öljyä ja/tai vaikuttavia aineita (esim. kauraproteiini, karoteeniöljy ym.)

Nyt moni varmasti kohottaa kulmiaan: emulsiovoide ilman emulgointiainetta, ei voi toimia. Niin ajattelin minäkin, kun bongasin TheMommypotamuksen blogista tämän ohjeen. Ohje on videona, mikä selkeyttää asiaa huomattavasti. Lisäksi täsmällisempi ohje löytyy täältä. Ohjeet ovat englanniksi, joten suomennan niitä tässä samalla omin sanoin. Antamani mitat olen laskenut netistä löytyvillä avuilla tuota ruokalusikallista lukuun ottamatta. Sen mittasin raastamalla yhden ruokalusikallisen mehiläisvajaa ja punnitsemalla sen. Punnitsin toki myös muutkin tuotteet. Jos ihmettelette tarkkoja grammamääriä, se johtuu juuri siitä että alkuperäiset mitat olivat ameriikan mallia, enkä uskaltanut niitä muutella. Tavallisen digitaalisen keittiövaa’an tarkkuus kuitenkin riittänee.

Usko tähän ei tosiaan ollut suurensuuri, mutta halusin silti kokeilla. Pikainen googlettaminen vahvisti, että mehiläisvaha tosiaan on luonnon oma emulgointiaine. Aloitin punnitsemalla kaikki aineet valmiiksi astioihin sekä tekemällä valmiin tuoksusekoituksen greipin ja appelsiinin eteerisestä öljystä pieneen lääkekuppiin. Kasasin valmiiksi myös blenderin (se pirtelökone), joka on muuten tässä ihan välttämätön. Muukin vastaava toimii, mutta en usko esimerkiksi sähkövatkaimen sekoittavan riittävän tehokkaasti. Lisäksi minulla oli valmiina myös käsipyyhe ja silikoninen nuolija sekä pari lusikkaa. Valmistamisen aikana opin sen, että kannattaa varata lähistölle myös runsaasti talouspaperia sekä kippoja tai lautasia likaisille astioille. Lavuaariin kannattaa laittaa tulppa, sillä mehiläisvahaa ei saisi päästää viemäriin aiheuttamaan tukoksia. Mehiläisvaha kannattaa ihan ehdottomasti raastaa tai sitten käyttää hyvin pieniä paloja, koska isommat sulavat hitaammin.

Lämmitin ensin vesihauteen kiehuvaksi ja laitoin sitten öljyn ja mehiläisvahan muovikupissa päälle sulamaan. Ohjeessa sanottiin ”gentle boil”, joten pienensin levyä asteittain 2-tasolle sen jälkeen, kun se alkoi kiehua. Varo sormia, kuuma vesihöyry polttaa (itse sain todeta sen aika monta kertaa ennen kuin otin suosiolla pienen patalapun käyttöön). Kun mehiläisvaha oli kokonaan sulanut, siirsin kupin pöydälle ja annoin sen viiletä 2 minuuttia. 

Seuraavaksi kaadoin veden blenderiin, laitoin kannen kiinni ja blenderin päälle pienimmälle nopeudelle. Otin kannesta sen pienen korkin pois, koska öljy täytyy kaataa sitä kautta sisään. Tämä ei oikein toimi, koska vesi luonnollisesti roiskuu blenderistä ulos pitkin pöytää. Onneksi olin niinkin nokkela, että työnsin aukkoon suppilon ja sain öljyn kaadettua sitä kautta sekaan. Öljy täytyy kaataa todella ohuena norona, niin ohuena kuin suinkin onnistuu. Pidin vielä varmuudeksi puolessa välissä tauon ja annoin voiteen sekoittua. Hidas kaataminen saa voiteen emulgoitumaan.

Kun olin lisännyt kaiken öljyn, sekoitin vielä hetken ja kurkkasin kannuun. Vettä oli voiteen pinnalla aika paljon, joten kaavin seoksen reunoilta ja kannesta alas kannuun ja sekoitin lisää. Kurkin aina aika ajoin kannuun ja sekoitin voidetta niin kauan, ettei yhtään vettä enää näkynyt. Välillä kaavin voiteen reunoilta alas ja sekoittelin myös lusikalla hieman, nostelin voidetta jotta myös päällä olevat ainekset varmasti sekoittuvat. Sekoitin yhteensä varmaan n. 15-20 minuuttia, onneksi olin tajunnut laittaa jo etukäteen korvatulpat, kun en noista kovista äänistä niin välitä. Kun voide oli koostumukseltaan riittävän tasaista, sekoitin varmuuden vuoksi vielä hetken ja lisäsin sitten e-vitamiiniöljyn. Sitä ei ollut alkuperäisessä ohjeessa, mutta se on luonnollinen säilöntäaine ja käsittääkseni myös iholle hyväksi, joten totta kai halusin lisätä sitä. Tässä vaiheessa hylkäsin tekemäni tuoksusekoituksen, koska voiteen tuoksu oli miedon hunajainen ja kerta kaikkiaan ihana, en halunnut pilata sitä. Sekoitin vielä lisää, kunnes voide oli varmasti tasaista.

Tässä näkyy hyvin voiteen kermainen koostumus

Kaavin valmiin voiteen puhtaisiin ja kuiviin lasipurkkeihin käyttäen apuna lusikkaa ja nuolijaa. Blenderin kannun purin sopivan kokoisen pakasterasian päällä, jotta sain mahdollisimman paljon voidetta talteen. Tästä määrästä raaka-aineita tuli yhteensä n. 4 desilitraa voidetta, kenties enemmänkin. Pienempää määrää on kuitenkin vaikeaa valmistaa, koska en usko että se sekoittuisi tarpeeksi hyvin blenderissä. Jos siis haluaa vain vähän, niin kannattaa tehdä yhdessä kaverin kanssa tai sitten useampiin purkkeihin ja antaa vaikka lahjaksi jollekin. Ohjeen mukaan purkkeja ei saa sulkea heti, vaan voiteen tulisi antaa jäähtyä keittiöliinan alla kunnes se on huoneenlämpöistä tai viileää. Sulkeminen voi saada vettä tiivistymään purkkiin, josta se sitten valuu voiteeseen.

Astioiden pesemisestä: kaikki astiat kannattaa pyyhkiä ensin huolellisesti talouspaperilla, jotta viemäriin joutuisi mahdollisimman vähän seosta. Apuna on hyvä käyttää fairya myös tässä vaiheessa, fairyvaahto toimii parhaiten. Astiat kannattaa pestä lämpöisellä, ei kuumalla vedellä, koska mehiläisvaha tuntuu lähtevän helpommin näin. Paljaita käsiä kannattaa käyttää apuna, koska näin tuntee parhaiten milloin astiasta on hävinnyt rasvaisuus. Omat astiani laitan vielä astianpesukoneeseen, jotta ne ovat varmasti puhtaita. Pyyhin myös pöydät ensin talouspaperilla, sitten vasta rätillä. 

Voiteen tekeminen oli hyvin helppoa, siihen meni aikaa noin 1 – 1,5 tuntia mukaan lukien tiskaus, joka onkin suurin työ. Suurin osa varsinaisesta tekemisestä menee siihen, kun odottaa että mehiläisvaha sulaa sekä sekoittamiseen. Näillä näkymin teen tätä voidetta uudestaankin, sikäli kun emulsio on tosiaankin riittävän vakaa ja voide muutenkin hyvää.

Kuvassa näkyy hyvin voiteen väri, joka ei siis ole kellertävä vaan pikemminkin kermanvalkoinen

Koostumukseltaan voide on hyvin paksua, kermaista ja jopa rasvaista. Se on kuitenkin miellyttävää käytössä, koska se imeytyy nopeasti eikä ole koostumukseltaan (tietenkään) yhtään samanlaista kuin pelkät öljy-rasvaseokset. Tuoksu, kuten mainitsin, on ihana näin luonnollisenakin, mehiläisvahan hunajainen, mieto tuoksu johon oliiviöljy antaa vivahteen, jota en oikein osaa kuvailla. Koostumuksen ja tuoksun vuoksi tätä tekisi suorastaan mieli maistaa. Kumpikin ohjeista lupasi voiteelle melko pitkän säilymisajan – kolme kuukautta huoneenlämmössä ja kuusi jääkaapissa. Odotan nyt siis mielenkiinnolla, että lähtevätkö öljy ja vesi erottumaan toisistaan ja kuinka voide säilyy. Ainakaan vielä parin tunnin jälkeen mitään merkkejä erottumisesta ei ole havaittavissa.  Saa myös nähdä, kuinka aika vaikuttaa tuon tuoksun kanssa. Voi tosin olla, että ehdin käyttää sen kokonaan ennen tuon aikarajan vastaan tulemista.

Päivitys 11.12.2011
Öljy ei vieläkään ole varsinaisesti erottunut vedestä, mutta yksi muutos voiteeseen on tullut. Kun sitä ottaa käteen ja hieroo käsiä yhteen, vesi erottuu öljystä ja kädellä on siis pieniä vesipisaroita. Iholle levitettäessä pisarat kuitenkin häviävät. Voide on edelleen paljon kevyempää kuin vartalovoi, joten käytän sitä iltaisin ennen nukkumaanmenoa sekä yleisenä käsivoiteena. Säilymisestä olen hieman huolissani. On vaikeaa uskoa, että se säilyisi kolmesta kuuteen kuukautta, vaikka laitoinkin siihen e-vitamiiniöljyä sekaan. Mutta saa nyt nähdä. Tarkoituksena on tehdä tulevaisuudessa ihan kunnollinen emulsiovoide, kunhan saan siihen raaka-aineet.

Päivitys 16.12.2011

Olen käyttänyt voidetta nyt viikon, eikä siinä näy mitään merkkejä pilaantumisesta. Bakteerit ovat sitten asia erikseen, mutta niistä on vaikea sanoa mitään. En ole saanut voiteesta minkäänlaisia oireita, joten olen käyttänyt sitä ihan turvallisin mielin. Eilen kaivoin jääkaapista toisen purkin, mutta en tiedä aionko käyttää sitä loppuun. Käsittääkseni parissa viikossa ei pitäisi vielä hirveää vaaraa syntyä, mutta parempi olla liian varovainen kuin varomaton, bakteerit kun voivat saada ilkeän tulehduksen aikaan. Öljy ei edelleenkään ole erottunut vedestä, joten emulsio taitaa olla riittävän vakaa. Kenties tätä voisi tulevaisuudessakin tehdä, mutta sekaan voisi lisätä säilöntäainetta ihan turvallisuuden vuoksi. Koostumukseltaan voide on nimittäin ihana.

Päivitys 12.1.2012
En uskaltanut loppujen lopuksi käyttää toista voidepurkkia, vaikka nyt jälkeenpäin ajateltuna en usko, että voiteeseen tulee tulehdusta aiheuttavaa määrää bakteereja kahden viikon jääkaappisäilytyksen jälkeen. Sanoisin, että tällaisen säilöntäaineettoman voiteen turvallinen käyttöaika voisi olla kahdesta viikosta kuukauteen, kunhan se säilytetään jääkaapissa. Itse en aio säilöntäaineetonta emulsiovoidetta enää tehdä, koska olen mieluummin tässä asiassa liian varovainen.

Voide oli kuitenkin mielestäni niin hyvää, että aion tehdä tätä uudestaan - parantelen vain reseptiä hieman. Siitä lisää sitten, kunhan ehdin kokeilemaan!

Saippuakuumetta ja muuta mukavaa

Olen tyystin hurahtanut itse tehtyyn saippuaan. Viikonloppu vilahti ohi blogeja, foorumia ja muita nettisivuja tutkien.  Eilen oli välttämätön pakko käydä ostamassa oliiviöljyä ja uusi kattila ruostumatonta terästä. Lämpömittaria en vielä ostanut, enkä valitettavasti lipeääkään löytänyt. Kaikki viemärinavausrakeet olivat kaliumhydroksidia, josta kyllä voisi tehdä nestesaippuaa, mutta kiinnostus palasaippuaan on kovempi. Lipeää ei saanut myöskään apteekeista eikä luontaistuotekaupoista. Jouduin lopulta luovuttamaan ja tilasin Lahtisen vahavalimolta kilon lipeää, joka saapunee (toivottavasti) vielä tällä viikolla. Lämpömittarin etsimiseen on siis vielä hyvin aikaa. Tavallinen, digitaalinen keittiövaaka löytyy jo, tarkkuusvaaka on tulossa postitse Mania33 –verkkokaupasta.

Ensimmäisellä kerralla ajattelin tehdä ihan vain yksinkertaisen oliiviöljysaippuan. En ajatellut käyttäväni edes tuoksuja, vaikka piparmintun tai eukalyptuksen tuoksuinen saippua houkuttaisikin kovasti. Joulun toivelistalla on, luonnollisestikin, Saara Kuhan Käsintehtyä Saippuaa –kirja. Raaka-aineina houkuttaa erilaisten öljyjen ja rasvojen lisäksi myös mausteet, yrtit ja marjat tai esimerkiksi appelsiinin raastettu kuori. Koristeina voisin näiden lisäksi käyttää myös tähtianista, erilaisia kukkia sekä vanhojen saippuoiden silputtuja paloja. Erilaisia tuoksujakin olen miettinyt, ehkäpä yllä olevat raaka-aineet antavat jotain kuvaa siitäkin. Kuten näkyy, saippuanvalmistus on vallannut mielen ihan täysin. Jokunen saattaa päästä joulupaketteihinkin mukanaan maininta, että saippuaa täytyy vielä hetki kypsytellä.

Toinen syy kiinnostuksen yltymiseen on se, että otin viikonloppuna kutinaan kyllästyttyäni käyttöön Vihreän kosmetiikan saippuan. Se onkin hillinnyt kutinaa jonkin verran. Alkuun en pitänyt siitä, koska iho jäi pesusta nahkean tuntuiseksi. Tuoksukaan ei käyttäessä mielestäni ollut miellyttävä, vaan pelkästään saippuamainen. Nyt kun olen huomannut vaikutukset, ei nahkeus enää haittaa, sillä siitä huolimatta saippua on hellävaraisempi kuin mikään kokeilemani suihkugeeli. Se myös vaahtoaa ihan mukavasti, vaikka siitä puuttuvatkin vaahtoa tuottavat lisäaineet. Myös tuoksu miellyttää, koska se on puhtauden merkki. 

Joululahjaprojekti ei ole edennyt vielä mihinkään, eihän minulla ole raaka-aineitakaan vielä. Olen hieman opiskellut emulsiovoiteen tekoa ja perehtynyt tuoksujen sekoitteluun, mutta tällä hetkellä saippua tuntuu vievän voiton. Tuoksujen sekoittelua kokeilin jo lauantaina, mutta siitä ei kyllä tullut mitään. Yritin tehdä liikaa liian nopeasti, hajuaisti loppui kesken ja lopulta kyllästyin koko hommaan. Täytyy ottaa ensi kerralla aimo annos kärsivällisyyttä matkaan, sekoitella tuoksua vaikka useamman päivän ajan. Joululahjojen tuoksuista aion tehdä melko mietoja, koska en tiedä mistä kukin pitää.

Täytyy kyllä myöntää, ettei tässä touhussa ole enää pelkästä avusta kutinaan, vaan tämä on harrastus, rentoutumista, tapa käyttää luovuutta jota en ehkä muuten osaa ilmaista. Tämä saa minut hyvälle tuulelle. Siitä puheen ollen, nyt taidan siirtyä toisenlaisen mielihyvän pariin. Löysin viikonloppuna Jane Austenin kirjan Viisasteleva sydän. Se onkin sellaista mukavaa hömppää, jonka parissa voi viettää loppuillan.

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Tuoksupala eli voidetuoksu 29.11.2011

Ainekset:

20g aprikoosinkiviöljyä
20g kaakaovoita
20g mehiläisvahaa
yht. n. 10 ml Gracefruit Jasmiini ja Tangerine tuoksuöljyjä

Tein tuoksun Pienen tuoksukaupan kiinteän parfyymin ohjeen mukaan. Sulatin öljyn, mehiläisvahan ja kaakovoin kattilassa miedolla lämmöllä (1-tasolla). Sillä välin sekoittelin tuoksuyhdistelmääni. Halusin käyttää Tangerinea siksi, että olin laittanut sitä ihovoiteeseenkin, enkä halunnut sekoittaa liikaa tuoksuja keskenään. Jasmiinin päätin hetken mielijohteesta. Kokeilen tuoksuyhdistelmiä tiputtamalla tuoksuja vanulapun päälle, vaikka tiedän, ettei tällä tavalla saa käsitystä siitä, miten tuoksu iholla käyttäytyy. Eteerisiä öljyjä ei kuitenkaan saa laittaa laimentamattomana suoraan iholle, eikä käsittääkseni myöskään tuoksuöljyjä, joten tämä on ainoa mahdollinen tapa kokeilla. Lopullisen yhdistelmän sekoitin lääkelasissa, joka onki varsin mainio apuväline tällaiseen puuhaan, koska siinä on mitta mukana. Lääkelaseja saa apteekeista, ne ovat niitä pieniä kuppeja, joita annetaan usein yskänlääkkeen mukaan. Sekoitin tuoksuja tipoittain, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen.

Tuoksun sekoittamisen aikana mehiläisvahakin oli jo sulanut kattilassa. En malttanut kuitenkaan antaa kattilan seisoa jälkilämmössä 20 minuuttia, vaan ehkä kymmenen minuutin jälkeen tuikkasin kattilan viileään vesihauteeseen. Näin ei kannata toimia. Viileässä vedessä mehiläisvaha alkoi välittömästi jähmettyä, joten jouduin lämmittämään seoksen uudelleen. Tällä kertaa en antanut kattilan seistä jälkilämmössä ollenkaan, vaan nostin sen heti pois levyltä. Annoin sen olla ihan pienen, pienen hetken (kokeilin sormella, eikä se ollut juuri kädenlämpöistä lämpimämpää) ja lisäsin tuoksuöljyseoksen. Tuoksuöljyjen vaikutuksesta seos alkoi välittömästi jähmettymään, joten nyt vaadittiin nopeaa ja tehokasta sekoittamista. Sekoitin, kunnes seos oli taas tasaisen keltaista ja kaadoin sen sitten silikoniseen jääpalamuottiin, jonka satuin löytämään kaapista. Tässäkin vaaditaan nopeaa toimintaa, koska seos jähmettyi jo kaatamisen aikana kattilan reunoihin. Jääpalamuotin laitoin jääkaappiin jähmettymään. En tiedä, olisiko jälkilämmössä seisottaminen auttanut tähän jähmettymisongelmaan, täytynee kokeilla seuraavalla kerralla.

Kattilan reunoihin jähmettyneen seoksen kaavin roskakoriin, koska pelkäsin sen tukkivan viemärit sinne joutuessaan. Vinkkinä kattilanpesemiseen: kannattaa käyttää runsaasti fairya ja vain vähän kädenlämpöistä lämpimämpää vettä. Näin saa pestyä suurimman osan seoksesta pois, sen jälkeen voi käyttää hieman lämpimämpää vettä. Tiskiharjan saa tämän jälkeen puhtaaksi samalla menetelmällä.

Voidetuoksu on valmis käytettäväksi heti jähmetyttyään. Pala on kova, kiinteä ja helposti käsiteltävissä, mutta siitä kyllä irtoaa tuoksuvaa voidetta iholle. Pidän myös tuoksusta, voimakas jasmiini tuntuu vain aavistuksena kirpakan Tangerinen taustalla. Tuoksu ei tietenkään ole kovinkaan pysyvä, koska en ollut vielä yhtään perehtynyt tuoksun rakentamiseen, eikä siinä näin ollen ole kiinnittävää tuoksua ollenkaan. Tämä kuitenkin sopii yhteen sekä valmistamani vartalovoin että huulirasvan tuoksun kanssa. Oikea aamun piristysruiske!

Itselläni sattui olemaan tuollainen sydämenmuotoinen metallirasia tuoksulle, aiemmasta postauksesta käy ilmi että löysin sen Paperikuusta. Samanlaisia löytynee varmasti myös Tiimarista ja muista vastaavista liikkeistä lastentarvikeosastolta. Voidetuoksun voi toki tehdä myös suoraan purkkiin. Olen myös miettinyt, toimisiko valmiille palalle säilytysrasiana jopa paksusta pahvista tehty rasia.

Pari päivää on nyt mennyt joululahjaidean seurauksena ahkerassa reseptien suunnittelussa, pääasiassa raaka-aineiden ja tuoksujen osalta. Tuoksujen maailma onkin ollut aivan erityisen kiehtova tutustumisen kohde, niin tuoksuihin tutustumisen kuin tuoksuyhdistelmän rakentamisen osalta. Onneksi esimerkiksi Sokoksen luontaistuoteosastolla on eteerisistä öljyistä testerit, joita voi käydä tuoksuttelemassa. Tänään ostin sieltä palmarosaa, jossa on hento ja ruusuinen tuoksu, greippiä jossa on hento mutta kirpakka, raikas tuoksu sekä patsulia, joka tuoksuu mielestäni aika voimakkaasti puulle ja pihkalle. Taidan kokeilla tänään iltani iloksi sekoitella näitä ja omaa varastoani öljyyn, ihan vain omaksi ilokseni.

Olen nyt päättänyt, että valmistan voidetuoksun lisäksi joululahjoiksi myös emulsiovoiteet, n. 50 ml henkilöä kohden ja huulirasvat. Tuoksumaailmat olen jo pääpiirteittäin päättänyt, mutta onneksi voin jättää lopullisen päätöksen tuoksuyhdistelmästä siihen, kun saan kaikki tuotteet eteeni. Tarvittaessa eteerisiä öljyjä löytyy lisää sekä Sokokselta että luontaistuotekaupoista, joten halutessani voin tehdä vielä lisähankintoja.

Voidetuoksusta teen todennäköisesti hieman kevyemmän version, koska omassani on aika voimakas, joskin nopeasti haihtuva tuoksu. Emulsiovoiteen teen samaan tuoksumaailmaan kuin kyseiselle henkilölle tehdyn voidetuoksun, joskin tuoksua tulee voiteeseen vain aavistus, eikä välttämättä ainakaan kaikkia samoja kuin voidetuoksuun. Huulivoiteeseen laitan joko tipan appelsiinin eteeristä öljyä tai Saippuapajalta tilaamaani vanilja- tai hunaja-aromiöljyä. Purkit voiteille ja huulirasvoille tilasin Saippuapajalta, voidetuoksulle sopiva muotti ja rasia ovat vielä hakusessa. Olen tutkinut sekä saippua-, konvehti- että leivosvuokia, enkä ole vielä löytänyt mieleistäni.

Onneksi reseptit ovat nyt raaka-aineiden osalta ainakin lähes valmiit, koska Pieni tuoksukauppa jää kohta joululomalle. Joitakin raaka-aineita saa toki muualtakin, esimerkiksi apteekeista, Sokokselta, luontaistuotekaupoista ja Saippuapajalta, mutta missään ei taida olla yhtä kattavaa valikoimaa kuin Pienessä tuoksukaupassa.

Hedelmäntuoksuinen vartalovoi 29.11.2011

Ainekset:

Kiinteät rasvat yht. 120 g

50 g mangovoita

30 g babassuöljyä

15 g karitevoita

15 g kaakaovoita

Juoksevat öljyt yht. 100 g

40 g avokadoöljyä

30 g makadamiapähkinäöljyä

10 g aprikoosinsiemenöljyä

15 g manteliöljyä

5 g hampunsiemenöljyä

E-vitamiiniöljyä

Appelsiinin eteeristä 5-fold öljyä

Gracefruit Tangerine ja Tropical -tuoksuöljyjä

Mukailin ohjeessa Hellusen Kesä –vartalovoiteen ohjetta sikäli, että ohjeessa on kiinteitä rasvoja 120 g ja juoksevia öljyjä 100 g. Alun perin aikomuksena oli laittaa öljyjä vain 50 g, mutta päätinkin kokeilla suoraan täydellä määrällä ja hyvä niin. Nämä pelkkiä rasvoja ja öljyjä sisältävät voiteet ovat siitä kivoja tehdä, että aineksia ja niiden keskinäisiä suhteita voi muutella ja näin vaikuttaa voiteen koostumukseen ja imeytymisnopeuteen. 

Valmistin voiteen samalla tavoin kuin vaahdotetun karitevoin aiemmin, tällä kertaa tosin laitoin puolet suoraan purkkiin vaahdottamatta ja vaahdotin vain toisen puolikkaan. Laitoin molemmat purnukat pakkaseen n. 20 minuutiksi ja siirsin sitten jääkaappiin, jossa ne saivat viihtyä vielä 1,5 tuntia. 

Öljyjen suuren määrän vuoksi voiteesta tuli tällä kertaa paljon juoksevampaa ja jähmettyminen tapahtuu huomattavasti hitaammin. Kokeilin vielä samana iltana kumpaakin voidetta, mielestäni vaahdotetussa on parempi rakenne ja sitä on helpompi käyttää, sillä vaahdottamaton muuttuu ihonlämmössä liian juoksevaksi. Voiteen oikea koostumus saattaa tosin selvitä vasta seuraavana päivänä valmistuksesta, joten aion kurkata tuota vaahdottamatonta versiota vielä parin päivän päästä. Jos koostumus ei vieläkään miellytä, voin sulattaa sen uudelleen ja vaahdottaa.

Vaahdotettu vartalovoi

Tuoksu voiteessa on aivan ihana, kirpakan hedelmäinen ja mehukas. Iholla voide tuntuu rauhoittavalta ja imeytyy huomattavasti paremmin kuin edellinen vartalovoi. Iho tuntuu käytön jälkeen pehmoiselta. Tuoksu on aika voimakas, mutta haihtuu nopeasti. Seuraavana päivänä iholla on enää aavistus jos sitäkään. Tämä voide on myös selvästi parempi kämmenille ja jalkaterille, edellisen kanssahan jouduin käyttämään lisänä apteekin emulsiovoidetta, koska valmistamani voide oli liian tuhtia. Öljypitoisempi voide tuntuisi imeytyvän paremmin myös kuivaan ihoon, mikä olikin yksi tavoitteeni, kun minun tarvitsee kuitenkin laittaa kosteusvoidetta ainakin pari kertaa päivässä. Olkapäitä ja olkavarsia vielä hieman kutittaa, mutta katson mitä tässä viikon kuluessa tapahtuu.

Vaahdottamaton vartalovoi

Vaahdottamaton vartalovoi oli alun liian nestemäistä, mutta jähmettyi tietysti parin päivän jääkaappisäilytyksen jälkeen ihan kivikovaksi. Käsissä lämmetessään se on silti liian nestemäistä, joten sulatan sen myöhemmin uudelleen ja vaahdotan. Halusin vain tietää, onko vaahdottamisella jotain radikaalia vaikutusta koostumukseen vai voinko laiskuuttani jättää sen väliin. Ilmeisesti se on kuitenkin ihan tärkeä osa tätä voidetta, varsinkin näin suurella öljymäärällä.

Tällä viikolla lupaan vielä sen tuoksupalan eli oikeammin voidetuoksun ohjeen. Olen nyt parin päivän aikana tuon joululahjaidean ansiosta perehtynyt myös paljon tuoksuihin ja tuoksuyhdistelmien rakentamiseen, siitä lisää viimeistään sitten kun alan niitä joululahjoja tekemään.

Päivitys 6.12.2011
Olen käyttänyt vartalovoita nyt viikon ja  olen siihen kovin tyytyväinen, se toimii paremmin kuin pelkkä öljy ja aiempi vartalovoikokeiluni. En kuitenkaan usko pääseväni kokonaan eroon kosteusvoiteen käytöstä, mutta jos saisin mukavamman olon tai voisin vähentää voiteiden käyttöä, olisin todella tyytyväinen